Ernst Zündel

Ernst Zündel esiintyi vuonna 1988 käydyssä oikeudenkäynnissä suojaliivissä ja sinisessä kypärässä, jossa luki "sananvapaus".[1]

Ernst Christof Friedrich Zündel (24. huhtikuuta 1939 Calmbach, nyk. Bad Wildbad – 5. elokuuta 2017 Bad Wildbad) oli saksalainen Kanadassa ja Yhdysvalloissa asunut holokaustin kieltäjä.[2] Hän perusti 1970-luvulla oman kustantamonsa, joka levitti holokaustin kieltävää kirjallisuutta muun muassa Kanadassa ja Länsi-Saksassa.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zündel varttui sanojensa mukaan epäpoliittisessa kodissa. Hän muutti vuonna 1958 Kanadaan opiskelemaan mainosalaa ja taidegrafiikkaa.[2] On mahdollista, että Zündel halusi välttää Länsi-Saksassa tuolloin voimassa olleen asevelvollisuuden, koska oli tuolloin pasifisti.[3]

Kanadassa Zündel opiskeli historiaa ja politiikan tutkimusta George Williamsin yliopistossa (nykyinen Concordia-yliopisto), mutta ei saanut sieltä tutkintoa. Hän tutustui kanadalaiseen fasistiin Adrien Arcandiin ja pyrki kanadalaisfasistien pyynnöstä vuonna 1968 tuloksetta liberaalipuolueen puheenjohtajaksi.[3]

1970-luvulla Zündel alkoi levittää natsiufoihin liittyvää kirjallisuutta, vaikka ei itse uskonut niihin.[4] Hän kirjoitti itse vuonna 1974 julkaistun kirjan UFO's: Nazi's Secret Weapon[3], jonka alkuun hän lisäsi natsipuolueen puolueohjelman kokonaisuudessaan.[4]

Vuonna 1976 Zündel perusti Samisdat-kustantamon, joka julkaisi holokaustin kieltävää kirjallisuutta. Zündel lähetti materiaaliaan myös kanadalaisiin kirjastoihin ja kouluihin sekä Kanadan parlamentin jäsenille. Länsi-Saksaan hän lähetti kirjallisuutta, jossa kiistettiin Saksan liittotasavallan laillisuus. Hän halusi myös, että Nürnbergin oikeudenkäynneissä annetut tuomiot kumottaisiin.[3]

Vuosina 1978–1979 Zündel järjesti mielenosoituksia, joissa vastustettiin Polttouhrit-minisarjan ja Brasilian pojat -elokuvan esittämistä.[3] Myöhemmin 1990-luvulla hän nimitti Schindlerin lista -elokuvaa saksalaisvastaiseksi vihapropagandaksi.[1]

Zündel levitti kansainvälisesti uusnatsismille luonteenomaista sanomaa. Vuonna 1983 hän kertoi haastattelussa, ettei erityisemmin tuntenut juutalaisia. Hän piti toimintaansa reaktiona saksalaisvastaiseen propagandaan, jossa saksalaisista oli hänen mukaansa luotu stereotyyppinen kuva. Sanojensa mukaan Zündel ei ollut uusnatsi.[2]

Oikeudenkäynnit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1985 ja 1988 sai tuomiot, jotka pohjautuivat harvoin sovellettuun lakiin, jolla kriminalisoitiin yleistä etua vahingoittavien valeuutisten tietoinen julkaisu. Kumpikin niistä kumottiin myöhemmin. Ensimmäinen tuomio kumottiin lakiteknisistä syistä. Toinen tuomio kumottiin 1992 Kanadan korkeimman oikeuden päätöksellä, jonka mukaan sovellettu laki rajoitti ilmaisunvapautta perusteettomasti. Zündeliltä evättiin kahdesti Kanadan kansalaisuus.[2]

Zündel tilasi ennen vuoden 1988 oikeudenkäyntiään insinööri Fred A. Leuchterilta raportin, jossa kaasukammioiden käyttöä holokaustissa väitettiin mahdottomaksi.[2][5] Leuchter esiteltiin teloitusten asiantuntijana, mutta asiantuntijuudesta ei esitetty tosiasiallista näyttöä, joten Leuchter sai myöhemmin itse syytteen petoksesta. David Irving oli Leuchterin raportin puolestapuhuja ja kirjoitti myöhemmin esipuheen kirjaan, jossa se julkaistiin. Irving yritti Britanniassa epäonnistuneesti haastaa tutkija Deborah Lipstadtin oikeuteen, mitä käsitellään vuoden 2016 elokuvassa Denial.[2]

Myöhemmät vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zündel matkusti vuonna 1991 Müncheniin Saksaan, missä hän sai 10 000 dollarin summaa vastaavat sakot kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.[1]

Vuonna 1995 Zündel perusti internetsivusto Zündelsiten näkemyksiensä levittämiseksi. Kanadan viranomaiset uhkasivat häntä sivuston vuoksi oikeustoimilla[6], joten hän muutti vuonna 2000 Yhdysvaltoihin. Hän meni vuonna 2001 naimisiin kolmannen vaimonsa Ingrid Rimlandin kanssa.[7] Zündel oli aiemmin eronnut kahdesti ja hänellä oli kaksi poikaa.[2]

Vuonna 2003 Yhdysvaltain viranomaiset pidättivät Zündelin, koska hän oli oleskellut luvan voimassaoloa kauemmin. Hänet palautettiin Kanadaan, mutta viranomaiset vangitsivat hänet siellä uhkana kansalliselle turvallisuudelle, mikä johtui hänen yhteyksistään uusnatsiryhmittymiin. Osa kansalaisoikeuksien puolestapuhujista kritisoi ratkaisua. Pitkän oikeuskäsittelyn päätteeksi Zündel karkotettiin Saksaan vuonna 2005. Mannheimissa vuonna 2007 oikeusistuin tuomitsi hänet neljästätoista vihanlietsonnasta ja yhdestä kuolleiden muiston häpäisystä. Hän sai viiden vuoden vankeustuomion ja vapautui vuonna 2010. Puolustustiimiin kuulunut Sylvia Stolz vangittiin ja häneltä peruttiin juristin oikeudet, koska hän oli kirjoittanut oikeudelliseen asiakirjaan ”Heil Hitler”.[2]

Zündel anoi Yhdysvalloilta lupaa päästä Tennesseehen huolehtimaan silloin 81-vuotiaasta vaimostaan. Hakemus kuitenkin evättiin. Zündel kuoli 78-vuotiaana kotonaan Bad Wildbadissa. Hän oli Deborah Lipstadtin mukaan melko tavallinen uusnatsi ja holokaustin kiistäjä, mutta erottui joukosta massamedian hyödyntämisellä näkemystensä edistämisessä. Lipstadt arvelikin Zündelin vuosien varrella saaman huomion olleen juuri tämän toivoman kaltainen reaktio.[2]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tucker, S. D.: Nazi UFOs: The Legends and Myths of Hitler's Flying Saucers in WW2. Frontline Books, 2022. ISBN 978-1-39907-156-7 (englanniksi)
  • Atkins, Stephen E.: Holocaust Denial as an International Movement. ABC-CLIO, 2009. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Atkins 2009, s. 197
  2. ↑ a b c d e f g h i Chan, Sewell: Ernst Zündel, Holocaust Denier Tried for Spreading His Message, Dies at 78 The New York Times. 7.8.2017. Viitattu 9.8.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Atkins 2009, s. 194–195.
  4. ↑ a b Tucker 2022, s. 78–80.
  5. ↑ Atkins 2009, s. 196
  6. ↑ Atkins 2009, s. 198.
  7. ↑ Atkins 2009, s. 190