Etelä-Afrikan Grand Prix 1983
 Etelä-Afrikan Grand Prix 1983 |
|
|---|---|
|
15 osakilpailu 15 osakilpailusta kaudella 1983.
|
|
| Päivämäärä | 15. lokakuuta 1983 |
| Sijainti | Kyalami |
| Ratatyyppi | Moottorirata |
| Radan pituus | 4,104 km |
| Kilpailun pituus | 77 kierrosta, 316,008 km |
| Paalupaikka | |
| Kuljettaja |
 Patrick Tambay (Ferrari) |
| Paaluaika | 1.06,554 |
| Palkintokoroke | |
| Voittaja |
 Riccardo Patrese (Brabham) |
| Toinen |
Andrea de Cesaris (Alfa Romeo) |
| Kolmas |
 Nelson Piquet (Toleman) |
| Nopein kierros | |
| Kuljettaja |
Nelson Piquet (Toleman) |
| Kierrosaika | 1.09,948 (kierroksella 6) |
Etelä-Afrikan Grand Prix 1983 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 15. lokakuuta 1983 Kyalamin radalla. Kilpailun voitti Riccardo Patrese.
Tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Sija | Nro | Kuljettaja | Talli | Kierrokset | Aika/Keskeytys | Lähtöruutu | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 6 | Riccardo Patrese
|
Brabham-BMW | 77 | 1.33.25,708 | 3 | 9 |
| 2 | 22 | Andrea de Cesaris
|
Alfa Romeo | 77 | + 9,319 | 9 | 6 |
| 3 | 5 | Nelson Piquet
|
Brabham-BMW | 77 | + 21,969 | 2 | 4 |
| 4 | 35 |  Derek Warwick
|
Toleman-Hart | 76 | + 1 krs. | 13 | 3 |
| 5 | 1 |  Keke Rosberg
|
Williams-Honda | 76 | + 1 krs. | 6 | 2 |
| 6 | 16 |  Eddie Cheever
|
Renault | 76 | + 1 krs. | 14 | 1 |
| 7 | 4 | Danny Sullivan
|
Tyrrell-Ford | 75 | + 2 krs. | 19 | |
| 8 | 29 |  Marc Surer
|
Arrows-Ford | 75 | + 2 krs. | 22 | |
| 9 | 30 |  Thierry Boutsen
|
Arrows-Ford | 74 | + 3 krs. | 20 | |
| 10 | 25 | Jean-Pierre Jarier
|
Ligier-Ford | 73 | + 4 krs. | 21 | |
| 11 | 8 |  Niki Lauda
|
McLaren-TAG | 71 | Sähköt | 12 | |
| 12 | 17 | Kenny Acheson
|
RAM-Ford | 71 | + 6 krs. | 24 | |
| NC | 12 | Nigel Mansell
|
Lotus-Renault | 68 | Ei sijoitusta | 7 | |
| NC | 26 | Raul Boesel
|
Ligier-Ford | 66 | Ei sijoitusta | 23 | |
| Kesk. | 3 | Michele Alboreto
|
Tyrrell-Ford | 60 | Moottori | 18 | |
| Kesk. | 27 | Patrick Tambay
|
Ferrari | 56 | Turbo | 1 | |
| Kesk. | 36 | Bruno Giacomelli
|
Toleman-Hart | 56 | Turbo | 16 | |
| Kesk. | 15 | Alain Prost
|
Renault | 35 | Turbo | 5 | |
| Kesk. | 31 | Corrado Fabi
|
Osella-Alfa Romeo | 28 | Moottori | 25 | |
| Kesk. | 11 | Elio de Angelis
|
Lotus-Renault | 20 | Moottori | 11 | |
| DSQ | 7 | John Watson
|
McLaren-TAG | 18 | Hylättiin | 15 | |
| Kesk. | 28 | René Arnoux
|
Ferrari | 9 | Moottori | 4 | |
| Kesk. | 23 | Mauro Baldi
|
Alfa Romeo | 5 | Moottori | 17 | |
| Kesk. | 9 |  Manfred Winkelhock
|
ATS-BMW | 1 | Moottori | 8 | |
| Kesk. | 2 | Jacques Laffite
|
Williams-Honda | 1 | Ulosajo | 10 | |
| Kesk. | 32 | Piercarlo Ghinzani
|
Osella-Alfa Romeo | 1 | Moottori | 26 | |
| Lähde:[1] | |||||||
- Kilpailu lähetettiin Suomessa yllätyslähetyksenä YLE TV2:ssa. Syynä kilpailun lähettämiseen oli jännittävä maailmanmestaruustaistelun ratkaiseva tilanne ja Kyalamin kilpailu päättyi Nelson Piquetin mestaruusjuhliin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Arkistoitu kopio koti.mbnet.fi. Arkistoitu 8.8.2014. Viitattu 31.7.2014.
Formula 1 -luokan Etelä-Afrikan Grand Prix’t
| 1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
| 1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
| 1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
| 1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
| 2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
| 2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
| Radat | Prince George Circuit (1962–1963, 1965) Kyalami (1967–1980, 1982–1985, 1992–1993) | |||||||||
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}