FF Jaro | |||
---|---|---|---|
Koko nimi | Fotbollsföreningen Jaro Jalkapalloseura | ||
Perustettu | 1965 | ||
Kaupunki | Pietarsaari | ||
Kenttä | Pietarsaaren keskuskenttä | ||
– kapasiteetti | 3 000 | ||
Sarja | Veikkausliiga | ||
Sarjataso | 1. | ||
Värit | |||
Puheenjohtaja | Mikael Eklund | ||
Päävalmentaja | Niklas Vidjeskog | ||
|
Mitalit | ||
---|---|---|
Suomen Cup | ||
Hopeaa | 1992, 1999 | |
Liigacup | ||
Hopeaa | 1998 |
Fotbollsföreningen Jaro (FF Jaro) on vuonna 1965 perustettu pietarsaarelainen jalkapalloseura, joka pelaa Veikkausliigassa. FF Jaro pelaa kotiottelunsa Pietarsaaren keskuskentällä. Seuran tunnusväri on punainen. FF Jaro on pelannut yhteensä 21 kautta SM-sarjassa ja Veikkausliigassa (kauteen 2013 mennessä), sekä 13 kautta Ykkösessä.
Syyskesällä 1965, kun IF Drott oli lakkauttanut jalkapallotoimintansa Pietarsaaressa, ryhtyivät Oy Jakobstads Rostfria Ab:llä töissä olevat jalkapallon kannattajat keskustelemaan uuden jalkapalloseuran perustamisesta. Lars Gammelgård, Nick Janér, Erik Höglund, Fjalar Tuuf, Runar Hellnäs ja Uuras Korkea-Aho kokoontuivat silloiseen Café Standardiin pitämään perustavan kokouksen. Oy JA-RO Ab, joka oli usean perustajajäsenen työnantaja, lupautui pääsponsoriksi. FF Jaro oli maan ensimmäinen seura, joka kantoi pääsponsorinsa nimeä. FF Jaro perustettiin 18. joulukuuta 1965 jalkapallon erikoisseuraksi; sen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Lars Gammelgård.[1]
Jaron ensimmäinen virallinen ottelu oli sarjaottelu Lapuan Virkiää vastaan. Ari Virkama teki ottelussa kolme maalia.[2] Vuonna 1966 Jaro nousi Suomensarjaan. Tuolloin joukkue koostui lähinnä pietarsaarelaisista pelaajista.[3] Vuonna 1968 Rainer Aho alkoi valmentaa Jaroa oltuaan ensin pelaajana.[4]
Kaudella 1972 Jaro nousi Ykköseen.[5]
Jaron edustusjoukkue matkusti keväällä 1973 harjoitusleirille Torremolinosiin, Espanjaan. Harjoittelun lisäksi joukkue pelasi ottelun Juventude Torremolinosia vastaan.[6]
1970-luvun puolivälissä Jaro suunnitteli urheilukeskuksen rakentamista Oinaansaareen. Suunnitelmiin kuului seuratalo, täysimittainen nurmikenttä, pienempi nurmikenttä, kaksi lentopallokenttää sekä viheralueita muun muassa sulkapalloa ja ratagolfia varten. Hanke kariutui rahoituksen puutteeseen.[7]
Kaudella 1979 Jaro pelasi Kakkosen voitosta Vasa IFK:ta vastaan. Ensimmäinen ottelu Pietarsaaressa päättyi Vasa IFK:n voittoon. Vaasassa pelattu ottelu päättyi Jaron voittoon maalein 3-2. Voiton myötä Jaro sai mahdollisuuden karsia noususta Ykköseen.[8] Kaksiosaisessa karsinnassa seuralla oli vastassaan Närpiön Kraft. Ensimmäisen ottelun voitti Jaro kotikentällään maalein 1-0. Toinen ottelu Närpiössä päättyi tasan 1-1, kun John-Thomas Ahlvik tasoitti lisäajalla. Tasoituksen myötä Jaro nousi ykköseen.[9]
Ensimmäinen ulkomaalaispelaaja Jarossa oli saksalainen Andreas Müller. Hän pelasi seurassa vain muutaman ottelun. Keväällä 1982 Jaroon tullut skotti Craig Ramsay oli ensimmäinen paikkansa seurassa vakiinnuttanut ulkomaalaispelaaja. Hänestä tuli yksi eniten maaleja Jarossa tehneistä pelaajista. Hän on toiminut myös Jaron urheilutoimenjohtajana.[10]
Vuonna 1983 Jaro varmisti karsintapaikan SM-sarjaan voittamalla kotikentällään ottelun Porin Pallo-Tovereita vastaan 3-1. Paikka mestaruussarjassa jäi kuitenkin haaveeksi.[11] Vuonna 1983 Jaro eteni Suomen cupissa välieriin voittamalla Mikkelin Palloilijat. Välierissä seura hävisi FC Kuusysille 0-4.[12]
Lokakuussa 1986 Jaron pelaajavalmentajaksi ryhtyi brittiläinen Richard Wilson. Wilson valmensi Jaroa seuran noustessa ensimmäistä kertaa Veikkausliigaan.[13]
Kaudella 1988 Jaro pelasi Ykkösdivisioonassa. Kauden lopussa Jaro oli kärjessä tasapistein MyPa:n kanssa. Ottelu Mestaruussarjaan nousijan ratkaisemiseksi pelattiin 9. lokakuuta Jämsäkoskella. Ottelu päätyi tasapeliin, jonka jälkeinen jatkoaikakin päättyi maalittomana. Jaro voitti rangaistuspotkuilla 3-2. [14] Jaro putosi Mestaruussarjasta yhden kauden jälkeen.[15]
Syksyllä 1990 Jaro nousi liigaan voitettuaan karsinnan liigapaikasta Kokkolan Pallo-Veikkoja vastaan.[16] Hannu Touru oli seuran valmentaja kausilla 1990-1993. Touru valmensi Jaron historiansa parhaimpaan sijoitukseen vuonna 1991. Myöhemmin Touru palasi seuran valmentajaksi kausille 2004 ja 2006[17]
Kaudella 1992 Jaro voitti SM-hopeaa hallijalkapallossa. Kaudella 1993 joukkue voitti hallijalkapallon SM-kultaa.[18]
Kauden 1993 päätteeksi Jaron naisjoukkue nousi mestaruussarjaan. Resurssit eivät kuitenkaan riittäneet sekä naisten että miesten joukkueeseen pääsarjassa. Tämän seurauksena perustettiin FC United.[19]
Antti Muurinen valmensi joukkuetta 1994-1996.[20]
Vuonna 1995 TV-ottelussa HJK:ta vastaan toteutettiin mainoskampanja. Keskuskentän nurmikolla oli kalkittu teksti ”999 Ulkomaanpuhelut”. Ottelua oltiin tämän takia jo peruuttamassa, mutta pelattiin lopulta kuitenkin suunnitelmien mukaisesti. Vastaavat mainokset kiellettiin tämän jälkeen.[21] Kaudella 1995 Jaro sijoittui Veikkausliigassa 5:nneksi, mikä toi joukkueelle paikan Intertoto-cupissa kaudelle 1996. Vastustajina alkulohkossa olivat ranskalainen En Avant Guingamp, serbialainen FC Zemun, georgialainen FC Kolkheti-1913 Poti sekä Dinamo Bucuresti Romaniasta. Jaro sijoittui lohkossa kolmanneksi.[22]
Kauden 1996 jälkeen Antti Muurinen ryhtyi valmentamaan HJK:ta. Hänen tilalleen tuli Veijo Wahlsten, joka valmensi Jaroa 16 ottelun ajan ennen kuin hänet korvattiin Keijo Paanasella.[23]
Jan Westerlund valmensi Jaroa kaudella 1998.[24] Tuolla kaudella seura ei onnistunut varmistamaan liigapaikkaa.[25]
Ensimmäinen uutinen ffjaro.fi-sivustolla julkaistiin 23. marraskuuta 1998. Uutisessa kerrottiin Rasmus Vikströmin paluusta joukkueeseen.[26] Kaudella 1999 Jaro eteni Suomen Cupissa finaaliin, jonka se hävisi FC Jokereille 1-2.[27]
Kaudella 2001 Jaro ansaitsi paikan liigakarsintaan sijoittumalla runkosarjan toiseksi. Karsinnan ensimmäisellä kierroksella se voitti TPS:n 5-2. Liigakarsinnassa Jaro hävisi FC Hämeenlinnalle, minkä jälkeen se sai vastaansa FC Jokerit. Avausottelu Vaasassa päättyi 1-1. Helsingissä pelatun ottelun Jaro voitti 4-3 nousten liigaan.[28]
Liigaan nousun jälkeen Keijo Paananen päätti lopettaa valmentajana, ja tilalle tuli Sixten Boström. Kaudella 2002 Jaro selvisi ylempään loppusarjaan voittamalla AC Allianssin jatkoajalla. Voittomaalin teki Chris Cleaver.[29]
Keskuskenttä remontoitiin vuonna 2003. Jaro pelasi tuolloin ottelunsa viereisellä länsikentällä.[30]
2003 heinäkuussa Jaron talenttiakatemia osallistui SM-lopputurnaukseen Eerikkilässä. Joukkue saavutti turnauksessa pronssia. Jaron Akatemiassa on kasvanut useita liigapelaajia.[31]
Kausi 2004 oli sujunut tuloksellisesti heikosti. Seuran hallitus päätti heinäkuussa erottaa Sixten Boströmin päävalmentajan tehtävistä. Tilalle palkattiin Hannu Touru. Jaro onnistui säilyttämään paikkansa liigassa.[32]
Kaudella 2006 Jaro pelasi viimeisellä kierroksella tasan 0-0 IFK Mariehamnia vastaan, ja onnistui säilyttämään paikkansa liigassa.[33]
8. heinäkuuta 2006 järjestettiin Alexei Eremenkon jäähyväisottelu. Ottelun joukkueet koostuivat Jaron silloisista pelaajista ja seuran legendoista. Ottelun yhteydessä Eremenkon pelinumero 14 jäädytettiin. Marraskuussa 2006 Mika Laurikainen ryhtyi seuran uudeksi valmentajaksi.[33]
Helmikuussa 2007 perustettiin FF Jaro Mediateam, jonka alkuperäinen tehtävä oli ylläpitää seuran kotisivuja. Alkuajoista tehtäviä on tullut lisää. Nykyään Mediateam hoitaa muun muassa mainos- ja videotuotantoa.[34]
Kauden 2008 jälkeen Jaron taloudellinen tilanne oli heikko, ja konkurssi oli lähellä. Lisää pääomaa saatiin edustusjoukkueen toiminta yhtiöittämällä. 16. maaliskuuta 2009 julkistettiin Ab Liga Jaro Oy:n ottavan vastuun edustusjoukkueen toiminnasta.[35] Ab Liga Jaro Oy:n osakeanti käynnistettiin keväällä 2009 uuden pääoman saamiseksi. Liigajalkapallon turvaamiseksi Pietarsaaressa syntyi kansanliike.[36]
Mika Laurikainen jätti valmentajan tehtävät 2009. Tilalle valittiin Alexei Eremenko. Tämä valmensi Jaroa ensimmäistä kertaa elokuussa Kouvolassa MYPAa vastaan. Ottelu päättyi maalittomana. Sarjapaikka varmistui myöhemmin syksyn aikana.[37]
Jarolla oli vielä ennen kauden 2010 viimeistä ottelua mahdollisuus päästä Eurooppa-liigaan. Tappio AC Oulua vastaan tarkoitti Eurooppa-liigan jäämistä haaveeksi.[38]
Kaudella 2012 Jaro vältti ykköseen putoamisen voittamalla viimeisessä ottelussa TPS:n Turussa.[39]
Kaudella 2014 Jonas Emetistä tuli 14 maalillaan Jaron ensimmäinen maalikuningas.[40]
Kaudella 2015 Jaro putosi Veikkausliigasta ykköseen.[41]
Stephen Ward on toiminut Jaron päävalmentajana 1. tammikuuta 2023 alkaen.[42]
FF Jaro pelaa kotiottelunsa Pietarsaaren keskuskentällä, joka on otettu käyttöön 1971.
Pääkatsomon kapasiteetti on noin 2 000 katsojaa.
FF Jaro yhtiöitettiin ja toiminta siirrettiin Ab Liga Jaro Oy:lle kaudesta 2009 alkaen.[35]
Tilanne 24. helmikuuta 2020.[44]
|
|
|
|
Jarolla on ollut junioritoimintaa perustamisestaan lähtien. 1970-luvun puolivälissä seurassa todettiin juniorityön olevan ehdoton edellytys edustusjoukkueelle. Trygve Kummel käynnisti 10-vuotisen projektin, jonka tarkoituksena oli kouluttaa pelaajia sekä valmentajia. Juniorityön kehittämiseen haettiin vaikutteita Ruotsista.[45]
Jaro perusti 1990 junioreista kootun eliittiryhmän, joka sai jalkapallosta kesätyön. Eliittiryhmä oli osa pitkän tähtäyksen suunnitelmaa, jonka tarkoituksena oli, että vuonna 1995 edustusjoukkueesta kaksi kolmasosaa olisi omia kasvatteja.[46]
Erityisryhmien sarjaan osallistuva Jaro Rockets perustettiin vuonna 2010. Joukkue teki debyytin Veikkausliiga-ottelun Jaro – FC Lahti yhteydessä.[47]
Kausi | Kilpailu | Kierros | Vastus | Tulos |
---|---|---|---|---|
1996 | Intertoto Cup | Lohko | Guingamp | 0–0 |
FK Zemun | 2–3 | |||
Dinamo Bukarest | 2–0 | |||
Kolkheti 1913 Poti | 2–0 |
Kausi | Sarja | Sija | O | V | T | H | TM–PM | P |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1980 | I divisioona | 9. | 29 | 10 | 4 | 15 | 35–45 | 16 |
1981 | I divisioona | 9. | 29 | 8 | 11 | 10 | 40–47 | 17 |
1982 | I divisioona | 6. | 29 | 12 | 7 | 10 | 55–45 | 21 |
1983 | I divisioona | 4. | 22 | 13 | 3 | 6 | 41–28 | 29 |
Karsintasarja | 5. | 7 | 4 | 0 | 3 | 23–19 | 9 | |
1984 | I divisioona | 6. | 22 | 10 | 5 | 7 | 40–27 | 25 |
1985 | I divisioona | 4. | 22 | 10 | 5 | 7 | 43–33 | 25 |
1986 | I divisioona | 10. | 22 | 5 | 9 | 8 | 23–23 | 19 |
1987 | II divisioona (Pohjoislohko) | 1. | 22 | 18 | 3 | 1 | 62–13 | 39 |
1988 | I divisioona | 1. | 22 | 10 | 9 | 3 | 40–22 | 29 |
1989 | SM-sarja | 12. | 27 | 3 | 5 | 19 | 27–59 | 11 |
1990 | I divisioona | 2. | 22 | 12 | 6 | 4 | 43–19 | 30 |
1991 | Veikkausliiga | 4. | 33 | 14 | 11 | 8 | 46–33 | 53 |
1992 | Veikkausliiga | 5. | 33 | 14 | 8 | 11 | 49–37 | 50 |
1993 | Veikkausliiga | 11. | 22 | 5 | 6 | 11 | 17–26 | 21 |
Karsintasarja | 2. | 7 | 4 | 2 | 1 | 9–5 | 14 | |
1994 | Veikkausliiga | 7. | 26 | 10 | 7 | 9 | 35–39 | 37 |
1995 | Veikkausliiga | 5. | 26 | 11 | 5 | 10 | 37–32 | 38 |
1996 | Veikkausliiga | 5. | 27 | 11 | 6 | 10 | 34–25 | 39 |
1997 | Veikkausliiga | 8. | 27 | 8 | 4 | 15 | 33–48 | 28 |
1998 | Veikkausliiga | 10. | 27 | 4 | 9 | 14 | 25–50 | 21 |
1999 | Ykkönen (Pohjoislohko) | 2. | 18 | 10 | 7 | 1 | 44–16 | 37 |
Ykkönen (Yläloppusarja) | 3. | 9 | 6 | 1 | 2 | 19–13 | 22 | |
2000 | Ykkönen (Pohjoislohko) | 2. | 18 | 11 | 5 | 2 | 46–19 | 38 |
Ykkönen (Yläloppusarja) | 5. | 9 | 4 | 2 | 3 | 18–16 | 17 | |
2001 | Ykkönen (Pohjoislohko) | 2. | 27 | 17 | 5 | 5 | 57–18 | 56 |
2002 | Veikkausliiga | 7. | 29 | 10 | 6 | 13 | 34–46 | 36 |
2003 | Veikkausliiga | 8. | 26 | 9 | 8 | 9 | 36–38 | 35 |
2004 | Veikkausliiga | 11. | 26 | 8 | 4 | 14 | 31–43 | 28 |
2005 | Veikkausliiga | 11. | 26 | 6 | 8 | 12 | 21–31 | 26 |
2006 | Veikkausliiga | 12. | 24 | 4 | 7 | 13 | 27–42 | 19 |
2007 | Veikkausliiga | 11. | 26 | 7 | 7 | 12 | 30–41 | 28 |
2008 | Veikkausliiga | 9. | 26 | 10 | 5 | 11 | 36–47 | 35 |
2009 | Veikkausliiga | 10. | 26 | 8 | 8 | 10 | 33–34 | 32 |
2010 | Veikkausliiga | 5. | 26 | 11 | 5 | 10 | 42–34 | 38 |
2011 | Veikkausliiga | 11. | 33 | 7 | 10 | 16 | 49–64 | 31 |
2012 | Veikkausliiga | 11. | 33 | 8 | 9 | 16 | 28–51 | 33 |
2013 | Veikkausliiga | 10. | 33 | 9 | 10 | 14 | 41–50 | 37 |
2014 | Veikkausliiga | 6. | 33 | 12 | 8 | 13 | 47–47 | 44 |
2015 | Veikkausliiga | 12. | 33 | 6 | 11 | 16 | 27–43 | 29 |
2016 | Ykkönen | 3. | 27 | 12 | 8 | 7 | 47–33 | 44 |
2017 | Ykkönen | 5. | 27 | 9 | 8 | 10 | 36–36 | 35 |
2018 | Ykkönen | 6. | 27 | 11 | 5 | 11 | 34–30 | 38 |
2019 | Ykkönen | 3. | 27 | 12 | 7 | 8 | 53–40 | 43 |
2020 | Ykkönen | 3. | 22 | 12 | 5 | 5 | 50–31 | 41 |
2021[48] | Ykkönen | 4. | 27 | 12 | 7 | 8 | 39–34 | 43 |
2022 | Ykkönen | 3. | 27 | 15 | 5 | 7 | 55–29 | 50 |
2023 | Ykkönen | 9. | 27 | 7 | 10 | 10 | 33–42 | 31 |
2024 | Ykkösliiga | 2. | 27 | 17 | 3 | 7 | 51–30 | 54 |
2025 | Veikkausliiga | – |