Aleksanteri Ahola-Valo | Andreas Alariesto | Annukka Grönlund | Martti Innanen | Einari Junttila | Arto Ali-Eskola | Edvin Hevonkoski | Enni Id | Aleksandra Ionowa | Alice Kaira | Matias Keskinen | Nikolai Lehto | Jussi Löf | Kalervo Palsa | Matti Rutanen | Veijo Rönkkönen | Ilmari Salminen | Olli Seppänen | Kaarina Staudinger-Loppukaarre | Vihtori Storck | Ilkka Juhani Takalo-Eskola | Heikki Tuomela | Ensio Tuppurainen | Sigurd Wettenhovi-Aspa
William Blake | Aleksanteri Ahola-Valo | Banksy | Jean-Michel Basquiat | Hieronymus Bosch | Salvador Dalí | Jean Dubuffet | Max Ernst | H. R. Giger | Alex Grey | Keith Haring | Edward Hicks | Frida Kahlo | Theodor Kittelsen | Mati Klarwein | Paul Kondas | Séraphine Louis | Gustave Moreau | Grandma Moses | Niko Pirosmani | Maria Primatšenko | Henri Rousseau
Fantastinen realismi on kuvataiteen ja kirjallisuuden taidesuuntaus. Fantastisessa realismissa on mukana surrealismia, esoteerisuutta ja symbolismia.
Fantastinen realismi on vuonna 1946 perustetun Wienin fantastisen realismin koulukunnan tyylisuunta kuvataiteessa. Koulukunnan uskonnollinen ja esoteerinen symbolismi pyrki kunnioittamaan vanhojen mestareiden tekniikkaa ja heidän taiteessaan näytteli keskeistä osaa pyrkimys selkeyteen ja yksityiskohtien tarkkaan kuvaamiseen. Fantastisen realismin koulukuntaan kuuluivat muun muassa Wienin kuvataideakatemiassa professori Albert Paris Güterslohin johdolla opiskelleet Ernst Fuchs, Arik Brauer, Rudolf Hausner ja Wolfgang Hutter, joiden edustamassa taiteessa on nähty yhteyksiä varhaiseen flaamilaiseen maalaustaiteeseen.
Suuntaus nimeltä fantastinen realismi vaikutti hetken aikaa myös kirjallisuudessa 1960-luvulla. Aluksi kirjallisesti suuntautunut, mutta myöhemmin kuvataiteilijana tunnettu kittiläläinen Kalervo Palsa nimitti tyyliään fantastiseksi realismiksi.
Visionary Art Hall of Fame -verkkogalleria mainitsee H.R. Gigerin yhdeksi suuntauksen kärkinimistä.[1]