Fernando de Herrera,"el divino" eli 'jumalainen', (noin 1534 Sevilla, Espanja – 1597), oli Espanjan suuruudenaikainen runoilija ja oppinut, joka kirjoitti Petrarcan tyylisiä rakkaussonetteja.[1] Tiedot hänestä ovat pääasiassa peräisin Francisco Pachecon teoksesta Libro de descripción de verdaderos retratos de illustres y memorables varones (1599 'Kuuluisien ja muistettavien miesten muotokuvien kuvauksia').
Herreran runosta "Laulu Lepanton taistelusta" on julkaistu ote Otto Mannisen suomennoksena teoksessa Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 7: Espanjan ja Portugalin kirjallisuuden kultainen kirja.[2]