Fjodor Matvejevitš Apraksin (ven. Фёдор Матве́евич Апра́ксин; 1661 – 10. marraskuuta 1728) oli venäläinen kreivi ja sotapäällikkö, joka loi Venäjän keisarikunnan laivaston.
Apraksin astui tsaari Fjodor III:n palvelukseen jo kymmenenvuotiaana ja kohosi yliamiraaliksi Pietari Suuren aikana. Vuonna 1700 hän oli Azovin kuvernööri ja amiraliteetin johtaja. Apraksin nimitettiin vuonna 1708 Inkerinmaalla ja Suomessa operoineen armeijan komentajaksi. Hän soti menestyksekkäästi Ruotsia vastaan voittaen ruotsalaisen ylipäällikkö Georg Lybeckerin johtamat joukot Inkerinmaalla vuonna 1708 ja vallaten piirityksen jälkeen Viipurin vuonna 1710. Apraksin toimi Venäjän Suomeen hyökänneen armeijan ylipäällikkönä vuonna 1713, valtasi Helsingin ja voitti ruotsalaiset muun muassa Kostianvirran taistelussa. Venäjän valloitettua Suomen Apraksin toimi vuodesta 1717 lähtien nimellisesti Suomen siviilihallinnon korkeimpana päällikkönä.
Vuosina 1712–1723 Apraksin oli Karjalan, Inkerinmaan ja Viron kuvernööri. Hän loi Venäjän laivaston ja komensi sitä Hangon edustalla käydyssä voitokkaassa Riilahden (ven. Gangut) meritaistelussa heinäkuussa 1714.
Vuonna 1718 Apraksin nimitettiin amiraliteettikollegion johtajaksi. Vuonna 1720 perustettiin valtaneuvosto, johon Apraksin nimitettiin. Hän oli Venäjän edustajana Uudenkaupungin rauhanneuvotteluissa. Hän oli vuosina 1722–1723 käydyssä Venäjän–Persian sodassa Kaspianmerellä toimineen laivaston päällikkö. Apraksin toimi Itämeren laivaston päällikkönä vuosina 1723–1726.