Florence Delay

Florance Delay vuonna 2009.

Florence Delay (s. 19. maaliskuuta 1941 Pariisi) on ranskalainen kirjailija, näyttelijä ja Ranskan akatemian jäsen vuodesta 2000 lähtien.[1]

Delayn tuotanto käsittää erityisesti romaaneja, esseitä sekä yhteistyössä Jacques Roubaudin kanssa näytelmiä, sekä myös käännöksiä espanjan kielestä.lähde? Elokuvissa hän on näytellyt Jeanne d’Arcin roolin Robert Bressonin elokuvassa Procès de Jeanne d’Arc vuonna 1962.[1]

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Florence Delay on Marie-Madeleine Carrezin ja psykiatri, neurologi ja kirjailija ja Ranskan akatemian jäsenen (tuoli 17) Jean Delayn tytär.[1] Hänen veljensä on Claude Delay, joka on kirjailija ja psykoanalyytikko. Hän on avioliitossa elokuvatuottaja Maurice Bernartin kanssa.lähde?

Vuonna 1973 hän julkaisi ensimmäisen romaaninsa Minuit sur les jeux. Hän sai Prix Fémina -kirjallisuuspalkinnon vuonna 1983 teoksestaan Riche et légère, François Mauriac -palkinnon 1990 teoksesta Etxemendi. Pariisin kaupungin suuri romaanipalkinto tuli hänen osalleen vuonna 1999 teoksesta Dit Nerval, joka sai myös samana vuonna Ranskan akatemian esseepalkinnon.[1]

Vieux-Colombier-teatterikoulussa opiskeltuaan hän toimi ohjaaja-harjoittelijana Fertival d’Avignon -teatterifestivaaleilla,[1] toimi myös Raymond Ruleaun assistenttina Théâtre du Gumnasessalähde? ja Georges Wilsonin assistenttina Théâtre national populairessa (T.N.P.). Hän on ranskantanut espanjan kielestä Fernando Rojasin näytelmän La Celestina (La Célestine)), jonka esityksen ohjasi Antoine Vites vuonna 1989. Saman näytelmän toisen version ohjasi Christian Schiaretti T.N.P.-teatteriin vuonna 2011. Samoin hän on ranskantanut Espanjan kultaisen vuosisadan näytelmiä kuten Calderon de la Barca ja Lope de Vega, jotka ovat osa Comédie-Françaisen ohjelmistoa.[1]

Delay on toiminut Prix Feminan raadissa vuosina 1978–1982, ja hän on ollut myös jäsen Éditions Gallimardin lukijakomiteassa, Critique-lehden (1978–1995) hallituksessa, dramaturgisena kronikoijana La Nouvelle Revue française -lehdessä vuosina 1978–1985[1] ja jäsenenä Comédie-Françaisen (2002–2006) lukijoiden komiteassa.lähde?

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Minuit sur les jeux, éditions Gallimard, 1973
  • Le Aïe aïe de la corne de brume, Gallimard, 1975
  • L'Insuccès de la fête, Gallimard, 1980 – Prix Ève-Delacroix
  • Riche et Légère, Gallimard, 1983. Prix Femina
  • Course d’amour pendant le deuil, Gallimard, 1986
  • Etxemendi, Gallimard, 1990 – prix François-Mauriac
  • La Fin des temps ordinaires, Gallimard, 1996
  • Trois désobéissances, Gallimard, 2004

Esseet ja erilainen muu proosa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Petites Formes en prose après Edison, Paris, Hachette, 1987.
  • Les Dames de Fontainebleau, Franco Maria Ricci, 1987.
  • La Sortie au jour (palimpseste) dans Le Livre sacré de l’ancienne Égypte, 1987.
  • Partition rouge, Poèmes et chants des Indiens d’Amérique du Nord, yhteistyössä Jacques Roubaudin kanssa, Éditions du Seuil, 1988
  • Catalina. Enquête, Paris, Seuil, 1994.
  • Œillet rouge sur le sable, Éditions Fourbis, 1994.
  • La Séduction brève, Gallimard, 1997.
  • Dit Nerval, Gallimard, coll. « L’un et l’autre », 1999. Grand Prix du roman de la Ville de Paris. Prix de l’essai de l’Académie française.
  • Discours de réception à l’Académie française et réponse d’Hector Bianciotti, Gallimard, 2003.
  • Mon Espagne or et ciel, Hermann (éditions), 2008.
  • Jeanne ou le langage de France, (discours commémoratif prononcé à Rouen, le 3 juin 2007), Triartis, coll. Paroles immortelles, 2009.
  • Mes cendriers, Gallimard, 2010.
  • Discours de réception de Monsigneur Claude Dagens à l'Académie française et réponse de Florence Delay, Cerf, 2011.
  • Revenante (livre d’artiste), Paris, 2011.
  • Discours de l'épée, Triartis, coll. Paroles immortelles, 2012.
  • Il me semble, mesdames, Gallimard, 2012.
  • Bouquets Paris, 2013.
  • La Vie comme au théâtre, Gallimard, 2015.
  • Sept saisons, Chroniques théâtrales 1978–1985, Les Cahiers de la NRF, Gallimard, 2015.
  • Haute couture, Gallimard, 2018.

Teatteri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Graal Théâtre, Gauvain et le chevalier vert, Lancelot du lac, Perceval le gallois, L’enlèvement de Guenièvre, yhteistyössä Jacques Roubaudn kanssa, Gallimard, 1977.
  • Graal Théâtre, Merlin l’Enchanteur, Gauvain et le Chevalier vert, Lancelot du Lac, en collaboration avec Jacques Roubaud, Approches « Répertoire », coll. du répertoire du Nouveau Théâtre de Marseille compagnie Marcel Maréchal, 1979.
  • Graal Théâtre, Joseph d’Arimathie, Merlin l’Enchanteur, yhteistyössä Jacques Roubaudn kanssa, Gallimard, 1981.
  • Graal Théâtre, yhteistyössä Jacques Roubaudn kanssa, Gallimard, 2005.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Jean Guitton 		Ranskan akatemian jäsen
Tuoli 33
2013–