Fra Dolcino (n. 1250 – 1307) oli italialainen lahkolaissaarnaaja, joka johti vuosina 1300–1307 radikaalia uskonnollista liikettä Pohjois-Italiassa, kunnes hänet kerettiläiseksi tuomittuna poltettiin roviolla.[1] Dolcino ajoi tasa-arvoista yhteiskuntaa, joka perustuisi keskinäiseen avunantoon ja yhtäläiseen köyhyyteen. Dolcinon radikaalien ajatusten on sanottu saaneen vaikutteita fransiskaanien köyhyyslupauksesta ja Gioacchino da Fioren millenaristisista teorioista. Hänen perustamansa dolcinolainen liike vetäytyi vainottuna vuorille ja ryösteli ja surmasi ihmisiä henkensä pitimiksi oikeuttaen sen Paavalin kirjeen Tiitukselle 1:15:llä.[2][3] Danten Jumalaisessa näytelmässä Muhammed mainitsee Dolcinon. Umberto Econ romaanissa Ruusun nimi viitataan useasti Dolcinoon ja hänen kannattajiinsa.