Frances Oldham Kelsey | |
---|---|
Frances Kelsey valokuvassa. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 24. heinäkuuta 1914 Shawnigan Lake, Brittiläinen Kolumbia, Kanada |
Kuollut | 7. elokuuta 2015 (101 vuotta) |
Ammatti | farmakologi |
Muut tiedot | |
Koulutus | McGill-yliopisto, Chicagon yliopisto, Etelä-Dakotan yliopisto |
Frances Kathleen Oldham Kelsey C.M. (o.s. Oldham;[1] 24. heinäkuuta 1914 Shawnigan Lake, Brittiläinen Kolumbia, Kanada[2] – 7. elokuuta 2015[3]) oli kanadalaissyntyinen yhdysvaltalainen farmakologi, joka tuli tunnetuksi 1960-luvun alussa, kun hän työskennellessään Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston FDA:n virkailijana kieltäytyi myöntämästä myyntilupaa talidomidi-lääkkeelle, jota silloin pidettiin vaarattomana, mutta joka pian paljastui haitalliseksi.
Vancouver Islandilta kotoisin ollut Kelsey opiskeli Montrealin McGill-yliopistossa, josta hän valmistui vuonna 1935. Hän jatkoi farmakologian opintojaan Chicagon yliopistossa ja sai 1938 filosofian tohtorin sekä 1950 lääketieteen tohtorin arvon. Hän opetti farmakologiaa Etelä-Dakotan yliopistossa vuosina 1954–1960, minkä jälkeen meni töihin virkailijaksi FDA:han Washingtoniin.[4]
Kelsey oli yksi tuolloin vain muutamasta virkailijasta, joiden tehtävänä oli arvioida lääkevalmistajien myyntilupahakemuksia uusille lääkkeille. Hänen aloittaessaan työt vuonna 1960 yksi aivan ensimmäisistä hänen käsiteltäväkseen annetuista hakemuksista koski Kevadon-nimistä[5] rauhoittavaa lääkettä, jonka vaikuttava aine oli talidomidi. Sitä myytiin jo yleisesti unilääkkeenä kymmenissä maissa, erityisesti Euroopassa. Vaikka lääkkeen haitallisuudesta ei vielä ollut tietoa, Kelsey hylkäsi hakemuksen, sillä lupaa hakenut yritys ei hänen mielestään ollut osoittanut lääkkeen turvallisuutta. Hän hylkäsi sen jälkeen yhtiön painostuksesta huolimatta talidomidin lupahakemuksen kuusi kertaa peräkkäin, koska yhtiön esittämät todisteet eivät hänen mielestään täyttäneet tieteellisen tutkimuksen kriteereitä.[2][4] Hän ei myöskään luottanut hakemuksen esittäneeseen yhtiöön, William S. Merrel Companyyn, jolla oli aiemminkin ollut riitoja FDA:n kanssa.[5]
Lopulta vuoden 1961 lopulla Saksassa ja Australiassa tehdyt tutkimukset osoittivat, että talidomidi oli syynä voimakkaasti lisääntyneisiin syntymättömien lasten epämuodostumiin, ja lääke vedettiin markkinoilta. Washington Post -lehden nostettua[5] Kelseyn roolin julkisuuteen hänet julistettiin Yhdysvalloissa sankariksi, joka oli mahdollisesti pelastanut tuhansia amerikkalaislapsia. Tapauksen herättämän kohun seurauksena Yhdysvallat tiukensi lakia lääkkeiden myyntiluvista. Uuden lain allekirjoittamisen yhteydessä elokuussa 1962 presidentti John F. Kennedy myönsi Kelseylle President’s Award for Distinguished Federal Civilian Service -mitalin, joka on Yhdysvalloissa korkein mahdollinen virkamiehelle annettava ansiomerkki.[4][2][1]
Kelsey johti 1960-luvulta 1990-luvulle asti FDA:n tieteellisen tutkimuksen osastoa. Hän sai myöhemmin monia kunnianosoituksia.[4] Hän jäi eläkkeelle vasta 90-vuotiaana.[2] FDA on vuodesta 2010 jakanut hänen mukaansa nimettyä Kelsey-palkintoa.[4]
Kelsey kuoli 101-vuotiaana 7. elokuuta 2015. Hänet oli edellisenä päivänä palkittu Member of the Order of Canada -kunniamerkillä.[3]