Fujiko Nakaya

Fujiko Nakaya
Nakaya vuonna 2022.
Nakaya vuonna 2022.
Henkilötiedot
Syntynyt1933
Sapporo, Japani
Ammatti taiteilija
Taiteilija
Aktiivisena 1960–
Ala sumuveistokset, videotaide, installaatiot
Palkinnot

Praemium Imperiale

Fujiko Nakaya (jap. 中谷 芙二子, Nakaya Fujiko; s. 1933 Sapporo, Japani) on japanilainen kuvataiteilija, joka tunnetaan erityisesti niin sanotuista sumuveistoksistaan, joita hän on toteuttanut ympäri maailmaa. Hän on tehnyt kuitenkin myös videotaidetta sekä järjestänyt Japanissa videotaideen näyttelyitä ja tapahtumia.

Nuoruus ja opiskelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fujiko Nakaya syntyi Sapporossa vuonna 1933. Hänen isänsä oli fyysikko ja professori Ukichiro Nakaya, joka tunnetaan maailmanlaajuisesti lumen ja jään tutkijana.[1]

Nakaya opiskeli taidetta Yhdysvalloissa Northwestern-yliopistossa. Hän suoritti alemman korkeakoulututkinnon 1957 ja opiskeli sen jälkeen maalaustaidetta sekä Pariisissa että Madridissa.[1]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taidemaalarista videotaiteeseen ja installaatioihin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nakaya aloitti uransa taidemaalarina, ja vuonna 1960 hänen öljymaalauksiaan oli esillä Chicagossa Shermanin taidegalleriassa. Hän muutti samana vuonna takaisin Japaniin, missä hänellä oli vuonna 1962 ensimmäinen yksityisnäyttely. Tokio-galleriassa oli esillä kaksitoista hänen maalaustansa.[1]

Nakaya osallistui vuonna 1966 kymmenen newyorkilaisen taiteilijan ja yli kolmenkymmenen Bell Telephone Laboratoriesin insinöörin ja tutkijan yhteisprojektiin ”9 Evenings: Theatre and Engineering”. Projektin taustalla olleet henkilöt perustivat myös Experiments in Art and Technology -järjestön (EAT), jonka tarkoituksena oli koota taiteilijoita ja insinöörejä yhteisprojekteihin. Nakayakin liittyi yhteisöön, jonka johtavia taiteilijoita olivat John Cage, Merce Cunningham, Jean Tinguely ja Andy Warhol. Nakayasta tuli EAT:n Tokion-edustaja vuonna 1969.[1]

Nakaya alkoi tehdä yhteistyötä yhdysvaltalaisen insinöörin Thomas Meen kanssa. Tämä oli kehittänyt keinotekoista sumua, jolla voisi suojata hedelmätarhoja hallalta. Nakayan ensimmäinen julkinen niin sanottu sumuveistos toteutettiin Osakan prefektuurissa Expo ’70 -maailmannäyttelyn Pepsi-paviljonkiin.[2] Tunnelmallinen sumu peitti säännöllisesti paviljongin sumuun. Tällaista syötä ei ollut aiemmin nähty näin laajamittaisesti, ja se saikin välittömästi positiivista huomiota.[3]

Nakaya järjesti vuonna 1971 Tokioon EAT:n ensimmäisen kansainvälisen projektin ”Utopia Q&A 1981”. Neljässä kaupungissa oli samaan aikaan näyttely, joiden vierailjoita rohkaistiin juttelemaan keskenään telex-verkon avulla vuodesta 1981. Samaan aikaan Nakaya alkoi tuottaa myös ensimmäistä videoteostansa Friends of Minamata Victims—Video Diary (1972). Siinä hän kuvasi Chisso-yhtiön päämajan ulkopuolella pidettyjä mielenosoituksia, jotka järjestettiin yhtiön elohopeapäästöjen aiheuttamaa Minamata-tautia vastaan. Nakaya asetti näytön mielenosoituspaikalle, missä mielenosoittajat saattoivat pystyä katsomaan toimiansa.[1]

Nakaya oli vuonna 1972 perustamassa Video Hiroba -kollektiivia, jonka tavoitteena oli purkaa vakiintuneita taidekäsityksiä ja tutkia videota prosessina ja viestintävälineenä. Hakudō Kobayashin ja Yuji Moriokan kanssa Nakaya loi teoksen Old People’s Wisdom—Cultural DNA, mihin kuvattiin vanhusten haastatteluita yrityksenä jakaa vanhempien sukupolvien viisautta. Nakaya teki 1970-luvulla myös Hands-videosarjan, joon kuuluivat muun muassa Statics of an Egg (1973) ja Coordination: Right Hand/Left Hand (1979). Ensimmäinen oli leikkaamaton video yrityksestä saada kananmuna seisomaan pystyssä, ja jälkimmäinen esitti lyijykynän teroittamista veitsellä.[1]

Nakayan teos Australian kansallisgalleriassa.
Nakayan sumuveistos Bilbaon Guggenheim-museon pihalla.

Nakaya avasi vuonna 1980 Tokion Harajukussa SCAN-videogallerian. Siellä pidettiin videotaiteilijoiden näyttelyitä, ja se järjesti kaksi kertaa vuodessa uusien töiden kilpailun. Nakaya oli vuonna 1987 järjestämässä Tokion Spiral-rakennuksessa kansainvälistä video- ja televisiofestivaalia. Siellä oli esillä videoteoksia sekä installaatioita. Nakayan omia videoinstallaatioita olivat Waterfall: An Integrated River (1981) Miyagi-taidemuseossa, Meltee-vee (1983) Toyaman nykytaiteen museossa ja Four Wells (1990–1991).[1]

Sumuveistokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nakaya teki 1970- ja 1980-luvuilla videoteosten lisäksi sumuveistoksia. Vuoden 1976 Sydneyn biennaaleilla oli esillä Earth Talk ja vuoden 1980 kansainvälisessä veistoskonferenssissa Cloud Lake. Nakaya loi Trisha Brownin tanssiseurueelle teoksen Opal Loop/Cloud Installation (1980). Kawajin kuumilla lähteillä esitettiin puolestaan teosta Fog Sculpture Kawaji, johon musiikin oli tehnyt Bill Viola. Earth Talk asennettiin vuonna 1983 nimellä Foggy Wake in a Desert pysyvästi Australian kansallisgallerian patsaspuistoon.[1]

Nakaya loi 1990-luvulla useita sumuveistoksia moniin erilaisiin kohteisiin. Hänen siihenastisen uransa suurin teos Foggy Forest julkaistiin vuonna 1992. Tachikawan Showan puiston lasten metsään asennettu teos antaa lapsille mahdollisuuden kokea moniaistisesti luontoa ja jatkuvasti muuttuvaa sumua. Nakaya suunnitteli isänsä elämäntyötä esittelevän Nakaya Ukichiron lumen ja jään museon pihalle teoksen Greenland Glacial Moraine Garden. Bilbaon Guggenheim-museo otti puolestaan pysyvään kokoelmaansa Nakayan teoksen F.O.G. (1998), jonka hän oli luonut Robert Rauschenbergin retrospektiiviin.[1]

Nakaya on tehnyt 2000-luvulla yhteistyötä muun muassa monimediataiteilija Shiro Takatanin kanssa. Heidän installaatioitaan ovat olleet Valencian biennaalin IRIS (2001), Barcelonaan ehdotettu Olas del Cielo (2004) ja Yamaguchin taide- ja media keksuksen Cloud Forest (2010). Sankei-enin puistoon Nakaya puolestaan teki teoksen Tales of Ugetsu. Siinä oli mukana myös muun muassa valotaiteilija Takayuki Fujimoto. Teos sai paljon huomiota sen tavasta tuoda luonnonympäristöä katsojien tietoisuuteen.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j Anarchive n°5 – Fujiko Nakaya Anarchive. Viitattu 6.11.2021. (englanniksi)
  2. ↑ Jason Daley: Fog Sculptures Are Enshrouding Boston’s Historic Parks 14.8.2018. Smithsonian Magazine. Viitattu 6.11.2021. (englanniksi)
  3. ↑ Finn Blythe: Fujiko Nakaya: the Japanese artist sculpting magic with fog Hero. 6.5.2020. Viitattu 6.11.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]