Gleb Kržižanovski

Gleb Kržižanovski.

Gleb Maksimilianovitš Kržižanovski (24. tammikuuta (J: 12. tammikuuta) 1872 Samara, Venäjän keisarikunta – 31. maaliskuuta 1959 Moskova, Neuvostoliitto) oli venäläinen vallankumouksellinen ja neuvostoliittolainen poliitikko.

Kržižanovski oli koulutukseltaan insinööri ja bolševikkipuolueen ensimmäisiä jäseniä. Hän työskenteli MOGES:issa (Moskovan kaupungin sähkövoimala, Sidorovich GES-1), joka oli lähellä hänen Sadovnitšeskajakadun asuntoaan, jossa pidettiin Neuvostoliiton teollistamiseen tarvitun sähköistämisohjelman GOELRO:n suunnittelukokoukset.[1] Kržižanovski oli puheenjohtajana komiteassa, joka suunnitteli GOELRO:n.

Suunnitelma ja sen toimeenpano olivat mallina miten käytännössä toteutetaan sosialistista taloutta, josta oli keskussuunnittelulla eliminoitu epäjatkuvuutta aiheuttavat markkinavaihtelut ja jota käytettiin Neuvostoliiton jälkeenjääneisyyden umpeen kuromiseen. Vuosien 1926-1928 voimakkaassa talouspoliittisessa keskustelussa NEP-kauden lopulla hän kannatti teleologista lähestymistapaa, jonka mukaan taloussuunnittelun tuli heijastaa rakennemuutosta ja tavoitetiloja ennemmin kuin jo taloudessa itsessään vallitsevia suuntauksia. Käytännössä tämä tarkoitti tiukkojen tavoitteiden asettamista ja niiden kurinalaista valvomista Neuvostoliiton raskaaksi teollistamiseksi nopeasti maaseudun kustannuksella. Tästä oli seurauksen maatalouden kollektivisointi, koska maata yksityisesti omistavat viljelijät eivät suostuneet maataloustulon voimakkaaseen alentamiseen raskaan teollistamisen rahoittamiseksi omavaraisesti Neuvostoliiton kansallisin varoin ilman ulkomaanvelkaa.

Kržižanovski oli Neuvostoliiton valtiollisen suunnittelukomitean Gosplanin puheenjohtaja 1921–1923 ja 1925–1930.

Vallankumouksen alkuajoista Leninin ystävänä ollut Kržižanovski kirjoitti Leninin elämäkerran Velikii Lenin (Moskova, 1968).[2]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]