Goo Goo Dolls

Goo Goo Dolls
Goo Goo Dolls esiintymässä Brixton O2 Academyssä Lontoossa marraskuussa 2010.
Goo Goo Dolls esiintymässä Brixton O2 Academyssä Lontoossa marraskuussa 2010.
Tiedot
Toiminnassa 1986– 
Tyylilaji alternative rock, punk rock, pop rock
Kotipaikka Yhdysvallat Buffalo, New York, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jäsenet

John Rzeznik, laulu, kitara, taustalaulu
Robby Takac, bassokitara, laulu, taustalaulu
Mike Malinin, lyömäsoittimet

Entiset jäsenet

George Tutuska, rummut, lyömäsoittimet (1986–1995)
Levy-yhtiö

Warner Bros.
Metal Blade Records

Aiheesta muualla
Kotisivut

Goo Goo Dolls on yhdysvaltalainen rock-yhtye. Se perustettiin vuonna 1986 Buffalossa, New Yorkissa. Sen perustajajäsenet olivat laulaja-kitaristi John Rzeznik ja laulaja-basisti Robby Takac. Yhtyeen rumpalina on toiminut vuoden 1994 lopusta lähtien Mike Malinin, jota edelsi George Tutuska. Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Name” vuoden 1995 albumilta A Boy Named Goo, ”Iris” ja ”Slide” vuoden 1998 albumilta Dizzy Up The Girl, joka tuotti viisi top 10 -singleä, sekä ”Here Is Gone” ja ”Big Machine” vuoden 2002 albumilta Gutterflower. Ylipäätään yhtye on tuottanut 14 top 10 -singleä ja sen albumeita on myyty lähes yhdeksän miljoonaa kappaletta pelkästään Yhdysvalloissa.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuasetelma ja aikainen musiikki (1985–1993)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin Goo Goo Dolls koostui John Rzeznikistä (laulu, kitara), Robby Takacista (laulu, bassokitara) sekä George Tutuskasta (lyömäsoittimet). Sinä aikana jona Takac ja Tutuska olivat olleet pitkäaikaisia ystäviä koulussa, Rzeznik soitti Takacin serkun kanssa yhtyeessä nimeltä "The Beaumonts". Trio poimi nimensä True Detective -lehden mainoksesta, jonka aiheena oli Goo Goo Doll -niminen lelu. "Olimme nuori autotallibändi joka ei yrittänyt saada sopimusta. Meillä oli keikka sinä iltana ja tarvitsimme nimen. Se oli paras jonka keksimme ja jostain syystä se jäi. Jos minulla olisi ollut vielä viisi minuuttia aikaa, olisin ehdottomasti valinnut paremman nimen." John totesi. Takac laulajanaan he julkaisivat ensimmäisen albuminsa nimeltä Goo Goo Dolls vuonna 1987 Mercenary Records -levy-yhtiön hoteissa, mutta suurempi levy-yhtiö Celluloid Records nappasi yhtyeen vuonna 1988. Yhtye julkaisi toisen albuminsa, Jedin, vuonna 1989 Los Angelesiin muuton jälkeen.

Yhtye julkaisi kolmannen albuminsa Hold Me Upin vuonna 1990. Albumilla Rzeznik toimi päävokalistina viidessä kappaleessa, kuten singlekappaleessa "There You Are" ja konserttiensa suosikissa "Two Days In February". Vaikka yhtyettä aikaisemmin vähäteltiin liian samankaltaisesta soundista kuin The Replacementsilla, sen ollessa samaan aikaan hyvin pidetty paikallisessa collegen radiossa ja punk-piireissä (mukaan lukien soittaessa tapahtumapaikoissa kuten CBGB), Goo Goo Dollsin kolmas julkaisu oli yhdistänyt elementtejä heavy metalista, pop rockista sekä punk rockista. Vuonna 1991 kappale "I'm Awake Now" äänitettiin elokuvan Viimeinen painajainen Elm Streetillä: Freddyn kuolema soundtrackia varten.

Vuonna 1993 yhtye julkaisi neljännen albuminsa nimeltä Superstar Car Wash. Levyllä on Rzeznikin säveltämä ja The Replacements -yhtyeen Paul Westerbergin sanoittama kappale "We Are The Normal". Kappale oli albumin ensimmäinen single ja se nousi US Modern Rock Tracks -listalla sijalle 5.

Läpimurto (1995–1997)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian viidennen levyn, A Boy Named Goo julkaisun jälkeen Tutuska erotettiin yhtyeestä ja Rzeznik ja Takac ottivat tilalle Mike Malininin. Yhtye saavutti julkisuutta julkaistuaan albumilta singlen Name ja A Boy Named Goo:sta tulikin yksi 1990-luvun puolivälin menestyneimmistä levyistä sekä myös ensimmäinen tuplaplatinaa saavuttanut levy Metal Blade -yhtiön historiassa. Heidän levytyssopimuksensa ei kuitenkaan tuottanut voittoa, sillä sen perusteella Metal Blade vaati 115 000 dollaria kulujen hyvityksiä.[1] Siksi vuonna 1996 Goo Goo Dolls nosti kanteen levy-yhtiötään vastaan väittäen yhtyeen olleen nuorempana tietämätön musiikkibisneksestä ja sopimuksen olleen yksipuolinen epäreilu ja täytäntöönpanokelvoton. Seuraavalla neljän kuukauden kiertueellaan yhtye rahoitti oikeusriitansa. Puolen vuoden neuvottelun jälkeen kiistassa saavutettiin sovinto. Sitten yhtye päätyi Warner Bros:in suojiin.[1]

"Iris" ja supertähteys (1998–2005)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Rzeznikiä vuonna 1998 pyydettiin kirjoittamaan kappale elokuvan Enkelten kaupunki soundtrackille, lopputulos oli kappale nimeltä "Iris". Se ponkaisi bändin supertähteyteen pysymällä Billboard Hot 100 Airplay -listan kärjessä ennätykselliset 18 viikkoa ja olemalla samana vuonna ehdolla kolmeen Grammyyn. Muutamien Rzeznikin antamien haastattelujen mukaan hän kävi läpi vakavaa "writer's blockia" kun häntä pyydettiin kirjoittamaan kappale soundtrackille ja oli jo valmis jättämään yhtyeen vain muutamia päiviä ennen kuin kirjoitti kappaleen, joka teki heistä maailmanlaajuisesti kuuluisia. "Iris" julkaistiin myös heidän kuudennella albumillaan nimeltä Dizzy Up The Girl, joka saavutti triplaplatinaa. "Iris" on yksi levyn monesta Top 10-hitistä, joihin kuuluvat "Black Balloon", "Slide", "Broadway" ja "Dizzy". Vuonna 2001 yhtye julkaisi ensimmäisen kokoelmalevynsä, What I Learned About Ego, Opinion, Art & Commerce. Yhtyeen seuraava levy, Gutterflower, ilmestyi vuonna 2002 ja se saavutti kultaa. Se sisältää hitit "Here Is Gone", "Sympathy" ja "Big Machine". 4. heinäkuuta 2004 yhtye järjesti kotikaupungissaan Buffalossa ilmaisen ulkoilmakonsertin rankkasateesta huolimatta, jonka voi nähdä myöhemmin samana vuonna julkaistulla DVD:llä nimeltä "Live in Buffalo July 4th 2004". DVD sisältää myös yhtyeen äänittämän coverin Supertramp-yhtyeen kappaleesta "Give A Little Bit". Kyseinen kappale oli Adult Top 40 -listan kärjessä vuonna 2005.

Let Love In (2006–2007)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 yhtye juhlisti 20-vuotista taivaltaan julkaisemalla seitsemännen pitkäsoittonsa nimeltä Let Love In, joka sisältää studioversion coverkappaleesta "Give A Little Bit" kuin myös Top 10 -radiohitit "Better Days", "Stay With You" ja levyn nimikkokappaleen "Let Love In". Julkaisemalla "Let Love In" -kappaleen albumin kolmantena singlenä, yhtye saavutti ennätykselliset 12 top 10-hittiä Adult Hot 40 -listalla päihittäen Matchbox 20:n ja Cheryl Crow'n kunnes Matchbox 20 julkaisi Exile on Mainstream-levynsä ja Goo Goo Dolls kappaleen "Before It's Too Late" vuoden 2007 Transformers-elokuvan soundtrackiltä jättäen yhtyeet tasoihin.

Greatest Hits -albumit (2007–2008)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuun 13. vuonna 2007 Goo Goo Dolls julkaisi singlekokoelmalevyn Greatest Hits Volume One: The Singles, joka sisältää yhtyeen kaikki singlet, uuden version kappaleesta "Name" sekä Michael Brauerin remixin kappaleesta "Feel The Silence". 19. elokuuta 2008 toinen greatest hits-levy julkaistiin nimellä Vol. 2, joka sisältää mm. harvinaisuuksia sekä live-esiintymisen Coloradon Red Rock Amfiteatterissa, joka kuvattiin heidän Let Love In -kiertueellaan kesällä 2007.

Something for the Rest of Us (2008–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Vuonna 2008 yhtye ilmoitti levyttävänsä seuraavaa levyään. 2. heinäkuuta 2008 he julkaisivat uuden singlen iTunesiin nimeltä "Real" ja se julkaistiin myös AT&T USA Olympic Team -soundtrackillä. Kappaletta käytettiin myös World Wrestling Entertainmentin Tribute to the Troops:ssa vuonna 2008. "Real" ei kuitenkaan päätynyt tulevalle levylle, vaan se julkaistiin vain singlenä.

12. kesäkuuta 2009 yhtye ilmoitti omilla Facebook-sivuillaan, että tulevan levyn tuottajana toimii Tim Palmer.

15. elokuuta 2009 Robby Takac kirjoitti omalla Twitter-sivullaan, että levy oli miksausta vaille valmis.

18. syyskuuta 2009 John Rzeznik kertoi Good Day L.A.:n haastattelussa uuden albumin olevan väliaikaisesti nimeltään Something for the Rest of Us, jonka nimisenä levy lopulta pysyikin.

Vaikka levy piti julkaista jo syksyllä 2009, yhtye kuitenkin ilmoitti palaavansa studioon tammikuussa 2010 tehdäkseen siihen muutoksia ja äänittämään uusia kappaleita.

Huhtikuussa 2010 yhtye aloitti Amerikankiertueen promotoidakseen tulevaa levyään.

Kesällä 2010 julkaistiin levyn ensimmäinen single nimeltä "Home" ja myös kyseisen kappaleen musiikkivideo.

Something for The Rest of Us julkaistiin 31. elokuuta 2010.

Goo Goo Dolls teki Englanninkiertueen marraskuussa 2010.

Levyn toinen single, "Notbroken" ja sen musiikkivideo julkaistiin vuoden 2011 alussa.

3. tammikuuta 2011 yhtye esiintyi väliajalla Orange Bowlissa ja saman kuun 30. päivänä he esiintyivät Havaijilla järjestetyssä Pro Bowlissa.

Vuoden 2011 helmikuussa yhtye oli Kanadankiertueella.

Yksi heidän uusista kappaleistaan on Transformers: Kuun pimeä puoli -elokuvan soundtrackillä. Kappale on nimeltään "All That You Are".

13. heinäkuuta he aloittivat kesäkiertueensa PNC Paviljongilta Cincinnatissa, Ohiossa ja soittolista koki valtavan muutoksen. Listalla oli aivan ennenjulkaisematon kappale nimeltään "Last Hot Night in America" ja he myös soittivat "All That You Are" -kappaleen ensimmäistä kertaa livenä. Listalle oli lisätty myös Something for the Rest of Us -levyltä kappaleet "Still Your Song" sekä levyn nimikkokappale ja kappaleita, joita yhtye ei ole soittanut aikoihin, kuten Superstar Car Wash -levyltä olevat "Fallin' Down", "Cuz You're Gone (mukana 1000 Words)" ja "Lucky Star" sekä Dizzy Up The Girl -pitkäsoitolta "January Friend". Koko konsertti lähetettiin suorana radiokanava Rewind 94.9 FM:llä.

Jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyiset jäsenet
  • John Rzeznik - laulu, kitara, taustalaulu (1986–)
  • Robby Takac - basso, laulu, taustalaulu (1986–)
  • Mike Malinin - rummut, lyömäsoittimet (1995–)
Entiset jäsenet
  • George Tutuska - lyömäsoittimet (1986–1995)
Nykyiset kiertuemuusikot
  • Korel Tunador - koskettimet, kitara, saksofoni, taustalaulu (2006–2009, 2010–)
  • Brad Fernquist - kitara, mandoliini (2006–)
Entiset kiertuemuusikot
  • Nathan December - kitara (1998–2000)
  • Dave Schulz - koskettimet (1998–2000)
  • Greg Suran - kitara (2002–2006)
  • Jason Freese - koskettimet, saksofoni, taustalaulu (2001–2004)
  • Paul Gordon - koskettimet, taustalaulu (2004–2006)
  • Scott Eric Olivier - koskettimet, kitara (2009)

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Goo Goo Dolls: Iris. Total Guitar 222, 2011, s. 129.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]