Graham Stuart Ovenden (1943 Bishop's Stortford, Hertfordshire – 9. joulukuuta 2022 Liskeard, Cornwall) oli brittiläinen taidemaalari ja valokuvaaja.[1][2][3][4] Hän sai lokakuussa 2013 kahden vuoden ja kolmen kuukauden vankeustuomion lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista.[5]
Ovenden opiskeli Lontoon Royal College of Artissa ja sai opetusta poptaiteilija Peter Blakelta.[5][3] Hän aloitti taiteellisen uransa kuvittajana ja työskenteli 1960-luvulla muun muassa The Guardian -lehdessä. 1970-luvulla hän alkoi keskittyä maalaamiseen.[3] Ovenden oli yksi tunnetuimmista Brotherhood of Ruralists -taidemaalariryhmän jäsenistä. Myös hänen vaimonsa Annie Ovenden työskenteli taiteilijana.[6] Ovenden tuli tunnetuksi yksityiskohtaisista ja realistisista maalauksistaan, jotka esittivät englantilaisia maalaismaisemia. Lisäksi hän sai tunnustusta historiallisia rakennuksia ja monumentteja esittäneistä valokuvistaan. Ovendenin valokuvissa ja maalauksissa kuitenkin esiintyi usein pieniä lapsia tavalla, jota kritisoitiin seksuaalissävytteiseksi ja sopimattomaksi.[3] Lapset olivat usein alastomia tai vähäpukeisia.[7] Runsaasti kiistaa herättänyt taide johti moniin keskusteluihin lasten kuvaamisesta taiteessa, taiteellisen vapauden rajoista ja taiteilijan vastuusta. Teoksia arvosteltiin hyväksikäyttäviksi, mutta Ovenden itse katsoi kuvien edustaneen nostalgisoivaa ja romantisoivaa lapsuuden kuvausta.[3]
Ovenden teki yhteistyötä lukuisten muusikoiden ja kirjailijoiden kanssa. Hänen teoksistaan tehtiin huomattavasti tutkimusta, ja sekä maalaukset että valokuvat olivat usein esillä näyttelyissä.[3] Ovenden oli kiistanalaisten teostensa johdosta ensimmäisen kerran viranomaisten mielenkiinnon kohteena sekä Yhdysvalloissa että Isossa-Britanniassa jo 1990-luvun alkupuolella.[8]
Lokakuussa 2013 Ovenden tuomittiin kahden vuoden ja kolmen kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen seitsemästä rikoksesta. Hän oli kesällä 2013 saanut ehdollisen tuomion, jonka ylempi oikeusaste katsoi liian lieväksi. Rikokset oli tehty 1970–1980-luvuilla. Uhrit olivat nuorimmillaan 6-vuotiaita tyttöjä, jotka Ovenden oli kutsunut asunnolleen malleiksi valokuvaamista varten. Ovenden kiisti kaikki rikokset ja piti itseään "noitavainon" uhrina. Hän väitti mielenkiintoaan "taiteelliseksi". Oikeuden mukaan Ovenden kuitenkin oli muun muassa pyytänyt tyttöä koskettamaan häntä ollessaan tämän kanssa kylvyssä.[5] Tate Gallery poisti nettigalleriastaan kaikki Ovendenin teokset, mutta palautti myöhemmin abstrakteja töitä seksuaalirikoksia edeltäneeltä ajalta. Victoria and Albert Museum poisti nettigalleriastaan suurimman osan neljästätoista Ovendenin teoksesta.[7]
Lokakuussa 2015 oikeus määräsi Ovendenin henkilökohtaisen kokoelman tuhottavaksi säädyttömänä. Osa kokoelman kuvista oli oikeuden mukaan seksuaalisesti provokatiivisia. Päätös koski satoja kuvia, joihin kuului Ovendenin omia teoksia ja lisäksi muun muassa Pierre Louÿsin sekä Guglielmo Plüschowin töitä.[2] Joukossa oli Louÿsin valokuva viktoriaanisen ajan lapsiprostituoidusta.[7] Muun muassa The Guardianin taidekriitikko Adrian Searle suhtautui tuhoamispäätökseen kielteisesti. Oikeuden päätös herätti keskustelua siitä, onko taiteen erottaminen tekijästään mahdollista.[2] Ovenden puolusti työtään ja toi esiin, että yksi hänen sopimattomiksi tulkituista maalauksistaan oli aikoinaan prinsessa Dianan tilaama.[7] Ovenden arveli rikostuomionsa lähinnä nostaneen hänen teostensa arvoa. Hän väitti maineen ja pahamaineisuuden olevan taidemaailmassa sama asia käyttäen esimerkkinä Oscar Wildeä.[5]