Grand Orient de France

Grand Orient de France
Perustettu	1773 (1728)
Kotipaikka	Pariisi
Jäsenmäärä	noin 47 000
Infobox OKNimi-testi OK

Le Grand Orient de France (lyhennettynä GOF, GODF tai yksinkertaisesti GO) eli Ranskan Suurorientti on Ranskan ja Manner-Euroopan vanhin ja suurin vapaamuurarijärjestö. Se syntyi vuonna 1773 Ranskan Ensimmäisen Suurloosin perusteellisesta muutoksesta. Tämä uudistus synnytti useita erityispiirteitä, jotka se leimasi ranskalaiseen vapaamuurariuteen ja teki siitä ainutlaatuisen erityisesti muuhun eurooppalaiseen vapaamuurariuteen verrattuna. Vuonna 2024 suurin osa näistä eroista on edelleen olemassa.^[1][2]

Ranskan poliittinen ja sosiaalinen historia on muokannut toimivallan kehitystä. Ensimmäisen keisarikunnan aikana politiikkaan sekaantunut, abbedissa Augustin Barruelin ja vastavallankumouksellisten piirien vallankumoukseen johtaneesta salaliitosta syyttämä Grand Orient kehitti historiansa aikana humanistista ja poliittista sitoutumista. Vuonna 1877 Grand Orient poisti jäseniltään velvollisuuden viitata "Jumaluuden olemassaoloon" ja "sielun kuolemattomuuteen". Siitä lähtien se tunnettiin "mannermaisena", "liberaalina" tai "adogmaattisena" toimivaltana, joka omaksui "ehdottoman omantunnonvapauden" periaatteen, joka ei pakottanut jäseniään mihinkään uskomukseen tai uskontoon. Tässä suhteessa se eroaa säännöllisestä angloamerikkalaisesta muurariudesta, joka edellyttää Englannin Yhdistyneen Suurloosin (United Grand Lodge of England) vuonna 1929 asettamien "säännönmukaisuutta" koskevien sääntöjen noudattamista, mukaan lukien uskoa Jumalaan ja hänen ilmoitettuun tahtoonsa sekä pidättäytymiseen poliittisista tai uskonnollisista asioista loosissa.

Kolmannen tasavallan aikana se oli vahvasti mukana julkisessa ja poliittisessa elämässä, mutta Vichyn hallinto lakkautti sen yhdessä muun ranskalaisen vapaamuurariuden kanssa toisen maailmansodan aikana. Sodan jälkeen Grand Orient kamppaili jäsenmääränsä uudelleenrakentamiseksi ja siirtyi pois suorasta poliittisesta toiminnasta filosofisen ja yhteiskunnallisen pohdinnan hyväksi. Se on perustanut CLIPSAS-järjestön, joka kokoaa yhteen adogmaattisia toimivaltoja ympäri maailmaa, ja se on yli 52 000 jäsenellään noin 1 250 loosilla Euroopan johtava adogmaattinen toimivalta. Vuodesta 2010 lähtien se on antanut looseilleen vapauden vihkiä jäseniä sukupuolesta riippumatta.

Se on suvereeni symbolinen voima (sen jäsenet ovat myös "vihittyjä"), ja sen virallinen riitti on Ranskalainen Riitti, joka on samansisältöinen kuin toimivallan luomisen kanssa, ja johon on sisällytetty suurin osa nykyisin harjoitettavista vapaamuurariuden riiteistä, sellaisina kuin ne ovat esiintyneet sen historian aikana. Grand Orient on suullisen kulttuurin läpitunkema, mutta se on kuitenkin laillinen instituutio, jota säännellään vuonna 1901 annetulla lailla ja kirjallisilla säännöillä, jotka perustuvat yleiseen äänioikeuteen, demokraattiseen periaatteeseen, jota sovelletaan kaikkiin sen rakenteisiin. Vuonna 1848 hyväksytty tunnuslause "Vapaus, Tasa-arvo, Veljeys" seuraa sen historian sivuja ja on vapaaehtoisesti yhdistetty Ranskan tasavallan tunnuslauseeseen.

Historia

Grand Orient de France sai alkunsa kun Ranskan Ensimmäinen Suurloosi (Première Grande Loge de France) kävi läpi suuria muutoksia heidän Suurmestarinsa kuoltua. Suurloosista irtautuneet päättivät 24.5.1773 perustaa Grand Orient de Francen. Suurin muutos mitä perustaminen toi muurariuteen oli se, että nyt loosin Kunnioitetun Mestarin valinta suoritettiin vapaalla demokraattisella vaalilla. Viimeinen perustamiskokous pidettiin 2.10.1773 ja Suurmestariksi valittiin 22.10.1773 Philippe d’Orléans. Suurin osa ranskalaisista looseista liittyi tämän myötä Grand Orientiin, siitäkin huolimatta, että samoihin aikoihin syntynyt Grande Loge de Clermont oli vakavasti otettava kilpailija aina vuoteen 1799, jolloin Ranskan vallankumous heikensi merkittävästi molempia ja sai viimeksi mainitun sulautumaan osaksi Grand Orientia.

Aikaisemmin 1777, Grand Orient oli tunnustanut loosin La Parfaite Égalité muinaisuuden, jonka sanottiin perustetun vuonna 1688. Kyseessä oli Irlantilainen sotilasloosi, jonka olemassaolosta ei ole säilynyt asiakirjoja, joten tutkijat eivät pidä tietoa luotettavana. Samaa voidaan sanoa Dunkirkissä, vuonna 1721 perustetusta loosista nimeltä Amitié et Fraternité. Ensimmäinen historiankirjoihin täysin dokumentoitu loosi perustettiin vuonna 1725 nimellä Saint Thomas, ja Lontoon Suurloosin kirjoihin se merkittiin virallisesti 1732. Sitten vuonna 1799 tapahtunut Grande Loge de Clermontin sulautuminen liitti Grand Orientiin vanhemman muurariuden haaran, joka mahdollisti ilmoittaa perustamisajankohdaksi vuoden 1728. Tästä syystä Grand Orient de France ilmoittaa syntyajankohdakseen monesti 1728–1773.^[3]

Vallankumoukset

Grand Orientin loosilla Les Neuf Soeursilla oli erityisen suuri rooli sillä, että Ranska tuki Amerikan vallankumousta (1765–1783) sekä myöhemmin Ranskan vallankumousta (1789) edeltäneessä henkisessä kuohunnassa. Benjamin Franklin oli myös tämän loosin jäsen olleessaan lähettiläänä Pariisissa 1776–1785. Myös suomalainen Georg Magnus Sprengtporten tuli Franklinin ja Les Neuf Soeursin vaikutuspiiriin tämän Pariisin-vuosien aikana, ja onkin esitetty, että hänen tasavaltalaiset aatteet ja itsenäisyyspuheet vaikuttivat Sprengtporteniin syvästi, omalta osaltaan sysäten liikkeeseen impulssin, joka myöhemmin johti Suomen autonomiaan ja lopulta kansamme itsenäisyyteen. Jotkut huomattavat ranskalaiset vallankumoukselliset olivat vapaamuurareita, mukaan lukien markiisi de Lafayette, markiisi de Condorcet, Mirabeau, Georges Danton, Orléansin herttua ja Hébert. Louis Philippe II, Orléansin herttua, liberaalisen aristokratian johtaja, oli Grand Orientin suurmestari Ranskan vallankumouksen aikaan. Katolilaiset auktoriteetit väittivät pitkään, että Abbé Larudanin vuonna 1746 julkaisema teos Les Francs-Maçons écrasés olisi ennustanut tulevan vallankumouksen ja pitänyt sisällään Grand Orientin asikirjoja. Nykyään kuitenkin tiedetään ettei Larudan ollut vapaamuurari, ja jopa New Catholic Encyclopediakin toteaa, että ”nykyiset historioitsijat liioittelevat vapaamuurariuden roolia Ranskan vallankumouksessa.

UGLEN skisma Grand Orientin kanssa

Jos laskemme, että UGLE:n toiminta on alkanut esimuodossaan vuonna 1717 ja Grand Orient on perustettu nykymuodossaan 1773, niin yhteistyö näiden kahden suunnan välisillä järjestöillä kesti 156 vuotta, aina vuoteen 1929 saakka. Ensimmäinen erimielisyys syntyi jo muutama vuosi Yhdysvaltojen sisällissodan jälkeen vuonna 1869, kun Grand Orient de France tunnusti Lousianalaisen Loosin, jota Grand Lodge of Lousiana (GLL) ei ollut tunnustanut. GLL näki asian hyökkäyksenä heidän toimivaltaansa vastaan, ja he peruivat Grand Orientille myönnetyn tunnustamisensa. GLL:n painostuksesta myös muutamat muut Yhdysvaltalaiset Suurloosit peruivat Grand Orientin tunnustamisen. On myös todisteita siitä, että tunnustamisen peruuttamisen taustalla oli rasistisia vaikutteita. Grand Orient de France oli vähän aikaisemmin hyväksynyt päätöslauselman, jossa todettiin, ettei ”väri, rotu, saati uskonto saa olla jäseneksi ottamisen esteenä“.^[4] GLL taas kielsi ehdottomasti ”mustien ja sekarotuisten“ liittymisen tuohon aikaan. Kaikki Suurloosit eivät kuitenkaan liittyneet mukaan vastustamaan Grand Orientia, vaan jatkoivat sen tunnustamista aina 2000-luvulle saakka, ja on huomioitavaa, että em. tapahtuneet koskivat vain Yhdysvaltoja.

Erimielisyydet laajenivat entisestään vuonna 1877, kun Grand Orient de France muutti perustuslakiaan, sallien täydellisen uskonnollisen laïcitén eli tunnustuksettomuuden, kun taas angloamerikkalainen perinne oli vaatinut jo pitkään (ja vaatii edelleen), että jäseneksi pyrkijän tulee ilmaista selkeästi uskoa jumaluuteen. Grand Orient de France poisti tämän vaatimuksen, ja totesi, että laïcité ”edellyttää, että kaikille ihmisille annetaan erotuksetta, yhteiskuntaluokasta, alkuperästä tai uskosta riippumatta, välineet olla omia itsejään, vapaus valintoihin, sekä vastuu heidän itsensä kehittymisestä ja heidän kohtaloidensa herroista“. Toisin sanoen, tämä tarkoitti sitä, että Grand Orient de France hyväksyi teoriassa myös ateistit, joita taas angloamerikkalainen perinne ei hyväksynyt. Virallisen selityksen mukaan UGLE veti tämän takia tunnustamisensa pois, ja julisti Grand Orient de Francen olevan heidän näkökulmastaan ’säännötön’.^[5] Tämän myötä eri toimivallat seurasivat joko Grand Orient de Francea tai UGLEa, mikä lisäsi erimielisyyksiä entisestään. On olemassa eri näkemyksiä siitä, milloin tarkalleen, angloamerikkalaisessa perinteessä jäseniltä alettiin vaatia uskoa jumaluuteen. Viitteitä ajankohdasta löytyy vanhimmasta tunnetusta Vapaamuurarikäsikirjoituksesta (n. 1425–1450). Tässä nk. Regius-käsikirjoituksessa, sanotaan, että ”Muurarin tulee aina rakastaa Jumalaa ja pyhää kirkkoa“. James Andersonin vuoden 1723 Perussäännössä taas sanotaan vain, että ”Jäsenyytensä velvoittamana Muurari noudattaa moraalista Lakia; ja jos hän ymmärtää Taitoa oikein, hän ei ole koskaan typerä Ateisti, saati uskonnollisesti Vapaamielinen”. Näissä kirjoituksissa ei kuitenkaan mainita, että jäseniltä nimenomaan vaadittaisiin uskoa jumaluuteen, eikä Grand Orient de France ollut vaatinut sitä alun alkaenkaan, ennen kuin vasta vuonna 1849, kunnes 28 vuotta myöhemmin, vuonna 1877, päätettiin palata takaisin^[4] siihen, ettei uskoa jumaluuteen vaadittu, mutta tämän lisäksi tehtiin näihin aikaisempiin, ennen vuotta 1849 vallinneisiin tapoihin muitakin muutoksia, kuten se että Grand Orient de France poisti rituaaleistaan kaikki viittauksen Maailmankaikkeuden Suureen (tai Korkeimpaan) Arkkitehtiin sekä Pyhän Lain Kirjan (joka oli Ranskassa Raamattu). Todellisuudessa Grand Orient de France vain palasi alkuperäiseen Andersonin Perussääntöön vuodelta 1723, jossa todetaan, että ”Muurari noudattaa Moraalista Lakia“, ei siis Raamattua, joka oli Perussäännön myöhemmän muokkauksen tulosta. Erimielisyyksistä huolimatta monet Suurloosit hyväksyivät edelleen maailman Suurorientit, kunnes UGLE julkaisi 4. syyskuuta 1929 ohjeistuksen: ”Basic Principles for Grand Lodge Recognition”, joka lopetti yhteistyön liberaalin ja säännöllisen muurariuden välillä lähes kokonaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa monet suurloosit jatkoivat tunnustamista ainakin 2000-luvulle saakka.^[6]

Kirkon ja valtion erottaminen

Koska Grand Orient peräänkuuluttaa oikeutta vapaaseen valintaan kaikissa asioissa ja kannattaa siten myös laïcitéa eli ranskalaista sekularismia, jossa valtio ja kirkko pysyy toisistaan erillään, niin että kirkko pysyttelee uskonasioissa, eikä yritä puuttua hallituksen asioihin. 1930-luvulla Grand Orient oli vaatimassa myös yksityisten koulujen lakkauttamista Ranskassa, koska ne olivat pääasiassa katolisen kirkon hallinnassa, ja vaati valtiollisten koulujen lisäämistä. 2000-luvun alussa Grand Orient oli huolissaan ”hiljaisesta vallankumouksesta“ Ranskassa, joka koski uskonnon ujuttamista takaisin yhteiskuntaan, ja kannatti hallituksen toimia ’kulttien hyökkäyksiä vastaan Euroopassa’. Kun ministeriön antikulttiviraston (MIVILUDES) toimintaa kyseenalaistettiin huhtikuussa 2008, niin Grand Orientin Suurmestari Jean-Michel Quillardet, puuttui henkilökohtaisesti Ranskan presidentin kanssa viraston toiminnan suojelemiseksi.^[7] Asiaa on hankala hahmottaa ulkopuolisten näkökulmasta, minkä takia Grand Orientia on syytetty täysin perusteetta, nimenomaan kristinuskon, vastustamisesta, vaikka Grand Orient ei vastusta yhtäkään uskontoa, vaan se haluaa taata jokaiselle ihmisoikeuksien mukaisen valinnanvapauden. Taustalla on useimmista maailman valtioista poiketen katolisen kirkon vuosisatojen yksivaltius ja varjodiktatuur. Nyt 2000-luvulla huolenaiheeksi Ranskassa ovat nousseet kaikki erilaiset poliittiset liikkeet, jotka radikalisoivat, varsinkin nuorisoa, naamioitumalla uskonnoiksi.^[7]

Suhteet muihin toimivaltoihin

Grand Orient harjoittaa mannermaista vapaamuurariutta, jonka määritteleviä piirteitä ovat täydellinen uskonnollisen omantunnon vapaus sekä osallistuminen politiikkaan. Tämä taas on vastoin angloamerikkalaista vapaamuurarikäsitystä, joka hyväksyy jäsenikseen vain miehiä ja vaatii uskoa jumaluuteen, sekä kieltää keskustelun niin uskonnosta kuin politiikasta. Tämä ero vaikuttaa siihen, että mitkä muut toimivallat myöntävät Grand Orientille ”tunnustuksen“ ja pitävät sitä ”säännöllisenä“. Ne Suurloosit ja Suurorientit, jotka noudattavat mannermaista perinnettä, yleensä tunnustavat GODF:n, kun taas ne, jotka seuraavat angloamerikkalaista perinnettä, eivät yleensä tunnusta mutta kummastakin on poikkeuksia.^[6]

Politiikka ja uskonto

Toisin kuin angloamerikkalainen vapaamuurarius, Grand Orient de France ei edellytä jäseniltään uskoa korkeampaan voimaan (jumaluuteen tms.), ja sallii looseissa keskustelun poliittisista ja uskonnollisista kysymyksistä. Se puolustaa useita ohjaavia periaatteita tai ihanteita (valeurs), joita myös jokaisen yksittäisten jäsenten odotetaan puolustavan, ja joita Grand Orient korporatiivisena elimenä edistää: Demokratia — Grand Orient on sitoutunut Tasavallan ihanteisiin. Sekularismi — Kirkon tulee rajoittaa lausuntonsa puhtaasti henkisiin asioihin, eikä se saa missään olosuhteissa vaikuttaa lainsäädäntöön. Sosiaalinen solidaarisuus — Valtion tulee huolehtia taloudellisesti heikommassa asemassa olevista. Kansalaiset — Vapautta, tasa-arvoa ja veljeyttä edistetään kunnioituksen, suvaitsevaisuuden ja omantunnonvapauden kautta. Ympäristö — Ihmiskunnan vastuulla on suojella ympäristöä tuleville sukupolville. Ihmisarvo — Koko ihmiskunnalle on taattava ravintoa, suojaa ja huolenpitoa. Ihmisoikeudet — Kuten ne määritellään YK:n vuoden 1948 ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa. Keskusteluja käydään kaikilla tasoilla, aina presidenttiä myöden, ja Grand Orient vaikuttaa toimillaan myönteisesti myös Ranskan hallitukseen.

Naisjäsenyys

Kun Grand Orient sai lopullisen muotonsa vuonna 1773, se ”peri“ useita adoptiivisia looseja, jotka oli liitetty perinteisiin looseihin. Nämä adoptiiviset loosit, joilla oli omat rituaalinsa, olivat avoimia kaikille muurareille, ja heidän naispuolisille sukulaisilleen. Ne saivat implisiittisen hyväksynnän kun silloisesta Suurmestari Duc de Chartesista tuli Pariisilaisen adoptiivisen loosin Suurmestari ja hänen vaimostaan, Bourbonin Herttuattaresta Suurvaltiatar (Grand Mistress). Napoleonin aikana näistä looseista tuli hetkeksi jopa muotia, ennen kuin ne julistettiin perustuslain vastaisiksi vuonna 1808. Adoptiiviset loosit kuitenkin herätettiin henkiin naisyhdistyksinä vuonna 1901, ennen lopullista eroa Grand Orientista vuonna 1935, jonka peruja on myöhemmin muodostettu Grande Loge Féminine de France.

Vuosikausiin Grand Orient ei sallinut sen loosien vihkivän naisia, mutta tunnusti ja vastaanotti naisia, jotka oli vihitty muurareiksi toisten toimivaltojen looseissa. Lopulta tähän tuli muutos vuonna 2010, ja muutamien takaiskujen jälkeen Grand Orient vihkii nyt myös naisia.^[8][9]

Seksuaalinen suuntautuminen

Grand Orientin neuvosto ratifioi 22. tammikuuta 2010 lehdistötiedotteessa virallisesti Olivia Chaumontin siviilisäädyn muutoksen. Hänet vihittiin säännöllisesti mieheksi vuonna 1992 loosissa "Université maçonnique" ja siten hänestä tuli transidentiteettinsä jälkeen ensimmäinen transnainen, joka on institutionaalisesti tunnustettu Ranskan Suurorientin jäseneksi. Syyskuussa 2010 hänet asetettiin loosinsa Kunnioitetuksi Mestariksi, mikä on myös ensimmäinen Suurorientin nykyhistoriassa.^[10][11]

Grand Orient julkaisi 5.11.2012 lehdistötiedotteen, jossa se ilmoitti tukevansa samaa sukupuolta olevien avioliittojen laillistamista, vastineeksi Pariisin roomalaiskatolisen arkkipiispa André Vingt-Troisin julkisista lausunnoista, joissa hän vastusti avioliittolain muuttamista; lausunnossaan Grand Orient kuvasi lakiehdotusta sellaiseksi, ”että se takaa tasavertaisten oikeuksien nimissä Tasavallan tunnustamisen vapaalle avioliitolle, niille jotka sellaista haluavat“ Lausunto jatkui pyynnöllä siitä, että kirkko rajoittaisi toimintansa pelkästään hengellisiin asioihin, eikä häiritsisi demokraattisia prosesseja.^[12]

Kuuluisia jäseniä

• Voltaire^[13]
• La Fayette^[13]
• Garibaldi^[13]
• Auguste Blanqui^[13]
• Abdelkader^[13]
• Mihail Bakunin^[13]
• Félix Éboué^[13]

Lähteet

1. The Grand Orient de France, a humanist, initiatory and fraternal path 2010. Grand Orient de France.^{[vanhentunut linkki]}
2. Milton Arrieta-López: Freemasonry In Colombia (18th-19th Centuries): French Or Continental Origin, Leading Freemasons, The Catholic Church, Political Parties And Revolutionary Elements In South Americaa 2020. Corporación Universitaria de la Costa, Colombia. (englanniksi)
3. Les loges militaires : Walsh La parfaite égalité - Hauts Grades web.archive.org. 10.1.2016. Arkistoitu 10.1.2016. Viitattu 10.3.2024.
4. Freemasonry in the eastern hemisphere | WorldCat.org search.worldcat.org. Viitattu 10.3.2024. (englanniksi)
5. Grand Lodge of France web.archive.org. 27.9.2007. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 10.3.2024.
6. France web.archive.org. Viitattu 10.3.2024.
7. [http://www.godf.org/comm_p_detail.asp?num=142 GRAND ORIENT DE FRANCE - Les communiqu�s de presse] web.archive.org. 8.10.2008. Arkistoitu 8.10.2008. Viitattu 10.3.2024.
8. Le JDD: La mixité entre au Grand Orient lejdd.fr. Viitattu 10.3.2024. (ranska)
9. Le Grand Orient de France autorise l'initiation des femmes - LExpress.fr web.archive.org. 30.10.2012. Arkistoitu 30.10.2012. Viitattu 10.3.2024.
10. Interview exclusive: Pierre Lambicchi, Grand Maître du Grand Orient, conforte les propos d’Olivia Chaumont KOMITID. 27.1.2010. Viitattu 10.3.2024. (ranska)
11. Olivia Chaumont : première femme vénérable installée au GODF | « LA LUMIĒRE », le Blog franc et maçon de L’Express archive.wikiwix.com. Viitattu 10.3.2024. (ranska)
12. Jean-Laurent Turbet: Le GODF et le projet de mariage pour tous. Le Blog des Spiritualités. Viitattu 10.3.2024. (ranska)
13. Our values 2010. Grand Orient de France. Arkistoitu 24.3.2013.