Grigori Rodtšenkov

Grigori Mihailovitš Rodtšenkov (ven. Григо́рий Миха́йлович Ро́дченков; s. 24. lokakuuta 1958, Moskova) on Venäjän kansallisen antidopinglaboratorion entinen johtaja. Hän on Venäjällä persona non grata, ja Venäjän presidentti Vladimir Putin on antanut hänestä pidätysmääräyksen. Rodtšenkovin asianajajat ovat todenneet, että hän on Kremlin tappolistalla viiden tärkeimmän maalitaulun joukossa.[1]

Vuonna 2015 Maailman antidopingtoimisto WADA sai selville, että Rodtšenkov oli “keskiössä positiivisten dopingtestien peittelyssä”, hän muun muassa keräsi urheilijoilta rahaa vastineeksi positiivisten dopingtestien peittelystä ja rikkoi WADAn sääntöjä tuhoamalla 1 417 virtsanäytettä. [2] Rodtšenkov nousi otsikoihin vuonna 2016, kun The New York Times oli haastatellut häntä ja julkaissut artikkelin, jossa kerrottiin valtiojohtoisesta dopingohjelmasta Venäjällä. Rodtšenkov kertoi, että hän oli suunnitellut kolmen dopingaineen cocktailin ja sekoittanut sen viinaan ja juottanut sitä kymmenille urheilijoille vuoden 2014 talviolympialaisissa Sotšissa.[3] Itsenäinen McLarenin raportti vahvisti Rodtšenkovin kertomat asiat, ja tämä johti siihen, että Venäjä suljettiin osittain pois vuoden 2016 kesäolympialaisista ja kokonaan pois vuoden 2018 talviolympialaisista. Paljastustensa jälkeen Rodtšenkov on asunut salaisissa paikoissa.[4]

Rodtšenkov ja hänen yhteytensä Venäjän dopingiin olivat aiheena Netflixin vuoden 2017 dokumenttielokuvassa Käry, joka voitti parhaan dokumentin Oscar-palkinnon vuoden 2018 Oscar-gaalassa.[5]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grigori Rodtšenkov opiskeli Moskovan valtionyliopistossa ja suoritti siellä tohtorintutkinnon kemiassa. Heinäkuusta 2006 aina marraskuuhun 2015 hän työskenteli johtajana Venäjän Antidopingkeskuksessa, joka on ainoa WADAn hyväksymä laboratorio Venäjällä.[6]

Vuoden 2011 dopingtutkimukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2011 Venäjän viranomaiset aloittivat tutkinnan Rodtšenkovin sisaresta Marina Rodtšenkovasta, jonka epäiltiin ostaneen ja pitäneen hallussaan dopingaineita. Hän tunnustikin, että oli aikonut myydä niitä urheilijoille.[2][7] Myös Grigori Rodtšenkov pidätettiin tämän tutkinnan yhteydessä ja häntä kuulusteltiin dopingaineitten hankinnasta ja myynnistä.[2] Syytteistä häntä vastaan luovuttiin, mutta hänen sisarensa tuomittiin ja hän joutui vankilaan joulukuussa 2012.[2][8][9]

Tuohon aikaan Rodtšenkov toimi Venäjän kansallisen antidopinglaboratorion johtajana. Vuoden 2013 kesä- tai heinäkuussa brittiläinen journalisti Nick Harris ilmoitti Kansainväliselle olympiakomitealle ja WADAlle Rodtšenkovia koskeneesta epäilyksestä, mutta ilmeisesti tätä ilmoitusta ei pidetty merkittävänä.[10] Rodtšenkov on kertonut, että häntä ei passitettu vankilaan vuonna 2012, koska hänet oli valittu hoitamaan Venäjän urheilijoiden dopingin käyttöä vuoden 2014 talviolympialaisissa Sotšissa.[11]

Dopingskandaali vuoden 2014 jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2015 WADAn itsenäinen komissio (IC) esitti lukuisia syytöksiä Rodtšenkovia vastaan.[2] IC kertoi, että Rodtšenkov “ei ollut ainoastaan ottanut vastaan rahaa” vaan myös pyytänyt sitä urheilijoilta vastineeksi siitä, että hän oli peitellyt näiden positiivisia dopingtestituloksia. Rodtšenkov oli henkilökohtaisesti antanut ohjeet 1 417 näytteen tuhoamisesta ennen kuin WADAn tutkimusryhmä saapui Moskovaan, mikä “suoraan rikkoi WADAn sääntöjä”. Lisäksi “Rodtšenkov oli antanut ohjeet siitä, että kaikki jäljet siitä, että näitä näytteitä koskaan oli ollut olemassa samoin kuin kaikki dokumentit niiden analysoimisesta oli hävitettävä”. Rodtšenkov myöhemmin myönsi, että hän oli tuhonnut nuo näytteet, jotta WADA ei saisi selville mitään. IC:n raportti päätyi siihen lopputulokseen, että Rodtšenkov oli “keskiössä positiivisten dopingtestien peittelyssä”.

Pian sen jälkeen, kun IC oli julkistanut raporttinsa, Rodtšenkovin johtama Moskovan antidopingkeskus menetti asemansa WADAn hyväksymänä laboratoriona.[12] Vuoden 2016 tammikuussa Rodtšenkov lensi Moskovasta Los Angelesiin koska pelkäsi turvallisuutensa puolesta[13] ja hän asettui asumaan Yhdysvaltoihin, missä hän nykyään asuu todistajainsuojeluohjelmassa.[14] Kaksi merkittävää venäläistä antidoping-johtajaa, Vjatšeslav Sinev ja Rodtšenkon ystävä Nikita Kamajev kuolivat odottamatta muutama kuukausi sen jälkeen, kun tämä skandaali oli tullut päivänvaloon.[15][16][17][18]

Rodtšenkov keskusteli Sotšin olympialaisista venäläisen ilmiantajan Vitali Stepanovin kanssa, joka nauhoitti 15 tuntia heidän keskustelujaan ilman, että Rodtšenkov tiesi asiasta.[19] Rodtšenkov myös kertoi The New York Timesille yksityiskohtia, väittäen, että FSB oli mukana dopinghuijauksessa.[20]

Vuonna 2016 McLarenin raportissa, joka on WADAn tilaama riippumaton tutkimus, tutkittiin Venäjän dopingasioita. Raporttia varten tehtiin haastatteluja, tutkittiin tuhansia dokumentteja, analysoitiin tietokoneiden kovalevyjä, tutkittiin virtsanäytteiden säilytyspulloja ja yksittäisten urheilijoiden näytteitä, jolloin “enemmän ja enemmän todistusaineista tuli esiin joka päivä”.[21] Raportissa todettiin, että Venäjän valtio valvoi ja kontrolloi systeemiä ja valtio piti huolen siitä, että venäläiset urheilijat saattoivat kilpailla ja käyttää dopingaineita samanaikaisesti.[22]

McLaren julkaisi raporttinsa toisen osan 9.12.2016. Hän oli tutkimuksissaan huomannut, että vuosien 2011 ja 2015 välillä yli tuhat venäläistä urheilijaa (mukaan lukien kesä-, talvi- ja paralympialajit) oli hyötynyt dopingtestien peittelystä.[23][24] Sähköpostit viittaavat siihen, että näiden joukossa oli viisi sokeaa voimanostajaa, joille annettiin dopingaineita ilman, että nämä olisivat olleet tietoisia tästä. Joukossa oli myös 15-vuotias urheilija.[25]

McLarenin yhteenvedon mukaan tri Rodtšenkov oli kertonut, että Venäjän dopingohjelmassa keskeisenä oli ns. “Sotšin kreivittären lista”. Tämä lista käsitti 37 venäläisurheilijan nimet, ja näiden virtsanäytteet vaihdettiin automaattisesti puhtaisiin näytteisiin FSB:n komentokeskuksessa Sotšissa. Näiden urheilijoiden näytteet oli vaihdettava, sillä heille oli annettu valtuudet käyttää oksandroloinin, metenolonin ja trenbolonin koktailia kisojen aikana.[26] Venäjän olympiakomitea väittää, että kreivittären lista on pelkkä luettelo kilpailuista, joka oli laadittu kisojen edellä, jotta olisi oltu selvillä potentiaalisista mitalisteista.

Tapauksessa Aleksandr Legkov vastaan Kansainvälinen olympiakomitea (KOK), KOK kertoo, että tri Rodtšenkovin kertomus tapahtumista on tosi ja paikkansapitävä. KOK kertoo, että

  • koska tri Rodtšenkov ei enää ole Venäjällä, hän voi nyt rehellisesti ja seurauksia pelkäämättä kertoa asioista:
  • tri Rodtšenkov kertoo asioista selkeästi ja tarkasti. Hänen kertomuksensa on sisäisesti ristiriidaton;
  • tri Rodtšenkov kertoo tietoja yksittäisistä urheilijoista ainoastaan silloin, kun hänellä on tarkkaa tietoa näistä. Monissa tapauksissa hän vain mainitsee urheilijan olevan kreivittären listalla, ilman tarkkoja seurauksia tästä.
  • Jokaisessa tapauksessa, jossa muuta todistusaineista on saatavilla, Rodtšenkovin tiedot ovat “systemaattisella tavalla vahvistaneet” muut tiedot[26]

KOK:n mukaan Rodtšenkovin todistuksessa on pieniä ristiriitoja, mutta ne eivät ole merkittäviä. Esimerkiksi “kreivittären koktailissa”, jonka hän oli kehittänyt, oli alun perin sanottu olevan trenbolonia, oksandrolonia ja metasteronia, mutta myöhemmin sen on sanottu sisältäneen metenolonia, ei metasteronia. Tri Rodtšenkovin mukaan tässä oli alun perin kysymys typografisesta virheestä.[26]

Rodtšenkov sanoi, että hän ei koskaan itse jakanut urheilijoille kreivittären koktailia eikä hän ollut koskaan nähnyt urheilijoiden ottavan sitä. Hän ei myöskään ollut nähnyt ohjeita siitä annettavan urheilijoille valmentajien taholta, eikä hän koskaan ollut nähnyt kenenkään urheilijan peukaloivan dopingtestin näytettä.[26](s. 70) Tri Rodtšenkov sanoi myös, että (a) hän “ei ollut koskaan nähnyt mitään pulloa avattavan tai varustettavan uudella korkilla”; (b) että näin ollen hän ei tiennyt tarkkaan, millä metodilla pullot oli avattu; mutta (c) hän näki “pöydän, jolla oli instrumentteja, jotka muistuttivat hammaslääkärin työkaluja.[26]

Tuomiossa tapauksessa Aleksandr Legkov v. KOK, tri Rodtšenkovin todistusta kutsutaan “pelkäksi väitteeksi, jota ei vahvista mikään asiakirjoissa oleva todiste. Näin ollen hänen todistuksensa painoarvo rajoittuu siihen, että lautakunta ei ole voinut löytää tällaista todistusaineistoa siitä, että tämä urheilija olisi syyllistynyt dopingrikkomukseen.[26]

Reaktioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotšissa järjestettyjen vuoden 2014 talviolympialaisten jälkeen Venäjän presidentti Vladimir Putin myönsi Rodtšenkoville Ystävyyden kunniamerkin.[20] Vuonna 2016, kun dopingväitteistä oli raportoitu laajalti, Putin sanoi, että Rodtšenkov on “mies, jolla on skandaalimainen maine”.[11]

McLarenin raportissa sanotaan, että Rodtšenkov oli “olennainen osa salaliitossa, jossa urheilijoilta kiristettiin rahaa, jotta heidän dopingtestiensä tuloksia peiteltäisiin”.[2] Siinä myös sanottiin, että Rodtšenkov oli puhunut totta tutkimuksissa.[22]

Marraskuussa 2017 KOK:n lautakunta esitti seuraavan johtopäätöksen: “Olivatpa hänen motiivinsa mitkä tahansa ja olipa hän tehnyt mitä tahansa pahaa menneisyydessä, tri Rodtšenkov on puhunut totta, kun hän on kertonut siitä dopingnäytteiden peittelystä, jota hän johti.”[27][22]

5.12.2017 kerrottiin, että Venäjä suljettaisiin pois vuoden 2018 talviolympialaisista.[28] Tämän ilmoituksen jälkeen Jim Walden, joka toimi Rodtšenkovin juristina, antoi lausunnon, jossa kiiteltiin KOK:ta, sanoen, että KOK oli “antanut voimakkaan viestin siitä, että se ei tule sietämään mitään valtiojohtoista huijausohjelmaa, ei minkään valtion taholta”.[28]

»Kuten maailma on nähnyt, tri Rodtšenkov on todistanut uskottavalla ja vastaansanomattomalla tavalla, että Venäjällä on valtiojohtoinen dopingohjelma. […] Venäjän jatkuvilla protesteilla ei ole minkäänlaista uskottavuutta, ja sen kyvyttömättömyys esittää mitään todistusaineistoa vain vahvistaa epäilykset korkealla tasolla tapahtuneesta huijauksesta.»

Venäjän dopingohjelma ja Rodtšenkovin työ siinä tuli esiin Yhdysvaltain ETYK-komissiossa Washingtonissa 22.2.2018. Sen kuulustelussa lakimies Walden kertoi Rodtšenkovin työstä yksityiskohtaisesti ja sanoi, että WADAn ja KOK:n tulisi tehdä enemmän töitä urheilun maineen palauttamiseksi.[29]

Huolimatta McLarenin raportissa esitetyistä tiedoista KOK palautti syyskuussa 2018 Venäjälle oikeudet osallistua kansainvälisiin urheilukilpailuihin. USA Today -lehdessä julkaistun pääkirjoituksen mukaan Rodtšenkov kertoi olleensa tyrmistynyt kuultuaan tästä ja sanoi päätöksen olevan “katastrofaalinen”.[30] Hänen juristinsa Jim Walden antoi lausunnon hänen puolestaan, sanoen että kilpailuoikeuksien palauttaminen Venäjälle oli “olympiahistorian suurin petos puhtaita urheilijoita kohtaan”.[31] Rodtšenkov pelkää edelleen henkensä vuoksi, ja hän asuu salaisessa paikassa.lähde?

Venäjällä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän valtion omistama uutistoimisto TASS kertoi, että urheiluministeri Pavel Kolobkov oli sanonut, että tutkimuskomitea ei ollut löytänyt mitään todisteita siitä, että Venäjällä olisi ollut valtiojohtoista dopingohjelmaa. Kyseinen tutkimuskomitea yrittää saada Rodtšenkovin luovutetuksi Yhdysvalloista Venäjälle. KOK:n jäsenen Dick Poundin mukaan, vaikka Venäjän viranomaiset kiistävät tiedot valtiojohtoisesta dopingista, “empiirinen todistusaineisto osoittaa täysin päinvastaista”.[32]

Mihail Prohorovin aloittama oikeusjuttu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Venäjä oli suljettu pois vuoden 2018 talviolympialaista ja useilta venäläisiltä urheilijoilta oli otettu pois heidän voittamansa mitalit, venäläinen oligarkki Mihail Prohorov, joka omistaa Brooklyn Nets -koripallojoukkueen, rahoitti kunnianloukkausoikeudenkäynnin Rodtšenkovia vastaan.[33] Syytteissä väitetään, että Rodtšenkov on loukannut kolmen venäläisen ampumahiihtäjän kunniaa, Olga Zaitsevan, Jana Romanovan ja Olga Viluhinan, kun hän liitti nämä niiden urheilijoiden listalle, jotka olivat käyttäneet dopingia valtiojohtoisessa ohjelmassa Sotšin talviolympialaisten aikaan. Näiltä urheilijoilta otettiin pois heidän viestikisassa voittamansa hopeamitali, ja nämä naiset vaativat nyt 10 miljoonan dollarin korvauksia Rodtšenkovilta.[34]

Vuoden 2018 huhtikuussa Rodtšenkov haastoi juristinsa Jim Waldenin välityksellä puolestaan Prohorovin oikeuteen, sanoen että Prohorovin aloittama oikeusjuttu oli joutavanpäiväinen ja tarkoitettu sulkemaan Rodtšenkovin suu, estämään häntä käyttämästä sananvapauttaan.[35] Julkaistujen raporttien mukaan tästä vastahaasteesta seuraavassa oikeudenkäynnissä todennäköisesti tulee esiin sellaisten henkilöiden nimiä, jotka rahoittavat Rodtšenkovin vastaista oikeudenkäyntiä, samoin kuin tietoja Prohorovin varallisuudesta.[36]

»Walden sanoi, että Prohorovin aloittama juttu on tarkoitettu paljastamaan Rodtšenkovin olinpaikka Yhdysvalloissa, jotta Venäjän agentit voisivat löytää hänet.»

Käry

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodtšenkov esiintyi Netflixin vuoden 2017 dokumentissä Käry, jonka on ohjannut Bryan Fogel. Käryssä Rodtšenkov kertoo osuudestaan salaliitossa, jonka tarkoituksena oli auttaa Venäjän urheilijoita välttämään dopingkäryt olympialaisissa.[37] Maaliskuussa 2018 Käry voitti Parhaan dokumentin Oscar-palkinnon.

Kirja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodtšenkov on kirjoittanut dopinghistoriastaan kirjan Voitto tai kuolema. Venäjän salainen dopingohjelma. Se on julkaistu suomeksi vuonna 2020. Kirjan lukenut suomalainen moukarinheittäjä Olli-Pekka Karjalainen kommentoi Rodtšenkovin kirjaa seuraavasti:[38]

»Se on hyvä pitää mielessä, että Rodtšenkov ei vapaaehtoisesti ja tunnontuskissaan tehnyt paljastuksiaan. Jos tilanne olisi toisin, en epäile, etteikö hän pyörittäisi samaa hommaa edelleenkin. Hän toi asioita julki pakon sanelemana.»

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Anni Keski-Heikkilä: Huijaus Helsingissä. Dopingvuotaja Grigori Rodtšenkov kertoo uutuuskirjassaan, miten venäläiset huijasivat Helsingin yleisurheilun MM-kisoissa 2005. Hän paljastaa myös, millä aineilla Neuvostoliitto teki maailmanennätyksiä 1980-luvulla. Helsingin Sanomat, 30.7.2020, s. A 32–33. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.8.2020.
  2. ↑ a b c d e f Independent Commission Investigation 9.11.2015. WADA. Arkistoitu 7.12.2017. Viitattu 3.1.2020. (englanniksi)
  3. ↑ Rebecca R. Ruiz, Michael Schwirtz: Russian Insider Says State-Run Doping Fueled Olympic Gold The New York Times. 12.5.2016. Viitattu 8.12.2017.
  4. ↑ The Russian whistleblower hiding from the Kremlin’s spies BBC News. 31.7.2020. Viitattu 31.7.2020. (englanniksi)
  5. ↑ Dave McNary: Netflix Wins First Feature Documentary Oscar With ‘Icarus’ Variety. 5.3.2018. Viitattu 31.7.2020. (englanniksi)
  6. ↑ 10 facts about Grigory Rodchenkov (In Russian: 10 фактов о Григории Родченкове) Sport-Express. 13.5.2016. Viitattu 2.8.2020.
  7. ↑ Icarus | Netflix Official Site netflix.com. Viitattu 8.12.2017.
  8. ↑ Все мозги разбил на части. Родченков спасся от тюрьмы в психушке championat.com. 13.5.2016. Arkistoitu 6.12.2017. Viitattu 2.8.2020.
  9. ↑ Сестру директора антидопинговой лаборатории осудили за сбыт допинга NEWSru. 12.4.2013.
  10. ↑ Nick Harris: The story behind the story of Russia, doping and the I.O.C 25.7.2016. Sporting Intelligence.
  11. ↑ a b Russian doping: Who is whistleblower Grigory Rodchenkov? BBC News. 19.7.2016.
  12. ↑ WADA suspends Moscow anti-doping laboratory 10.11.2015. Deutsche Welle.
  13. ↑ Ronald Katz: =‘Icarus’: Best Film Based on a Doping Scheme (but the Wrong One) The Nation. 14.3.2018. Arkistoitu 17.4.2019. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
  14. ↑ David Stokes: Doping whistleblower urges Russia to come clean CNN. Viitattu 8.12.2017.
  15. ↑ Second former Russian anti-doping official dies suddenly NY Daily News. Viitattu 8.12.2017. (englanniksi)
  16. ↑ Ведомости: Внезапно скончался бывший исполнительный директор Российского антидопингового агентства (Entinen Venäjän antidopingjohtaja kuollut yllättäen vedomosti.ru. 15.2.2016. Viitattu 11.5.2018.
  17. ↑ Анализ на крови. Один за другим загадочно ушли из жизни два крупных чиновника РУСАДА (Analyysi verestä. Kaksi vaikutusvaltaista virkamiestä kuollut epäilyttävissä olosuhteissa lenta.ru. Viitattu 11.5.2018.
  18. ↑ Russian anti-doping official planned book before sudden death — CBC Sports cbc.ca. Viitattu 27.12.December 2017.
  19. ↑ Armen Keteyian: Russian doping at Sochi Winter Olympics exposed 60 Minutes / CBS News. 8.5.2016.
  20. ↑ a b Rebecca R. Ruiz, Michael Schwirtz: Russian Insider Says State-Run Doping Fueled Olympic Gold The New York Times. 12.5.2016.
  21. ↑ McLaren Independent Investigations Report into Sochi Allegations 18.7.2016. World Anti-Doping Agency.
  22. ↑ a b c Decision of the IOC Disciplinary Commission: Alexander Legkov olympic.org. marraskuu 2017.
  23. ↑ Rebecca R. Ruiz: Russia's Doping Program Laid Bare by Extensive Evidence in Report The New York Times. 9.12.2016.
  24. ↑ Lawrence Ostlere: McLaren report: more than 1,000 Russian athletes involved in doping conspiracy The Guardian. 9.12.2016.
  25. ↑ James Ellingworth: Emails show how Russian officials covered up mass doping Associated Press. 13.12.2016. Arkistoitu 14.12.2016.
  26. ↑ a b c d e f Arbitration CAS 2017/A/5379 Alexander Legkov v. International Olympic Committee, award of 23 April 2018 jurisprudence.tas-cas.org. Viitattu 3.1.2020.
  27. ↑ IOC judges back truthful whistleblower, ban 5 more Russians Associated Press. 27.11.2017. Yahoo News. Arkistoitu 28.11.2017.
  28. ↑ a b Will Hobson: Russia banned from 2018 Olympics for widespread doping program Washington Post. 5.12.2017. ISSN 0190-8286 Viitattu 18.12.2017. (englanniksi)
  29. ↑ Attorney Speaks Russia's Doping Program, Feb 22 2018 | Video C-SPAN. Viitattu 23.2.2018. (englanniksi)
  30. ↑ Opinion: Decision to reinstate Russia would be catastrophic in fight against doping USA TODAY. Viitattu 4.10.2018. (englanniksi)
  31. ↑ Eddie Pells: Despite protests, Russia's anti-doping agency reinstated chicagotribune.com. Viitattu 24.9.2018. (englanniksi)
  32. ↑ Doping scandal: WADA to decide whether Russia is in compliance with code USA Today. 14.11.2017. Viitattu 14.11.14, 2017. (englanniksi)
  33. ↑ Russian Olympians file libel suit against doping whistleblower New York Post. 20.2.2018. Viitattu 2.5.2018. (englanniksi)
  34. ↑ Tariq Panja: N.B.A. Owner Backs Lawsuit Against Russian Doping Whistle-Blower The New York Times. 20.2.2018. ISSN 0362-4331 Viitattu 2.5.2018. (englanniksi)
  35. ↑ Doping Whistleblower Sues Russian Olympians and Their Oligarch Backer, an N.B.A. Owner The New York Times. 30.4.2018. ISSN 0362-4331 Viitattu 2.5.2018. (englanniksi)
  36. ↑ Russian Doping Whistleblower Counter-sues Athletes, Russian Tycoon themoscowtimes.com. Viitattu 2.5.2018. (englanniksi)
  37. ↑ Patrick Ryan: Netflix's wild documentary 'Icarus' exposes Russian doping scandal usatoday.com. Viitattu 5.8.2017.
  38. ↑ Riku Teiskonlahti: Dopingkirja hätkähdytti. Olli-Pekka Karjalainen hämmästeli Venäjän dopingkulttuurin arkisuutta luettuaan Grigori Rodtšenkovin paljastuskirjan. Helsingin Sanomat, 31.7. 2020, s. A 38. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.8.2020.