Grzegorz Fitelberg (18. lokakuuta 1879 Daugavpils – 10. kesäkuuta 1953 Katowice) oli puolalainen säveltäjä, kapellimestari ja viulisti.[1]
Fitelberg opiskeli vuosina 1891–1896 Varsovassa Zygmunt Noskowskin ja viulunsoittoa Stanisław Barcewiczin johdolla. Hän aloitti uransa viulistina pian valmistumisensa jälkeen. Fitelberg työskenteli Varsovan suurteatterin orkesterissa vuoteen 1904 saakka ja oli vuodesta 1901 myös Varsovan filharmonisen orkesterin konserttimestari. Hän sai vuonna 1898 Paderewski-säveltäjäkilpailussa ensipalkinnon a-mollisonaatistaan viululle ja pianolle (op. 2, 1894). Lisäksi hän sai vuonna 1901 M. Zamoyski -kilpailussa ensipalkinnon f-mollissa sävelletystä pianotriostaan (op. 10). Fitelberg teki kaudella 1904–1905 kaudella debyyttinsä kapellimestarina Varsovan filharmonisessa orkesterissa.[1]
Fitelberg perusti vuonna 1905 Karol Szymanowskin, Ludomir Różyckin ja Apolinary Szeluton kanssa Nuori Puola -säveltäjäryhmän ja aikansa musiikkia edistäneen, Władysław Lubomirskin rahoittaman Spółka Nakładowa Młodych Kompozytorów Polskich -seuran. Fitelberg jatkoi Varsovan filharmonisen orkesterin johtamista vuosina 1908–1911 ja oli sitten kapellimestarina Wienin Hofoperissa kaudella 1912–1913. Vuosina 1914–1921 hän oli Venäjällä, jossa hän johti muun muassa Mariinski-teatterin orkesteria. Vuosina 1921–1924 hän johti Sergei Djagilevin kiertävän Ballets russes -seurueen esityksiä eri maissa. Vuosina 1923–1934 Fitelberg johti taas Varsovan filharmonista orkesteria sen pääkapellimestarina. Hän työskenteli Varsovassa myös konservatorion luennoitsijana. Vuonna 1934 Fitelberg perusti Puolan kansallisen radiosinfoniaorkesterin, jota hän johti vuoteen 1939. Hän sai vuonna 1937 orkesterin kanssa kultamitalin maailmannäyttelyssä Pariisissa.[1]
Toisen maailmansodan sytyttyä Fitelberg muutti Pariisiin. Vuosina 1940–1941 hän työskenteli kapellimestarina Teatro Colónissa Argentiinassa. Vuosina 1942–1945 hän oli Yhdysvalloissa, ja vuonna 1946 hän palasi Eurooppaan. Fitelberg sai vuonna 1947 nimityksen Puolan kansallisen radiosinfoniaorkesterin johtajaksi Katowicessa. Hän toimi vuosina 1950–1951 myös opetustehtävissä Katowicen valtiollisessa musiikkikorkeakoulussa. Fitelberg sai urallaan monia palkintoja ja tunnustuksia, kuten Jälleensyntyneen Puolan ritarikunnan komentajan ristin (1947). Hänen mukaansa nimettyä kansainvälistä orkesterinjohtokilpailua alettiin pitää Katowicessa vuonna 1980.[1]
Fitelbergin tuotantoon kuuluu muun muassa sinfonista musiikkia, kamarimusiikkia ja yksinlauluja.[1]