Gustaf Gründgens

Gustav Gründgens Hamletina vuonna 1936.

Gustaf Gründgens, syntymänimeltään Gustav Heinrich Arnold Gründgens (22. joulukuuta 1899 Düsseldorf – 7. lokakuuta 1963 Manila) oli saksalainen näyttelijä ja ohjaaja. Gründgensin tunnetuimmat roolit olivat rikollispomo Schränker Fritz Langin ohjaamassa elokuvassa M - kaupunki etsii murhaajaa sekä Mefistofeles Peter Gorskin ohjaamassa elokuvassa Faust.[1]

Gründgens opiskeli näyttelemistä Düsseldorfissa Louise Dumontin ja Gustav Lindemannin johdolla. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan vapaaehtoisena ja palveli länsirintamalla.[1] Kotiutuksensa jälkeen Gründgens opiskeli näyttelemistä teatterikoulussa. Hän perusti kokeellisen teatteriseurueen Laienbund Deutscher Mimiker, johon kuuluivat Gründgensin lisäksi kirjailija Thomas Mannin lapset Klaus Mann ja Erika Mann sekä näytelmäkirjailija Frank Wedekindin tytär Pamela Wedekind.[2]

Klaus Mann kirjoitti seurueelle vuonna 1924 näytelmän Anja ja Esther. Se kertoi neuroottisesta nelikosta, johon kuului kaksi tyttöä ja kaksi poikaa, ja jotka kaikki olivat rakastuneita toisiinsa. Gründgensin ohjaama Anja ja Esther sai ensi-iltansa Hampurissa lokakuussa 1925, ja herätti suurta huomiota skandaalimaisen sisältönsä vuoksi, mutta myös siksi, että näyttelijöistä kolme oli kuuluisan kirjailijan lapsia.[2]

Gründgens meni naimisiin Erika Mannin kanssa 1926, mutta avioliitto oli onneton ja päättyi eroon 1929. Gründgens oli tuohon aikaan vasemmistolainen, kuten Mannin sisarukset. Gründgens alkoi myös työskennellä kuuluisan ohjaajan Max Reinhardtin kanssa. Vuonna 1932 hän sai ensimmäisen kerran esittää Mefistofeleen roolia Goethen Faust-näytelmässä. Myöhemmin hänet tunnettiin parhaiten juuri tästä roolihahmosta.[2]

Gründgensistä tuli Saksassa erittäin suosittu teatterinäyttelijä, joka loisti klassisissa rooleissa, mutta oli vakuuttava myös moderneissa draamoissa. Vuonna 1930 Gründgens aloitti teatterin rinnalla myös elokuvanäyttelijän uran. Hän oli parhaimmillaan näytellessään epäilyttäviä hahmoja, ja erikoistui esittämään kylmiä älykköjä, kyynisiä snobeja, roistoja ja nautiskelijoita. Vuonna 1938 Gründgens perusti elokuvien tuotantoyhtiö Terra Filmkunstin.[1]

Gründgensin suhde natseihin oli ristiriitainen. Hän esiintyi joissakin natsihallinnon propagandaelokuvissa ja oli Hermann Göringin suosikkinäyttelijä, mutta pelasti toisaalta antifasistina tunnetun näyttelijä Ernst Buschin hengen. Gründgens oli Preussin valtionteatterin johtaja vuosina 1937–1945.[1]

Toisen maailmansodan jälkeen Gründgens joutui yhdeksäksi kuukaudeksi Neuvostoliiton internointileirille. Useat kollegat, muun muassa Ernst Busch, vetosivat neuvostoliittolaisiin Gründgensin vapauttamiseksi. Vapautumisensa jälkeen Gründgens palasi näyttämölle. Hänen kuuluisin roolisuorituksensa oli Mefistofeles Goethen Faust-näytelmässä vuosina 1956–1957.[1]

Gründgens oli naimisissa kahdesti. Vuosina 1926–1929 Gründgens oli naimissa Erika Mannin kanssa. Vuosina 1936–1946 hän oli naimisissa näyttelijätär Marianne Hoppen kanssa. Kummatkin avioliitot päättyivät eroon.[1]

Gründgens kuoli Manilassa 1963, mahdollisesti unilääkkeiden yliannostukseen.[1]

Mefisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klaus Mann kirjoitti vuonna 1936 avainromaanin Mefisto, jonka päähenkilö on Hendrik Höfgen, jolla on hämäriä yhteyksiä natseihin. Gründgens oli ilmiselvästi Höfgrenin esikuva, ja Gründgensin ottopoika ja perijä Peter Gorski haastoi kirjan kustantajan oikeuteen Mannin kuoleman jälkeen. Pitkällisen oikeuskäsittelyn jälkeen teos kiellettiin lopulta Länsi-Saksassa.[1]

István Szabó ohjasi Mannin teoksen pohjalta elokuvan Mephisto vuonna 1981. Sen pääosaa näytteli Klaus Maria Brandauer.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Gustaf Gründgens – Biography IMDB. Viitattu 16.12.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Gustaf Gründgens Spartacus Educational. Viitattu 20.12.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]