Gustaf Wilhelm Finnberg | |
---|---|
Omakuva, n. 1814 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 21. marraskuuta 1784 |
Kuollut | 28. kesäkuuta 1833 (48 vuotta) |
Taiteilija | |
Ala | taidemaalari |
Johan Jacob Ahrenberg, Anton Wilhelm Arppe, Charles Bassi, Johan Zacharias Blackstadius, Edla Blommér, Erik Cainberg*, Theodor Decker, Robert Wilhelm Ekman*, Erik Enroth, Gustaf Wilhelm Finnberg, Johan Erik Hedberg, Johan Gustav Hedman, Gustaf Erik Hedman, Theodor Höijer, Karl Emanuel Jansson, Johan Knutson, Unto Koistinen, Helmi Kuusi, Aleksander Lauréus*, Johan Erik Lindh, Frans Wilhelm Lüchow, Erik Johan Löfgren, Karl Peter Mazér, Hjalmar Munsterhjelm, Martti Mäki, Victorine Nordenswan, Johan Oldenburg, Antero Olin, Erik Palmstedt, Jacob Rijf, Mathilda Rotkirch, Carl Axel Setterberg, Carl Eneas Sjöstrand, Frans Sjöström, Anita Snellman, Erland Stenberg, Johan Henrik Strömer, Emanuel Thelning, Isak Wacklin, Ferdinand von Wright, Magnus von Wright, Wilhelm von Wright
* agré
Gustaf Wilhelm Finnberg (21. marraskuuta 1784 Parainen – 28. kesäkuuta 1833 Tukholma, Ruotsi) oli suomalainen taidemaalari.
Finnbergin vanhemmat olivat merimies Johan Finnberg ja Sofia Henrikintytär o.s. Stenroos. Hän oli lähtöisin köyhistä oloista. 17-vuotiaana hän meni maalarioppilaaksi Turkuun, jossa hänet on merkitty 1801 maalarinammattikoulun kirjoihin. Hän opiskeli myös Kuninkaallisessa taideakatemiassa (Kungliga Akademien för de Fria Konsterna) Tukholmassa.
Finnberg asui vuodesta 1806 pääasiassa Ruotsissa, mutta työskenteli Suomessa noin 1820–1827 muotokuvamaalarina, eli Turun paloon asti. Hän ei kuitenkaan valmistunut Tukholman taideakatemiasta, eikä hänellä siksi ollut mahdollisuutta päästä ulkomaille. Turun palo vaikeutti Finnbergin elämää ja hän palasikin Tukholmaan vuonna 1827. Siellä hän ei kauan pystynyt elättämään itseään taiteilijana hitaan työskentelytapansa ja sulkeutuneen luonteensa takia.[1]
Finnberg oli edustettuna näyttelyissä Italiassa Milanossa ja Roomassa 1937. Hänen teoksiaan on julkisissa kokoelmissa Ateneumissa, Turun taidemuseossa ja Cygnaeuksen galleriassa sekä Ruotsissa Göteborgin taidemuseossa ja Nationalmuseumissa Tukholmassa. Omakuva on Turun taidemuseossa.[2]
Hän on maalannut Kemiön kirkon Kristuksen ja apostolien kuvat 1820-luvun alussa, Föglön kirkon alttaritaulun, joka kuitenkin tuhoutui Turun palossa, kuten suuri osa hänen teoksistaan, mikä oli hänelle syvä järkytys. Hän ikuisti Turun palon kuvaan Turun jäännöksiä, joka jälkikäteen sai myös värit.[3] Piirros kuuluu Sammon taidekokoelmiin.[4] Myös Kakskerran ja Paraisten kirkoissa on hänen teoksiaan.[5]
Hänet palkittiin kuninkaan mitalilla Daidalos ja Ikaros -sommitelmasta 1811 ja muista töistä Tessinin mitalilla 1812.
|