HMAS Australia (D84)

Tämä artikkeli kertoo Australian kuninkaallisen laivaston County-luokan raskaasta risteilijästä. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
HMAS Australia
HMAS Australia
HMAS Australia
Aluksen vaiheet
Rakentaja John Brown and Company, Clydebank
Kölinlasku 26. elokuuta 1925
Laskettu vesille 17. maaliskuuta 1927
Palveluskäyttöön 24. huhtikuuta 1928
Poistui palveluskäytöstä 31. elokuuta 1954
Loppuvaihe myyty romutettavaksi 25. tammikuuta 1955
Tekniset tiedot
Uppouma 10 010 t (standardi)
13 670 t (kuormattu)
Pituus 190 m
Leveys 20,8 m
Syväys 4,9 m
Koneteho 80 000 shp
Nopeus 31,5 solmua
Miehistöä 679
84 (sodan aikana)
Aseistus
Aseistus 8 × BL 8″ (203 mm) Mk VIII -tykkiä kaksoistykkitorneissa
4 × QF 4″ (102 mm) Mk V -ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina asennuksina
2 × neliputkista 2 naulan ilmatorjuntatykkiä
4 × 3 naulan tykkiä
8 × 21″ (533 mm) torpedoputkea

HMAS Australia (viirinumero D84) oli Australian kuninkaallisen laivaston Kent-luokan raskas risteilijä toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin Clydebankista John Brown and Companyltä, missä köli laskettiin 26. elokuuta 1925 telakkanumerolla 512. Alus laskettiin vesille 17. maaliskuuta 1927 ja otettiin palvelukseen 24. huhtikuuta 1928.

Australia saapui 23. lokakuuta 1928 ensimmäisen kerran Sydneyyn Australiaan, jonka aluevesillä se vietti kuusi seuraavaa vuotta. Alus lähti 10. joulukuuta 1934 Britteinsaarille korvaamaan HMS Sussexin, joka saapuisi Australian aluevesille. Alus palasi kotimaahansa vasta 11. elokuuta 1936, jolloin sille oli asennettu katapultti sekä muut lentokoneen tarvitsemat tilat. Alus oli Australian aluevesillä, kunnes se poistettiin palveluksesta 24. huhtikuuta reserviin modernisoinnin ajaksi.[1]

Alukselle asennettiin telakoinnin aikana neljän tuuman panssarivyö suojaamaan konehuoneita sekä viestijärjestelmiä. Aluksen ilmatorjuntaa vahvennettiin korvaamalla yksiputkinen nelituumainen kaksiputkisella. Samalla tykki asennettiin hieman alemmaksi. Lisäksi asennettiin ilmatorjunnan HACS-etäisyysmittari ja kaksi puolituumaista konekivääriä, jotka korvattiin vuonna 1942 seitsemällä 20 millimetrin ilmatorjuntatykillä. Aluksen katapultti korvattiin uudemmalla ja lentokoneiden lukumäärä nousi kolmeen, mutta koneille ei tehty varsinaista hangaaria.[1]

Alus palasi 28. elokuuta 1939 palvelukseen saattuetehtäviin Australian, Kapkaupungin ja Freetownin välisille reiteille heinäkuuhun 1940. Alus oli tämän jälkeen Norjan rannikolla ja osallistui syyskuussa Dakariin tehtyyn epäonnistuneeseen hyökkäykseen, jossa sen tykistö vaurioitti Vichyn Ranskan laivaston contre-torpilleuria L’Audacieux’tä pahoin, ja se itse vaurioitui pahoin risteilijöiden Georges Leyguesin ja Montcalmin tulituksessa.[2]

Maaliskuussa 1941 alus palasi Australiaan valvomaan Intian valtamerta. Myöhemmin alus oli ANZAC-laivueen lippulaivana, missä tehtävässä se siirrettiin helmikuussa 1942 Noumeaan. Huhtikuussa ANZAC-laivue nimettiin Task Force 44:ksi ja toukokuussa siitä tehtiin osa Task Force 17:ää. Alus osallistui Korallimeren ja Guadalcanalin taisteluihin sekä marraskuusta 1943 syyskuuhun 1944 japanilaisten miehittämille saarille tehtyjen maihinnousujen tulitukitehtäviin.[3]

Alus vaurioitui pahoin 21. lokakuuta 1944 kamikazen osuttua siihen, ja se oli palveluskelvoton 5. tammikuuta 1945 saakka, jolloin alus osallistui Luzonin maihinnousuun. Alus vaurioitui maihinnousun aikana 5., 6., 8. ja 9. tammikuuta tehdyissä kamikaze-iskuissa, minkä seurauksena se joutui palaamaan Sydneyyn. Alus korjattiin osittain Australiassa ja viimeisteltiin Britteinsaarilla, jossa se oli sodan päättymiseen saakka.[3]

Australia oli seuraavat viisi vuotta koululaivana, kunnes se poistettiin palveluksesta 31. elokuuta 1954. Alus myytiin romutettavaksi 25. tammikuuta 1955, ja se lähti 26. maaliskuuta Sydneystä hinattuna Britteinsaarille T. W. Wardille romutettavaksi.[3]

  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two – An International Encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
  1. a b Whitley 1996, s. 16.
  2. Whitley 1996, s. 16–17.
  3. a b c Whitley 1996, s. 17.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]