HMCS Bonaventure

HMCS Bonaventure
HMCS Bonaventure
HMCS Bonaventure
Aluksen vaiheet
Rakentaja Harland and Wolff, Belfast, Pohjois-Irlanti
Kölinlasku 27. marraskuuta 1943
Laskettu vesille 27. helmikuuta 1945
Palveluskäyttöön 17. tammikuuta 1957
Poistui palveluskäytöstä 3. heinäkuuta 1970
Loppuvaihe romutettu 1971
Tekniset tiedot
Uppouma 16 000 t
Pituus 192,0 m
Leveys 24,38 m (runko)
32 m (lentokansi)
Syväys 7,5 m
Koneteho 40 000 hp
Nopeus 24,5 solmua
Miehistöä 1 200 rauhanaikana
1 370 sodan aikana
Aseistus
Aseistus 4 x kaksiputkis 3" tykkiä
8 x Boforsin 40 mm ilmatorjuntatykkiä
34 x lentokonetta

HMCS Bonaventure oli Kanadan laivaston Majestic-luokan lentotukialus. Kanada osti 1952 keskeneräisenä telakalla seisseen HMS Powerfulin Britannialta. Alus oli laskettu vesille helmikuussa 1945, minkä jälkeen se oli vain odotellut päätöstä kohtalostaan.

Muutostyöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen rakennetta muutettiin, jolloin sille rakennettiin kahdeksan asteen viistokansi, höyrykatapultit sekä vakautettu peililaskeutumisjärjestelmä. Sille asennettiin kaksiputkiset 3 tuuman 50 kaliiperin ilmatorjuntatykit neljälle runkoon valmistetulle hyllylle poiketen muista luokkansa aluksista. Hyllyt levensivät aluksen kokonaisleveyden 39,01 metriin. Kannelle asennettiin myös jarruvaijerit.[1]

Uudelleen suunniteltu komentosilta valmistui savuhormin ympärille aluksen oikealle puolelle. Sillan yläpuolelle rakennettiin korkea verkkorakenteinen masto alkuperäisen kolmijalkaisen tilalle. Mastoon asennettiin Yhdysvalloista hankitut SPS-10-pintamaalitutka, SPS-12-ilmamaalitutka ja SPS-8-korkeudenilmaisututka..[1]

Palvelus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus otettiin 17. tammikuuta 1957 Kanadan laivaston palvelukseen HMCS Bonaventurena. Kanada kääntyi ainoastaan Yhdysvaltojen puoleen hankkiessaan lentokaluston lentotukialukselleen. Lento-osastoksi hankittiin 30. marraskuuta 1955 – 16. kesäkuuta 1958 Yhdysvaltain laivaston Quesant Pointin varikolta Rhode Islandilta 39 kpl McDonnell F2H-3 Banshee -suihkuhävittäjiä, jotka mahdollistivat rajallisen joka sään ilmapuolustuskyvyn lentotukialukselle. Lisäksi hankittiin laivue kaksimoottorisia Grumman Tracker -sukellusveneentorjuntalentokoneita sekä pieni määrä Sikorsky HO4S-3 -sukellusveneentorjuntahelikoptereita. Trackerit valmistettiin lisenssillä Kanadassa, jolloin ne saivat tyyppimerkinnäkseen CS2F-1 ja kehittyneempi versio CS2F-2. HO4S-3-helikopterit korvattiin 1960-luvun alussa American HSS-2 Sea Kingeillä, joista pari toimitettiin Yhdysvalloista ja loput koottiin Kanadassa.[2][3]

HMCS Bonaventuren ankkuri muistomerkissä

Viimeiset 11 Bansheeta poistettiin palveluskäytöstä 12. syyskuuta 1962[4], jolloin hankittiin lisää Trackereita. Alus muuttui samalla sukellusveneentorjunta-alukseksi.[1][2]

Aluksella toteutettiin modernisointi 1960-luvun lopulla, jolloin se oli Davies Shipbuildingin telakalla. Modernisoinnin yhteydessä sille asennettiin Fresnel-laskeutumisjärjestelmä sekä kanneltaputoamisverkot. Aluksen ilmatorjuntatykit korvattiin neljällä yksiputkisilla kolmituumaisilla ja etummaiset hyllyt poistettiin merenkulkuominaisuuksien parantamiseksi.[1]

Alus poistettiin palveluksesta heinäkuussa 1970 hieman modernisoinnin jälkeen. Alus myytiin romutettavaksi.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMCS Bonaventure.
  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 2, 1946-2006. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2008. ISBN 978-1-57488-665-8 (englanniksi)
  • Francillon, René J.: McDonnell Douglas Aircraft since 1920: Volume II. Annapolis, Maryland, USA: Naval Institute Press, 1990. ISBN 1-55750-550-0 (englanniksi)
  • Lynch, John: Belfast Built Ships. Stroud, Englanti: The History Press, 2012. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Chesneau, Roger s. 60
  2. ↑ a b Polmar, Norman s. 172
  3. ↑ Francillon, René J. s. 84–90
  4. ↑ Francillon, René J. s. 90
Majestic-luokan lentotukialukset
HMS Hercules - HMS Leviathan - HMS Magnificent - HMS Majestic - HMS Powerful - HMS Terrible
Edeltäjä: Colossus-luokka – Seuraaja: Audacious-luokka