HMS Blankney
| HMS Blankney | |
|---|---|
 HMS Blankney |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | John Brown and Company, Clydebank, Skotlanti |
| Kölinlasku | 17. toukokuuta 1940 |
| Laskettu vesille | 19. joulukuuta 1940 |
| Palveluskäyttöön | 11. huhtikuuta 1941 |
| Loppuvaihe | romutettu 1959 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 050 t (standardi) 1 490 t (max) |
| Pituus | 85,34 m |
| Leveys | 9,62 m |
| Syväys | 2,51 m |
| Koneteho | 19 000 hv |
| Nopeus | 25,5 solmua (67 km/h) |
| Miehistöä | 164 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
6 × QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina 2 × Oerlikon 20 mm 2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk III -ilmatorjuntakonekivääriä 6 × syvyyspomminheitinttä |
HMS Blankney (viirinumero L30) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin II saattuehävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin 4. syyskuuta 1939 vuoden 1939 hätäohjelmassa (engl. 1939 War Emergency Programme) työnumerolla J1570 Clydebankistä John Brown and Companyltä, missä köli laskettiin 17. toukokuuta 1940. Alus laskettiin vesille 19. joulukuuta ja otettiin palvelukseen 11. huhtikuuta 1941.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen koeajot suoritettiin nopeutettuina, minkä jälkeen se siirrettiin laivastolle hyväksyttäväksi. Alus siirrettiin toukokuussa koulutettavaksi ja varustettavaksi sekä määrättiin läntisen reitin (engl. Western Approaches Command) alaisuuteen Irlanninmerelle sijoitettuihin yksiköihin (engl. Irish Sea Escort Force). Koulutuksen päätyttyä alus aloitti Atlantin saattueiden suojaamisen, kunnes se määrättiin elokuussa suojaamaan Gibraltarille matkaavia saattueita. Alus liittyi 17. syyskuuta joukkojenkuljetussaattueeseen WS11X Kotilaivastosta määrättyjen alusten kanssa (operaatio Halberd). Se erkani 24. syyskuuta saattueesta Force H:n alusten saavuttua, minkä jälkeen alus palasi palveluspaikkaansa.[1]
Alus liittyi 1. lokakuuta Clydessä saattueeseen WS12 HMS Stanleyn kanssa. Se jäi saattueeseen, vaikka muut paikallisosaston alukset erkanivat siitä. Alus erkani 7. lokakuuta saattueesta Stanleyn kanssa palaten Clydeen.[1]
Marraskuussa alus siirrettiin 11. saattajaryhmään, jossa aluksen tehtävä Atlantin saattueiden suojana jatkui. Alus määrättiin kuukauden lopulla siirrettäväksi Välimerelle. Se liittyi joulukuussa Londonderryssä 20. saattajaryhmään, jonka mukana se suojasi saattueen HG76 matkan Gibraltarille. Alukselle oli sijoitettu ilmavoimien kalustoa kuljetettavaksi Gibraltarille, jonne saavuttuaan alus siirrettiin 13. hävittäjälaivueeseen.[1]
Alus suojasi 17. joulukuuta alkumatkalla saattuetta HG76 Gibraltarilta Liverpooliin. Tehtävän aikana alus osallistui Saksan laivaston sukellusvene U-131:n upottamiseen HMS Exmoorin sekä F. J. Walkerin komentaman 36. saattajaryhmän alusten kanssa. Alus upotti 18. joulukuuta törmäämällä sukellusvene U-434:n, jolloin se kärsi merkittäviä vaurioita. Alus siirrettiin 21. joulukuuta Gibraltarilla telakalle korjattavaksi.[1]
1942
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helmikuussa 1942 alus palasi telakalta palvelukseen, jolloin se liitettiin Gibraltarille sijoitettuun 37. hävittäjäviirikköön suojaamaan saattueita. Alus liittyi 16. helmikuuta saattueeseen WS16 HMS Activen, HMS Anthonyn, HMS Croomen, HMS Duncanin, HMS Firedraken, HMS Lightningin ja HMS Laforeyn kanssa. Se erkani 21. helmikuuta saattueesta suojaten Maltalle lentokoneita operaatio Spotteria varten kuljettanutta lentotukialus HMS Argusta.[1]
Alus liittyi 27. helmikuuta Arguksen ja HMS Eaglen suojaksi HMS Malayan, HMS Hermionen, Laforeyn, Lightningin, Activen, Anthonyn, HMS Whitehallin, HMS Wishartin, Exmoorin ja Croomen kanssa (operaatio Spotter). Operaation päätyttyä osasto palasi seuraavana päivänä Gibraltarille. Sama osasto toimitti 6. maaliskuuta uudelleen lentokoneita Maltalle. Alus liittyi 20. maaliskuuta Maltalle lentokoneita toimittavien lentotukialusten Arguksen ja Eaglen suojaksi Malayan, Hermionen, Laforeyn, Duncanin, Activen, Anthonyn, Whitehallin, Wishartin, Exmoorin ja Croomen kanssa (Opeeaatio Picket I). Sama osasto toimitti 27. maaliskuuta uudelleen lentokoneita Maltalle (operaatio Picket II).[1]
Huhtikuussa alus siirrettiin Kotilaivaston 6. hävittäjälaivueeseen, minkä vuoksi se lähti kotimaahan. Alus suojasi 2. toukokuuta taistelulaiva HMS King George V:n Islannista kotimaahan, kun taistelulaiva oli vaurioitunut törmättyään HMS Punjabiin. Blankney suojasi 23. toukokuuta Kotilaivaston mukana Neuvostoliittoon matkannutta saattuetta PQ16 sekä Kuolan niemimaalta palaavaa saattuetta QP12.[1]
Alus liittyi 5. kesäkuuta Clydessä Gibraltarille ja edelleen Maltalle matkanneeseen saattueeseen, jonka mukana se saapui 11. kesäkuuta Gibraltarin edustalle. Alus liitettiin Force X:ään, jonka tehtävänä oli toimia saattueen lähisuojana. Saattue joutui 15. kesäkuuta taisteluun Italian laivaston risteilijäosaston kanssa. Alus saapui seuraavana päivänä kahden jäljellä olevan kauppa-aluksen sekä jäljelle jääneiden Force X:n alusten kanssa Maltalle (operaatio Harpoon). Alus aloitti 19. kesäkuuta paluumatkan Gibraltarille ja se aloitti 22. kesäkuuta matkansa kotimaahan yhdessä muiden Kotilaivaststa saapuneiden alusten kanssa liittyäkseen laivueeseensa.[1]
Heinäkuussa alus suojasi taistelulaivoja HMS Duke of York ja USS Washington, lentotukialus HMS Victoriousia ja risteilijöitä HMS Cumberlandia ja HMS Nigeriaa Murmanskiin matkanneen saattueen PQ17 ja sieltä palaavana saattueen QP13 kaukosuojausosastona HMS Ashantin, HMS Escapaden, HMS Faulknorin, HMS Marnen, HMS Martinin, HMS Onslaughtin, HMS Onslowin, HMS Middletonin, USS Mayrantin ja USS Rhindin kanssa. Se palasi 3. heinäkuuta kaukosuojausosaston mukana Scapa Flowhun saattueen hajaannuttua.[1]
Blankney, Marne, Martin ja Middleton kuljettivat 24. heinäkuuta ampumatarvikkeita Murmanskiin, jonne ne saapuivat 24. heinäkuuta. Alus vaurioitui 30. heinäkuuta törmättyään satamassa, minkä vuoksi se piti siirtää korjattavaksi. Alus lähti 13. syyskuuta Arkangelista suojaten saattuetta QP14. Alus suojasi 15. joulukuuta saattuetta JW51A Chiddingfoldin ja Ledburyn kanssa. Alukset erkanivat 18. joulukuuta saattueesta palaten Scapa Flowhun. Alus suojasi 22. joulukuuta saattuetta JW51B samojen alusten kanssa. Se erkani 25. joulukuuta saattueesta.[1]
1943
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus liittyi 6. tammikuuta 1943 Ledburyn kasnsa Neuvostoliitosta palaavaan saattueeseen RA51, josta se erkani 10. tammikuuta. Alus suojasi 17. tammikuuta Ledburyn ja Middletonin kanssa saattuetta JW52, josta alukset erkanivat 21. tammikuuta. Alus liittyi 5. helmikuuta Middletonin kanssa saattueeseen RA52, josta ne erkanivat 8. helmikuuta saavuttuaan Loch Eween. Alus palasi 10. helmikuuta Scapa Flowhun liittyen Kotilaivastoon.[1]
Alus määrättiin Välimerelle, jonne se siirtyi saattueen WS31/KMF17 mukana. Alus erkani 21. kesäkuuta yhdistetystä saattueesta Välimerelle matkaavien alusten (saattue KMF17) mukana ja se liittyi Gibraltarille saavuttuaan Välimeren laivaston 58. hävittäjäviirikköön. Alus tuki kesäkuussa Sisilian maihinnousua itäisessä tukiosastossa, jonka Saattajaryhmä V:hen se oli liitetty Blencathran, HMS Breconin ja Brissendenin kanssa. Alus lähti 7. heinäkuuta Bonesta suojaten saattuetta KMF18, josta se erkani kaksi päivää myöhemmin tankattavaksi. Alus palasi 10. heinäkuuta saattueeseen suojaten sen matkan BARK WEST sillanpääalueelle, jossa se erkani saattueesta aloittaen partioinnin sekä maihinnousun tukemisen. Alus tulitti BARK EAST alueen maakohteita Puckeridgen kanssa.[1]
Alus kolaroi 13. heinäkuuta Brissendenin kanssa, jolloin se ei kuitenkaan kärsinyt merkittäviä vaurioita. Alus määrättiin syyskuussa Salernon maihinnousuun, jolloin se siirtyi Bizertaan. Alus suojasi 4. syyskuuta saattueen FSS1 Bizertasta sillanpäähän. Se liittyi 9. syyskuuta 21. hävittäjälaivueen kanssa pohjoiseen osastoon tulitukiosastoksi.[1]
1944
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus osallistui 8. maaliskuuta 1944 Saksan laivaston sukellusveneen U-50:n upottamiseen () Blencathran, Breconin ja Madisonin kanssa. Alus jatkoi partiointi ja sukellusveneidentorjuntatehtävissä, kunnes se määrättiin toukokuussa tukemaan Normandian maihinnousua.[1]
Alus suojasi 3. toukokuuta Yhdysvaltain laivaston alusten kanssa saattuetta GUS38. Se osallistui seuraavana päivänä sukellusvene U-371:n upottamiseen Bougien edustalla (). Tehtävästä vapauduttuaan alus matkasi kotimaahan liittyäkseen Portsmouthissa 1. hävittäjälaivueeseen. Alus määrättiin tukemaan Normandian maihinnousua Force G:n mukana. Alus harjoitteli 18. toukokuuta Brightonin edustalla osastojen J, S ja G kanssa. Alus liittyi kesäkuussa saattajaryhmä 115:een, jonka muodostivat sluupit Lark ja Crane sekä fregatit Chelmer ja Torrington.[1]
Alus saattoi 15. kesäkuuta maihinnousualuksen ja kaksi pelastusalusta käsittäneen saattueen G15 Solentista Gold Beachille. Alus erkani seuraavana päivänä saattueesta liittyen itäiseen laivasto-osastoon kokoontumisjakson ajaksi. Alus palasi 7. kesäkuuta Portsmouthiin suojatakseen saattueita sillanpäähän, kunnes operaatio lakkasi. Tämän jälkeen alus tuki maaoperaatioita mahdollisuuksiensa mukaan. Alus suojasi Kanaalin saattueita sekä valvoi meriliikennettä laivueen mukana, kunnes se määrättiin lokakuussa huoltoon. Alus oli huollettavana Liverpoolissa vuoden lopun.[1]
1945
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tammikuussa 1945 alus määrättiin Sheernessiin sijoitettuun 21. hävittäjälaivueeseen. Alus lähti 6. tammikuuta laivueeseensa. Se suojasi 15. tammikuuta Pohjanmerellä saattuetta, jota alus puolusti hyökkääviä E-veneitä vastaan. Alus suojasi Pohjanmerellä saattueita, kunnes se määrättiin kesäkuussa Itäiseen laivastoon. Heinäkuussa alus lähti Etelä-Afrikkaan, jossa se siirrettiin Simonstownissa telakalle. Alus palasi palvelukseen Japanin antauduttua, joten se palasi kotimaahan. Alus poistettiin palveluksesta toukokuussa 1946, jolloin se sijoitettiin Devonportin reserviin.[1]
Alus kunnostettiin 1948, minkä jälkeen se sijoitettiin Sheernessin reserviin. Alus siirrettiin 1952 Hartlepooliin. Alus sijoitettiin 22. lokakuuta poistolistalle, josta se siirrettiin edelleen myytäväksi. Alus myytiin seuraavana vuonna BISCOlle, joka allokoi aluksen Hughes Bolkowille Blythiin. Alus hinattiin 9. maaliskuuta romutettavaksi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 46. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1 (englanniksi)
- English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Edeltäjä: L-luokka – Seuraaja: M-luokka |