HMS Implacable (R86)
| HMS Implacable | |
|---|---|
.jpg) HMS Implacable |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Fairfield Shipbuilding and Engineering Company, Govan, Skotlanti |
| Kölinlasku | 21. helmikuuta 1939 |
| Laskettu vesille | 10. joulukuuta 1942 |
| Palveluskäyttöön | 28. elokuuta 1944 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1. syyskuuta 1954 |
| Loppuvaihe | romutettu 1955 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
23 825 t (kuiva) 32 624 t (kuormattu) |
| Pituus | 233,6 m |
| Leveys | 29,18 m |
| Syväys | 8,8 m |
| Koneteho | 148 000 shp |
| Nopeus | 32 solmua |
| Miehistöä | 1 400 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
8 × kaksiputkista 4,5" QF-ilmatorjuntatykkiä 48 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä 27 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä 54 lentokonetta |
HMS Implacable (viirinumero R86) oli vuonna 1942 vesillelaskettu Implacable-luokan lentotukialus, joka palveli toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Implacable-luokka (lentotukialus)
Alus tilattiin Fairfield Shipbuilding and Engineering Companyltä Govanista Skotlannista osana vuoden 1938 laivasto-ohjelmaa. Sen köli laskettiin 21. helmikuuta 1939 ja alus laskettiin vesille 10. joulukuuta 1942. Alus otettiin palveluskäyttöön 28. elokuuta 1944.
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]HMS Implacable liitettiin palvelukseen otettaessa Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon[1]. Alukselle siirrettiin heinäkuussa 1944 lentokoneet ja se aloitti kouluttautumisen Scapa Flow’ssa Kotilaivaston mukana. Koulutusjakson päätyttyä elokuussa alus liitettiin Kotilaivastoon. Se osallistui syyskuussa iskuihin Norjan rannikkoliikennettä vastaan, jolloin alukselta lähteneet lentokoneet upottivat kolme rahtialusta ja kolme niitä suojannutta saattajaa. Alus lähti 23. lokakuuta merelle risteilijä HMS Bellonan ja kahdeksan hävittäjän suojaamana iskeäkseen Norjan rannikkoliikennettä vastaan operaatio Athleticissa. Aluksen lentokoneet hyökkäsivät lentokentille Sorreisassa ja Bardufossissa. Alukselta noussut tiedustelukone havaitsi Saksan laivaston taistelulaiva Tirpitzin vaihtaneen ankkuripaikan lähelle Tromssaa.[2]
Alus oli 26. lokakuuta uudelleen Norjan rannikolla suojanaan risteilijä HMS Mauritius ja kuusi hävittäjää. Aluksen lentokoneet iskivät Bodon ja Rorvikin lentokentille ja ne upottivat Saksan laivaston emälaiva Karl Meyerin. Laivaliikenteen häirinnässä Lodingenin ja Kristiansundin edustalla operaatiossa Provident aluksen lentokoneet upottivat miinanraivaajia ja rannikkoaluksia. Seuraavana päivänä alukselta lähtenyt Firefly hyökkäsi pinnalla yllättämänsä sukellusveneen U1060 kimppuun, minkä seurauksena sukellusvene ajettiin Fleinan saaren rantaan uppoamisen estämiseksi.[2]
Alus jatkoi marraskuussa palvelustaan Kotilaivastossa ja se oli jälleen 27. marraskuuta Norjan rannikolla operaatio Providentissa saattuetukialusten HMS Premierin ja HMS Pursuerin kanssa suojanaan risteilijä HMS Dido ja seitsemän hävittäjää. Osaston aluksilta lähteneet lentokoneet hyökkäsivät Namsoksen pohjoispuolella Masjoenin edustalla havaitsemaansa saattuetta vastaan, jolloin norjalaiset Rigel ja Korsness upotettiin. Upotetuilla aluksilla oli venäläisiä sotavankeja, joista monet saivat hyökkäyksessä surmansa. Lisäksi upotettiin kaksi saattuetta suojannutta ilmatorjunta-alusta sekä ankkurissa ollut rahtialus Spree.[2]
Alus oli 7. joulukuuta jälleen Norjan rannikolla HMS Trumpeterin ja HMS Premierin kanssa suojanaan HMS Diadem ja kahdeksan hävittäjää, joista yksi oli Norjan laivaston KNM Stord. Operaatio Urbanessa osaston tuli häiritä Hagesundin edustan meriliikennettä ja miinoittaa Karansalmi. Alueella ei havaittu kuitenkaan rannikkoliikennettä. Seuraavana päivänä lentokoneet hyökkäsivät rannikkokohteisiin Bergenin ja Stavangerin välillä.[2]
Tammikuussa 1945 alus määrättiin siirrettäväksi brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon, minkä seurauksena se siirrettiin huollettavaksi. Helmikuussa alus valmistautui operatiiviseen palvelukseen Yhdysvaltain Tyynellävaltamerellä olevan laivaston kanssa. Maaliskuussa kuningasperheen edustaja vieraili aluksella ja se aloitti lentokoneiden vastaanottamisen jälkeen matkan Ceylonille.[2]
Brittiläisessä Tyynenmeren laivastossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus saapui 4. huhtikuuta Ceyloniin, missä se siirsi lentokoneet maakentille. Alus jatkoi matkaansa Australiaan liittyäkseen brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon (Task Force 111). Alus saapui Sydneyn 8. toukokuuta liittyen laivastoon. Se liitettiin lentotukialusosastoon (Task Group 111.2)[2] korvaamaan HMS Illustriousin, joka palasi Englantiin huollettavaksi.
Kesäkuussa alus siirtyi Manukseen liittyäkseen ryhmäänsä. Se liittyi 10. kesäkuuta Task Unit 111.2.1:n (TU 111.2.1) lippulaivaksi. Alus lähti 12. kesäkuuta laivaston mukana ensimmäisen kerran sotatoimiin Tyynellä valtamerellä operaatiossa Inmate hyökättäessä japanilaisten hallussa olevalle Trukin lentokentälle. Osaston lentokoneet iskivät kentille 14.-15. kesäkuuta. Lisäksi lentokoneet toimivat pinta-alusten tykistön tulenjohtajina. Osasto palasi Manukseen 17. kesäkuuta. Samana päivänä TF57:ksi nimetty brittiläinen Tyynenmeren laivasto siirtyi Yhdysvaltain 3. laivaston alaisuuteen nimellä TF37.[2]
Alus lähti 6. heinäkuuta laivaston mukana Manuksesta operaatio Olympicissa valmistauduttaessa hyökkäämään Japanin kotisaarille. Pian lähdön jälkeen aluksen propulsiojärjestelmään tuli vika, joka pakotti laskemaan nopeutta. Alus erkani laivastosta palaten Manukseen korjauksia varten. Sitä ei kuitenkaan tarvinnut siirtää edelleen Sydneyyn telakalle ja se kykeni palaamaan laivastoon jo 16. heinäkuuta. Seuraavana päivänä laivaston lentokoneet hyökkäsivät Tokion ja Jokohaman alueille kuten Sendain, Masudan ja Matsushiman lentokentille sekä Croisin satamaan. Japanilaisten tekemät vastahyökkäykset torjuivat alusten hävittäjälentokoneet. Lentohyökkäykset jatkuivat kuukauden loppuun, jolloin iskettiin Osakan, Susukan ja Miyakawan lentokentille sekä Maizurun laivastotukikohtaan. Lentokoneet vaurioittivat kolmea hävittäjää, joista yksi upposi myöhemmin. Lisäksi onnistuneessa hyökkäyksessä Sisämerelle upotettiin rahtialuksia ja sotalaivoja.[2]
Täydennysten jälkeen laivaston piti jatkaa hyökkäystään, mutta 3. elokuuta toiminta keskeytettiin pyörremyrskyn vuoksi. Lentotoimintaa jatkettiin 9. elokuuta Honshun pohjoisosiin ja Hokkaidolle. Hyökkäyksissä upotettiin kaksi apualusta ja hävittäjä. Alus poistui 12. elokuuta laivaston mukana operaatioalueelta Manukseen polttoainepulan vuoksi.[2]
Toisen maailmansodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sotatoimien päätyttyä alus siirsi lentokoneensa ja lentohenkilöstön maihin Australiassa ja se muutettiin joukkojenkuljetusalukseksi. Muutostöiden jälkeen alus siirrettiin kuljettamaan vapautuneita sotavankeja kotiin. Alukselle nousi Manilassa 2 127 matkustajaa, jotka kuljetettiin Kanadaan. Alus saapui 11. lokakuuta Esquimaltiin, jossa matkustajat siirtyivät maihin.[2]
Alus vieraili HMS Indefatigablen kanssa Melbournessa tammikuussa 1946 ja se lähti toukokuussa Britteinsaarille. Alus saapui määränpäähänsä kesäkuussa. Alus siirrettiin reserviin.[2]
HMS Implacable oli modernisoitavana 1948–1949, minkä jälkeen se siirrettiin Kotilaivaston lippulaivaksi. 1950-luvun miehistövajausten aiheuttamien ongelmien vuoksi monet alukset jouduttiin poistamaan palveluksesta ja Implacable siirrettiin koululaivaksi, missä tehtävässä se oli vuoteen 1954, jolloin se siirrettiin reserviin. Alus sijoitettiin poistolistalle ja se myytiin romutettavaksi Inverkeithingissä Rosythissa. Alus saapui 3. marraskuuta 1955 hinattuna romutettavaksi.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Polmar, Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0 (englanniksi)
- McCart, Neil: The Illustrious & Implacable Classes of Aircraft Carrier 1940-1969. Cheltenham, Englanti: Fan Publications, 2000. ISBN 1-901225-04-6 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| HMS Implacable - HMS Indefatigable |
| Edeltäjä: HMS Unicorn – Seuraaja: Colossus-luokka |