HMS Indomitable

Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Illustrious-luokan lentotukialuksesta. HMS Indomitable oli myös Invincible-luokan taisteluristeilijä.
HMS Indomitable
HMS Indomitable 1943
HMS Indomitable 1943
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers-Armstrong, Barrow-in-Furness
Kölinlasku 10. marraskuuta 1937
Laskettu vesille 26. maaliskuuta 1940
Palveluskäyttöön 10. lokakuuta 1941
Loppuvaihe myytiin romutettavaksi 1955
Tekniset tiedot
Uppouma 23 000 t (standardi)
29 730 t (kuormattu)
Pituus 230 m
Leveys 29,2 m
Syväys 8,8 m
Koneteho 111 000 shp
Nopeus 30,5 solmua
Miehistöä 1 392-2 100
Aseistus
Aseistus 8 × QF 4,5" (114 mm) tykkiä
48 × QF 2 naulan tykkiä
10 × Oerlikon 20 mm
48 lentokonetta

HMS Indomitable (viirinumero 92) oli vuonna 1940 vesillelaskettu Britannian kuninkaallisen laivaston modifioitu Illustrious-luokan lentotukialus toisessa maailmansodassa.

Valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Illustrious-luokka (lentotukialus)

Alus tilattiin 6. heinäkuuta 1937 vuoden 1937 hankinnoissa Vickers-Armstrongin telakalta Barrow-in-Furnessista, missä köli laskettiin vielä saman vuoden lopulla 10. marraskuuta telakkanumerolla 735. Alus laskettiin vesille 26. maaliskuuta 1940 ja otettiin palvelukseen 10. lokakuuta 1941.[1]

Indomitable oli alun perin Illustrious-luokan neljäs alus, mutta sen lentokonekapasiteettia nostettiin ja samalla jouduttiin ohentamaan hangaarikannen panssarointia 4,5 tuumasta 1,5 tuumaan. Aluksen lentokannen pituutta kasvatettiin 3,05 metriä.[2] Alukselle tehtiin HMS Illustriousista poiketen kaksikerroksinen lentokonehangaari, jotta sille voitaisiin sijoittaa 48 lentokonetta aiemman 36 sijaan. Kone kapasiteetin lisäys edellytti lentokoneiden polttoainevarastojen kasvatusta, mikä tehtiin aluksen oman polttoainetankin kustannuksella. Aluksen etummainen lentokonehissi kulki vain ylempään hangaariin ja sitä suurennettiin niin, että se kykeni kuljettamaan Hawker Sea Hurricanen siivet suorina. Taaempi hissi kulki kumpaankin hangaariin.[3]

Käyttöön otettaessa aluksen ilmatorjunta-aseistus oli vajaa käsittäen ainoastaan 24 kaksinaulaista ja loput asennettiin vasta huhtikuussa 1942.[2]

Palvelus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palvelukseenoton jälkeen alus määrättiin Kaukoitään osaksi Force Z:aa. Se lähti lokakuussa Länsi-Intiaan koulutettavaksi operatiivisiin tehtäviin. Alus ajoi 3. marraskuuta karille Länsi-Intiassa, mikä viivästytti sen lähtöä Trincomaleehen. Alus siirrettiin Norfolkiin Virginiaan telakalle, mistä se lähti joulukuussa Ceylonille liittyäkseen Itäiseen laivastoon.[1][4]

Intian valtameri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Hyökkäys Madagaskarille

Tammikuussa 1942 alus siirsi maihin lentokoneensa ja sille kuormattiin Port Sudanissa 48 Britannian kuninkaallisten ilmavoimien Hawker Hurricanea kuljetettavaksi Singaporeen. Kuormauksen päätyttyä alus lähti Itä-Intiaan saattajinaan hävittäjät HMAS Napier, HMAS Nizam ja HMAS Nestor. Alus lähetti 27. tammikuuta Sumatran eteläpuolella Hurricanet Bataviaan.[1] Koneet eivät kuitenkaan estäneet Singaporen joutumista japanilaisten haltuun helmikuussa.

Helmikuussa alus kävi Trincomaleessa tankattavana. Se lähti maaliskuussa Jaavalle, missä se vastaanotti toisen erän Hawker Hurricaneja Ceylonille kuljetettavaksi. Samalla aluksen omat laivueet palautettiin alukselle. Alus lähti Addun atollille lentokoulutukseen sekä valmistautumaan operatiivisiin tehtäviin.[1]

Alus liitettiin 31. maaliskuuta Itäisen laivaston Force A:han yhdessä HMS Warspiten, Illustriousin, HMS Cornwallin, HMS Enterprisen ja HMS Emeraldin kanssa. Alus liittyi laivastoon Celonin eteläpuolella osallistuen tuloksettomaan keisarillisen Japanin laivaston lentotukialusosaston etsintään. Alus lähti 5. huhtikuuta Force A:n mukana uudelleen tuloksetta etsimään japanilaista laivasto-osastoa. Osasto palasi 8. huhtikuuta Addun atollille, mistä matkaa jatkettiin Bombayhin.[1]

Alus määrättiin 22. huhtikuuta tukemaan liittoutuneiden maihinnousua Madagaskarille operaatio Ironcladissä. Se lähti Durbaniin liittyäkseen operaatiota varten kerättyyn laivasto-osastoon. Alus liittyi 3. toukokuuta Madagaskarin edustalla saattueihin Y ja Z. Maihinnousun alkaessa 5. toukokuuta Courrier Baystä Indomitablen ja Illustriousin lentokoneet suojasivat ja tukivat hyökkääviä joukkoja. Vichyn Ranskan laivaston sukellusvene Monge laukaisi 8. toukokuuta torpedon alusta vastaan tuloksetta. Suojanneet hävittäjät upottivat sukellusveneen syvyyspommein.[1][5]

Operaatiosta vapauduttuaan alus oli kesäkuussa huollettavana ja koulutettavana Mombasan edustalla. Heinäkuussa alus siirrettiin Gibraltarille Force H:hon.[1]

Välimeri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Operaatio Pedestal ja Operaatio Husky
Operaatio Pedestal

Alus liittyi elokuun alussa 1942 HMS Victoriousin, HMS Furiousin, HMS Eaglen ja HMS Argusin muodostamaan lentotukialusosastoon Atlantilla harjoitellakseen alusten yhteistoimintaa harjoituksessa Berserk.

Se kuului 10. elokuuta Force Z:aan, jonka tehtävänä oli suojata operaatio Pedestalin saattuetta WS21S Maltalle. Aluksella oli kymmenen 806 laivueen Martlet hävittäjää, 24 800 ja 880 laivueiden Sea Hurricanea ja neljätoista 827 ja 831 laivueiden Fairey Albacorea.[6]

Alukselle laskeutui yksi Furiousilta Maltalle lähetetyistä kolmestakymmenestäkahdeksasta Supermarine Spitfirestä (operaatio Bellows) teknisen vian vuoksi.[7]

Kahdeksan Italian ilmavoimien Fiat CR.42 konetta tekivät hyökkäyksen syöksypommittamalla saattuetta vastaan. Hyökkääviä lentokoneita saattoi yhdeksän Italian ilmavoimien 362. laivueen Reggiane Re.2001 hävittäjää, joista yhden ampui alas 806-laivueen Martlet. Decimomannun lentotukikohdasta nousi ilmaan kello 16.45 yhdeksän S.79 pommikonetta saattajinaan MC202 koneet, mutta osasto ei löytänyt saattuetta.[8]

Saksan ilmavoimien 3. Stukalennoston Junkers Ju 87 Stukat hyökkäsivät 12. elokuuta 2 743,2 m metristä auringon suunnasta ja ne osuivat alukseen kahdesti ja sen lähelle putosi kolme 500 kg:n lentopommia. Kumpikin osumista tuli hissien lähelle eli panssaroimattomille alueille ja yksi viereen pudonneista pommeista aiheutti 8 asteen kallistuman. Osumat tappoivat 50 miehistön jäsentä ja haavoittivat viittäkymmentäyhdeksää.[2][9] Alus syttyi tuleen ja sen vauhti laski. Aluksen suojaksi jäivät ilmatorjuntaristeilijä HMS Charybdis ja hävittäjät HMS Lookout, HMS Lighting sekä HMS Somali.[10]

Indomitablen vauriot eivät kuitenkaan pysäyttäneet alusta ja se kykeni ilmoittamaan kello 19.27 nostavansa vauhtinsa 17 solmuun. Alus kykeni nostamaan vauhtinsa kello 20.30 jo 28,5 solmuun, mutta lentokannen vauriot kuitenkin tekivät siitä käyttökelvottoman. Aluksen lentokoneiden tuli laskeutua Victoriousille.[10]

Aluksen vauriot korjattiin tilapäisesti Aleksandriassa, mistä se seilasi Yhdysvaltoihin telakalle. Vaurioiden korjaaminen poisti aluksen palveluksesta puoleksi vuodeksi.[2][9]

Indomitableen osui 16. heinäkuuta 1943 operaatio Huskyn aikana saksalaisen Junkers Ju 88 koneen laukaisema torpedo konehuoneen kohdalle. Räjähdys tapahtui torpedovyön alaosassa ja 4,5 tuuman vyön reuna murtui ja panssarinpalaset murskasivat vedenpitävän väliseinän. Alus kallistui 12,5 astetta ja vesi virtasi kansille. Ainoastaan tyyni sää esti aluksen uppoamisen. Lentotukialus oli vaurioiden vuoksi poissa palveluksesta yli kahdeksan kuukautta.[2] Aluksen vauriot korjattiin tilapäisesti Aleksandriassa ja sen jälkeen alus purjehti Yhdysvaltoihin telakalle palaten palvelukseen helmikuussa 1944.[9]

Intian valtameri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus siirrettiin alkuvuodesta 1944 Itäiseen laivastoon. Indomitable ja Victorious tekivät 24. elokuuta ja 18. syyskuuta rynnäköt Sumatralla olevia japanilaisia joukkoja vastaan. Lokakuun puolivälissä alukset tukivat hyökkäystä Nikobaareille, minkä jälkeen Indomitable ja Illustrious tekivät rynnäkön Medaniin ja uuden hyökkäyksen Sumatralle 20. joulukuuta.[11]

Aluksen ilmatorjuntaa vahvistettiin huhtikuussa 1944 lisäämällä kaksi neliputkista ja kaksi kaksiputkista 40 millimetrin Boforsia ja sodan lopulla alukseen asennettiin vielä lisäksi 13 yksiputkista 20 millimetrin Bofors-ilmatorjuntatykkiä sekä 36 40-millimetristä Oerlikon-ilmatorjuntatykkiä.[2]

Indomitable liitettiin muodostettuun Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon 22. marraskuuta 1944. Alus hyökkäsi 4. tammikuuta yhdessä Victoriousin ja HMS Indefatigablen kanssa Medaniin, Belawan Deliin. Vastaavia hyökkäyksiä tehtiin 24. ja 29. tammikuuta Palembangiin ja Sumatralle öljyn saannin estämiseksi. Hyökkäykset Palembangiin ja Sumatralle olivat sodan tähän astisista tukialusten tekemistä hyökkäyksista suurimmat, 126 ja 123 lentokonetta. Hyökkäyksissä menetettiin yhteensä 41 konetta.[12]

Ensimmäinen Brittien tyynenmeren laivastoa (Task Force 57, TF57) vastaan suunnattu Japanin ilmavoimien hyökkäys tapahtui 1. huhtikuuta, kun Yhdysvaltain merijalkaväki nousi maihin Okinawalla. Kuninkaallisen laivaston lentotukialukset lähettivät kello 06.40 koneitaan ilmaan. Kymmenen minúuttia myöhemmin tutkalla havaittiin 75 mailin päässä lähestyviä lentokoneita. Ilmassa oleville koneille ilmoitettiin tilanne ja lisää koneita lähetettiin ilmaan. Lähestyvät japanilaiset lentokoneet kohdattiin 40 mailin päässä aluksista, jolloin neljä hyökkääjää ammuttiin alas ja muut pakenivat. Yksi hyökkääjistä ampui konekiväärein Indomitablea, jolloin yksi miehistönjäsen kuoli ja neljä haavoittui.[13]

Alukseen osui 4. toukokuuta kamikaze, mutta lentokansi kesti ja esti vakavien vaurioiden syntymisen. Alus törmäsi 20. toukokuuta hävittäjän kanssa ja tukialus lähetettiin Sydneyyn korjattavaksi. Indomitable oli elokuussa mukana ottamassa haltuun Hongkongia. Aluksen lentokoneet lensivät elo-syyskuun vaihteessa viimeiset taistelulentonsa japanilaisia itsemurhaveneitä vastaan.[9][14]

Sodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 1945 Indomitable palasi Englantiin. Alus siirrettiin 1947 reserviin ja kolme seuraavaa vuotta alus oli telakalla muutostöissä. Huollon lopulla todettiin aluksen moottoreilla olevan ainoastaan 10 vuotta käyttöaikaa ja ne uudistettiin täydellisesti. Alus palasi palvelukseen 1950 ja liitettiin osaksi Kotilaivastoa. Aluksella syttyi tulipalo 3. helmikuuta, mikä aiheutti pahoja vaurioita, jotka myöhemmin päällystettiin betonilla.[9]

Alus myytiin romutettavaksi 1955.[9]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Greene, Jack & Massignani, Alessandro: The Naval War in the Mediterranean 1940–1943. Lontoo: Chatham Publishing, 2002. ISBN 1-86176-190-2 (englanniksi)
  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
  • Poolman, Kenneth: Allied Escort Carriers of World War Two in action. Avon: Blandford Press, 1988. ISBN 0-7137-1221-X (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
  • Jackson, A. J.: Blackburn Aircraft since 1909. England: Funk & Wagnalls, 1968. (englanniksi)
  • Taylor, H. A.: Fairey Aircraft since 1915. England: Naval Institute Press, 1988. ISBN 0-87021-208-7 (englanniksi)
  • Slader, John: The Red Duster at War – A History of the Merchant Navy During the Second World War. Bristol: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1 (englanniksi)
  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0 (englanniksi)
  • McCart, Neil: The Illustrious & Implacable Classes of Aircraft Carrier 1940-1969. Cheltenham, Englanti: Fan Publications, 2000. ISBN 1-901225-04-6 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g naval-history.net
  2. ↑ a b c d e f Conway's s. 20
  3. ↑ Polmar, Norman s. 84
  4. ↑ Polmar s. 183
  5. ↑ Polmar s. 314
  6. ↑ Greene & Massignani s. 243
  7. ↑ Greene & Massignani s. 247
  8. ↑ Greene & Massignani s. 250
  9. ↑ a b c d e f Chesneau s. 106.
  10. ↑ a b Greene & Massignani s. 251
  11. ↑ Polmar s. 484.
  12. ↑ Polmar s. 484–485.
  13. ↑ Polmar s. 487.
  14. ↑ Polmar s. 489–490.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Indomitable.
Illustrious-luokan lentotukialukset
HMS Illustrious - HMS Formidable - HMS Victorious - HMS Indomitable
Edeltäjä: HMS Ark Royal – Seuraaja: HMS Unicorn