HMS Lincoln (G42)
| HMS Lincoln | |
|---|---|
.jpg) |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | William Cramp and Sons Ships and Engine Building Company, Yhdysvallat |
| Kölinlasku | 12. helmikuuta 1918 |
| Laskettu vesille | 19. kesäkuuta 1918 |
| Palveluskäyttöön | 23. lokakuuta 1940 |
| Poistui palveluskäytöstä |
Norjan laivastolla helmikuusta heinäkuuhun 1942 nimellä KNM Lincoln Neuvostoliiton laivastolle elokuussa 1944 nimellä Druzhny |
| Loppuvaihe | palautettu 1952 romutettavaksi |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 260 t |
| Pituus | 95,81 m |
| Leveys | 9,30 m |
| Syväys | 2,7 m |
| Koneteho | 30 000 hv |
| Nopeus | 35,5 solmua (66 km/h) |
| Miehistöä | 158 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 x 4"/L50 tykkiä 1 x 3"/L23 ilmatorjuntatykki 6 x 21" (533 mm) torpedoputkea |
HMS Lincoln (viirinumero G42) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Town-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa. Alus oli alun perin Yhdysvaltain laivaston Wickes-luokan hävittäjä USS Yarnall, joka luovutettiin Halifaxissa sopimuksen mukaisesti Kuninkaalliselle laivastolle.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Wickes-luokka
Yhdysvaltain laivasto tilasi aluksen Philadelphiasta Pennsylvaniasta William Cramp and Sons Ships and Engine Building Companyltä, missä köli laskettiin 12. helmikuuta 1918. Alus laskettiin vesille 19. kesäkuuta kumminaan Marie H. Bagley ja otettiin palvelukseen 29. marraskuuta ensimmäisenä päällikkönään William F. Halsey Jr.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]USS Yarnall liitettiin 15. hävittäjäviirikköön, jonka mukana se oli hetken aikaa vuonna 1919 Ranskaan sijoitetussa laivasto-osastossa. Alus liitettiin 1. tammikuuta 1920 viirikkönsä mukana Tyynenmeren laivaston 4. hävittäjälaivueeseen, jolloin se siirtyi San Diegoon Kaliforniaan. Helmikuussa viirikkö nimettiin uudelleen 13. hävittäjäviiriköksi ja Yarnall määrättiin huhtikuussa viirikön mukana Aasian asemalle, mutta siirto toteutettiin vasta myöhään syksyllä. Alus palasi Kaukoidästä loppukesästä 1921 ja se siirrettiin huollettavaksi Puget Soundin laivastontelakalle. Joulukuussa alus liitettiin 11. hävittäjäviirikköön San Diegoon, jossa se poistettiin palveluksesta 29. toukokuuta 1922 ja siirrettiin reserviin.[1]
Alus palautettiin 19. huhtikuuta 1930 palvelukseen San Diegossa liitettynä 10. hävittäjälaivueen 11. viirikköön päällikkönään John F. McClain. Alus palveli hetken länsirannikolla ennen siirtoaan itärannikolle loppuvuodesta 1930. Aluksen kotisatamaksi vaihdettiin 1. tammikuuta 1931 Charleston South Carolinassa. Maaliskuussa alus liitettiin 3. hävittäjäviirikköön tiedusteluosastoon. Se oli pääasiassa poissa kotisatamastaan aina loppukesään 1934, jolloin alus palasi länsirannikolle. Aluksen kotisatamaksi vaihtui San Diego, josta se palasi itään loppuvuodesta 1936. Alus poistettiin palveluksesta 30. joulukuuta 1936 Philadelphiassa, jossa se ankkuroitiin reservialuksena.[1]
Yhdysvaltain aloittaessa puolueettomuuden valvonnan alus palautettiin 4. lokakuuta 1939 palvelukseen Philadelphiassa päällikkönään John G. Winn. Alus liitettiin Atlantin laivastoon 11. hävittäjäviirikköön ja se partioi syksyyn 1940 saakka Norfolkin edustalla. Alus lähti St. John'siin Newfoundlandiin, jossa se poistettiin palveluksesta 23. lokakuuta 1940.[1]
HMS Lincoln
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus otettiin Britannian kuninkaallisen laivaston palvelukseen 23. lokakuuta 1940 Halifaxissa nimellä HMS Lincoln päällikkönään G. B. Sayer. Alus lähti St. John'sin kautta Plymouthiin, jonne se saapui 15. marraskuuta. Alus siirrettiin muutostöitä varten Devonportin telakalle, mistä se palasi 30. marraskuuta liitettynä 1. saattajaryhmään.[2]
Alus osallistui 6. huhtikuuta 1941 Atlantilla tuleen syttyneen apuristeilijä HMS Cormorinin miehistön pelastamiseen. Alus oli saattuepalveluksessa, kunnes se määrättiin elokuussa korjattavaksi telakalle. Syyskuussa alus siirtyi Thamesille, josta se siirrettiin telakalle.[2]
KNM Lincoln
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen siirrosta Norjan laivastolle ilmoitettiin helmikuussa 1942. Norjalainen miehistö saapui alukselle maaliskuussa, minkä jälkeen alus palasi koeajojen ja koulutuksen päätyttyä palvelukseen. Alus lähti Halifaxiin liittyäkseen sinne sijoitettuihin saattajiin. Alus suojasi Yhdysvaltain ja Kanadan välisiä saattueita Kanadan laivaston alaisuudessa, kunnes se siirrettiin kesäkuussa 1943 Charlestonissa Yhdysvalloissa telakalle.[2]
Lokakuussa palattuaan palvelukseen alus määrättiin W7-ryhmään. Alus määrättiin marraskuussa palaamaan Britteinsaarille ja samalla päätettiin lopettaa aluksen laina Norjan laivastolle. Aluksen saavuttua joulukuussa perille se poistettiin palveluksesta ja siirrettiin reserviin, kun norjalainen miehistö oli poistunut siltä tammikuussa 1944. [2]
Družnyi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lincoln päätettiin kesäkuussa 1944 siirtää Neuvostoliiton laivastolle. Alus siirrettiin heinäkuussa huollettavaksi, jona aikana neuvostoliittolainen miehistö saapui alukselle. Alus siirrettiin 26. elokuuta virallisesti Neuvostoliiton laivastolle, jolloin se nimettiin Družnyiksi.[2]
Syyskuun alussa alus liittyi saattueeseen JW60, jonka mukana se lähti 15. syyskuuta Loch Ewestä kohti Kuolan niemimaata. Alus saapui 23. syyskuuta määränpäähänsä. Alus oli Neuvostoliiton pohjoisessa laivastossa saattueiden suojaamis- ja merialueiden valvontatehtävissä. Alus palautettiin elokuussa 1952 Rosythiin, jossa se palautettiin virallisesti 24. elokuuta. Aluksen aseistus riisuttiin ja se sijoitettiin poistolistalle. Alus myytiin BISCOlle, joka siirsi romuttamisen Metal Industriesille. Alus saapui 3. syyskuuta hinattuna romutettavaksi.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hague, Arnold: Destroyers for Great Britain - A History of the 50 Town Class Ships Transferred from the United States to Great Britain in 1940. Annapolis, Maryland: Naval Institute Press, 1990. ISBN 0-87021-782-8 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)