HMS Magnificent (1766)

Tämä artikkeli kuvaa Britannian kuninkaallisen laivaston Ramillies-luokan kolmannen luokan linjalaivaa. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
HMS Magnificent
HMS Magnificentin haaksirikko 15. maaliskuuta 1804 John Christian Schetkyn (1778-1874) kuvaamana
HMS Magnificentin haaksirikko 15. maaliskuuta 1804 John Christian Schetkyn (1778-1874) kuvaamana
Aluksen vaiheet
Rakentaja Deptfordin telakka
Kölinlasku 15. huhtikuuta 1762
Laskettu vesille 20. syyskuuta 1766
Palveluskäyttöön heinäkuu 1778
Poistui palveluskäytöstä haaksirikkoutunut 25. maaliskuuta 1804
Tekniset tiedot
Uppouma 1 612 t
Pituus 53,36 m (tykkikansi)
Leveys 14,25 m
Syväys 6,02 m
Miehistöä 550
Aseistus
Aseistus 74 tykkiä

HMS Magnificent oli Britannian kuninkaallisen laivaston Ramillies-luokan 74-tykkinen kolmannen luokan linjalaiva.

Pääartikkeli: Ramillies-luokka

Alus tilattiin 16. joulukuuta 1761 Deptfordin telakalta, missä köli laskettiin 15. huhtikuuta 1762. Se nimettiin 18. huhtikuuta 1763. Alus laskettiin vesille 20. syyskuuta 1766, jonka jälkeen se ankkuroitiin Sheernessiin 22. lokakuuta.[1]

Alukselle tehtiin huoltotöitä Portsmouthissa helmikuusta 1772 marraskuuhun 1774. Alus otettiin heinäkuussa 1778 palvelukseen ensimmäisenä päällikkönään John Elphinston ja varustettiin merikelpoiseksi syyskuussa. Alus lähti 21. joulukuuta 1779 kontra-amiraali Joshua Rowleyn laivasto-osaston HMS Suffolkin, HMS Vengeancen ja HMS Stirling Castlen kanssa Leewardsaarille.[1]

Yhdysvaltain vapaussodassa alus kuului amiraali Sir George Rodneyn laivastoon Karibialla, jossa se osallistui 6. heinäkuuta 1779 Grenadan taisteluun. Se kohtasi Rowleyn osaston kanssa Ranskan laivaston fregatit La Fortunéen, La Blanchen ja L'Elisen Guadaloupen edustalla. Ranskalaisten johtaminen oli heikkoa ja niiden miehistöt olivat heikkoina eivätkä ne kyenneet pakenemaan ylivoimaisia brittejä. Ranskalaiset vallattiin takaa-ajon jälkeen.[1]

Alus osallistui 1780 Rodneyn laivaston kanssa Martiniquen taisteluun 17. huhtikuuta ja kahteen kahakkaan St. Lucian rannikolla 15. ja 19. toukokuuta. Alus purjehti Rowleyn osaston mukana Jamaikalle ja edelleen saattueen suojana Britteinsaarille, jossa se poistettiin palveluksesta. Alus siirrettiin helmikuussa 1781 huollettavaksi Portsmouthin telakalle, mistä se vapautui tammikuussa 1782.[1]

Marraskuussa 1781 alus palautettiin palvelukseen päällikkönään Robert Linzee, jonka alaisuudessa se lähti 6. helmikuuta 1782 Leewardsaarille. Alus oli Dominicansalmessa 9. huhtikuuta ja osallistui 12. huhtikuuta Saintesin taisteluun ja Monansalmen kahakkaan 19. huhtikuuta. Alus lähti 21. heinäkuuta Pohjois-Amerikkaan Pigotin osaston mukana ja oli New Yorkissa 5. syyskuuta - 24.lokakuuta. Alus osallistui Cape Francoisin saartoon marraskuussa. Alus osallistui 15. helmikuuta 1783 HMS St. Albansin ja HMS Prudentin kanssa St. Kittsin taisteluun, jossa ne kohtasivat Ranskan laivaston La Concorden ja L'Amphionin. Taistelussa britit valtasivat La Concorden. Alus palasi 1783 Britteinsaarille, jossa se poistettiin palveluksesta.[1]

Napoleonin sodissa alus oli pääosin saartamassa Ranskan satamia ollen 1798-1800 telakalla modernisoitavana.

Alus lähti 1. kesäkuuta 1799 Välimerelle, missä se otettiin palvelukseen heinäkuussa. Maaliskuussa 1801 aluksen tilapäisenä päällikkönä oli Peter Bover ja huhtikuussa 1802 päällikkönä oli John Giffard, kun se lähti Leeward saarille. Alus poistettiin palveluksesta elokuussa ja siirrettiin heinäkuussa 1803 Portsmouthin telakalle, missä kustannukset olivat 12 024 puntaa.[2]

Toukokuussa 1803 alus palautettiin palvelukseen päällikkönään Wm Ricketts Jervis. Se ajoi 25. maaliskuuta 1804 karille Brestin edustalla Black Rocksissa.[2]

  • Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1714-1792 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2007. ISBN 978-1-84415-700-6 (englanniksi)
  • Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1793-1817 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2005. ISBN 978-1-84415-717-4 (englanniksi)
  1. a b c d e Winfield 2007 s. 67
  2. a b Winfield 2005 s. 46