HMS Wolfhound | |
---|---|
HMS Wolfhound |
|
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | Fairfield Shipbuilding and Engineering Company, Govan |
Kölinlasku | huhtikuu 1917 |
Laskettu vesille | 14. maaliskuuta 1918 |
Palveluskäyttöön | 27. huhtikuuta 1918 |
Loppuvaihe | myyty romutettavaksi 18. helmikuuta 1948 |
Tekniset tiedot | |
Uppouma |
1 100 t (standardi) 1 490 t (max) |
Pituus | 95,1 m (kokonaispituus) |
Leveys | 9,0 m |
Syväys | 3,2 m |
Koneteho | 27 000 hv |
Nopeus | 34 solmua |
Miehistöä | 134 |
Aseistus | |
Aseistus |
4 × QF 4"/L45 (102 mm) Mk V -tykkiä yksiputkisina P Mk I -asennuksina 1 × 3" 20 cwt Mk I -ilmatorjuntatykki 6 × 21" (533 mm) torpedoputkea |
HMS Wolfhound (viirinumero D56, I56 ja L56) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Amiraliteetin W-luokan hävittäjä ensimmäisen maailmansodan lopulla ja toisessa maailmansodassa.
Alus tilattiin vuosien 1916-1917 laivasto-ohjelman 10. tilauksessa Fairfield Shipbuilding and Engineering Companyltä Govanista, missä köli laskettiin huhtikuussa 1917. Alus laskettiin vesille 14. maaliskuuta 1918 ja valmistui puolitoista kuukautta myöhemmin 27. huhtikuuta.[1]
Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Suuren laivaston 13. hävittäjälaivueeseen, mistä se siirrettiin sodan päätyttyä 1921 Atlantin laivaston 2. hävittäjälaivueeseen. Alus siirtyi laivueen mukana Välimeren laivastoon, mistä se edelleen siirtyi Chathamin reserviin. Alus valittiin 1938 muutettavaksi ilmatorjuntakykyiseksi saattajaksi (WAIR) ja muutos toteutettiin Chathamin telakalla.[1]
Toukokuussa 1940 alus palautettiin palvelukseen Portsmouthiin sijoitettuun 1. hävittäjälaivueeseen suojaamaan kanaalinsaattueita. Alus irrotettiin 26. toukokuuta evakuoimaan liittoutuneiden joukkoja Ranskasta. Se tulitti 26. toukokuuta yhdessä HMS Verityn kanssa Calaisin satamaa. Se määrättiin seuraavana päivänä Doverin alaisuuteen evakuoimaan joukkoja Dunkerquesta (operaatio Dynamo).[1]
Alus kuljetti 28. toukokuuta 142 miestä Doveriin. Alus palasi seuraavana päivänä Dunkerqueen, jossa se kärsi pahoin ilmahyökkäyksessä. Sen perä murtui, mutta sen uppoaminen saatiin estettyä ja alus hinattua Chathamiin korjattavaksi. Alus aloitti korjausten jälkeiset koeajot syyskuussa 1942.[1]
Marraskuussa palvelukseen palattuaan alus suojasi Pohjanmeren saattueita. Suojaus ja partiointi alue supistui huhtikuussa 1945 Thamesin edustalle, jolloin myös Atlantin saattueiden reittiä muutettiin kulkemaan kanaalin kautta ilmauhan poistuttua. Saksan antauduttua alus tuki Norjan haltuunottoa. Alus suojasi 14. toukokuuta yhdessä HMS Wolseyn ja Norjan laivaston korvettien kanssa miinanraivausta Bergenin edustalla. Alus siirrettiin Noren alaisuuteen tuettaessa Norjan tapahtumia.[1]
Alus poistettiin palveluksesta ja siirrettiin reserviin. Alus sijoitettiin poistolistalle ja myytiin helmikuussa 1948 BISCOlle. Granton Shipbreakers Forthissa romutti aluksen myöhemmin samana vuonna.[1]
Amiraliteetti: HMS Voyager - HMS Wakeful - HMS Walker - HMS Walpole - HMS Walrus - HMS Warwick - HMS Watchman - HMS Waterhen - HMS Wessex - HMS Westcott - HMS Westminster - HMS Whirlwind - HMS Whitley - HMS Winchelsea - HMS Winchester - HMS Windsor - HMS Wolfhound - HMS Wrestler - HMS Wryneck - HMS Wayfarer - HMS Woodpecker |
Thornycroft: HMS Wolsey - HMS Woolston |
Edeltäjä: V-luokka – Seuraaja: S-luokka |