Hain Rebas

Hain Rebas
Viron puolustusministeri
Laarin I hallitus
21.10.1992–5.8.1993
Edeltäjä Ülo Uluots
Seuraaja Jüri Luik
Henkilötiedot
Syntynyt23. tammikuuta 1943 (ikä 81)
Tallinna, Viron päähallintopiiri
Kansalaisuus Ruotsi ja Viro
Ammatti historioitsija, upseeri, poliitikko ja emeritusprofessori
Tiedot
Puolue Kansalliskonservatiivit (ERSP) (1990-1995)
Koulutus filosofian tohtori
Tutkinnot Göteborgin yliopisto
Kunnianosoitukset Valkoisen Tähden, 3.luokka (2001)

Hain Rebas (s. 23. tammikuuta 1943, Tallinna, Viron päähallintopiiri) on virolalais-ruotsalainen historioitsija, upseeri, poliitikko ja emeritusprofessori. Hän toimi Viron puolustusministerinä vuosina 1992-1993.

Rebas tuli Ruotsiin pakolaisena toisen maailmansodan aikana ja varttui Göteborgissa. Hän opiskeli Göteborgin yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1967 ja filosofian tohtoriksi vuonna 1976. Hänet nimitettiin Ruotsin puolustusvoimien reserviupseeriksi (kapteeniksi) vuonna 1973 ja majuriksi Viron puolustusvoimissa vuonna 1996.[1]

Rebas opetti historiaa Göteborgin yliopistossa 1970-1980. Vuosina 1977 ja 1978 hän toimi luennoitsijana Ruotsin metsäyliopistossa sekä vuosina 1977-1978 ja 1979, 1984 ja 1987 hän oli vierailevana luennoitsijana Kanadan Metsäyliopistossa. Vuosina 1980-2008 hän oli Kielin Christian Albrecht -yliopiston pohjoismaisen historian professorina, vierailevana professorina 1987-1988 Toronton yliopistossa sekä 1991-1992 ja 1996 Tarton yliopistossa.[1]

Laulavan vallankumouksen osana syntyperäiset virolaiset ja heidän jälkeläisensä järjestäytyivät Viron kongressiksi, jonka jäsenenä Rebas oli vuosina 1990-1992 sekä alkuvaiheessa kongressin toimeenpanevan komitean eli Viron komitean jäsenenä vuonna 1990. Lisäksi hän osallistui kongressin valitsemana edustajana Viron perustuslakikokoukseen vuosina 1991-1992 sekä toimi silloisen Viron ulkoministerin Lennart Meren ulkopoliittisena neuvonantajana.[1]

Rebas nimitettiin Laarin hallituksen puolustusministeriksi Kansalliskonservatiivien (ERSP) edustajana. Heinäkuussa 1993 Viron sotilasjohdosta riippumaton 80-henkinen aseellinen Länsi-Viron yksikkö vastusti alistamista Viron puolustusvoimien alaisuuteen, jonka yksikkö koki liiaksi neuvostotaustaiseksi organisaatioksi.[2] Kapinointi vaikutti hallituspolitiikkaankin aiheuttaen lopulta puolustusministeri Rebasin eron elokuun alussa.[3]

Ruotsissa asuessaan Hain Rebas on laulanut useita vuosia pakolaisvirolaiset perustamassa Göteborgin akateemisessa mieskuorossa.[1]

Julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hain Rebasin tärkeimmät tutkimusalueet ovat olleet Skandinavian ja Baltian maiden ulko- ja puolustuspolitiikka, virolainen kulttuuri, myöhäiskeskiaikaisen Ruotsin ja Itämeren alueen historia, Ruotsin virolainen yhteisö ja kansainvälinen turvallisuuspolitiikka[4]:

  • Infiltration och handel. Studier i senmedeltida nordisk Balticumpolitik i tiden omkring 1440–1479, Historiska Inst., Göteborg 1976 (Diss. Universität Göteborg)
  • Otto Torbjörnssons Hinrichtung 1475. Ein schwedisches Drama mit nordeuropäischem Hintergrund. In: Historisk tidskrift, Jg. 1984, S. 283–302.
  • Probleme des kommunistischen Putschversuches in Tallinn am 1. Dezember 1924. In: Annales societatis litterarum Estonicae in Svecia, Band 9 (1985), S. 161–200.
  • König Karl Knutsson (Bonde) von Schweden und der Streit um die sogenannten Hagenschen Güter in Estland (Alt-Livland). In: Homburger Gespräche, Jg. 1990, S. 29–65.
  • Vor 50 Jahren und heute. Estland zwischen Deutschland und der Sowjetunion. In: Robert Bohn (Hrsg.): Neutralität und totalitäre Aggression. Nordeuropa und die Großmächte im Zweiten Weltkrieg, Steiner, Stuttgart 1991 (= Historische Mitteilungen, Beiheft 1), S. 25–46, ISBN 3-515-05887-7.
  • Probleme der militärischen Sicherheit in der baltischen Region und im Ostseeraum. In: Boris Meissner (Hrsg.): Die Außenpolitik der baltischen Staaten und die internationalen Beziehungen im Ostseeraum, Bibliotheca Baltica, Hamburg 1994, S. 187–254, ISBN 9985-800-07-9.
  • Europe and the future of the Baltic Republics. In: Perspectives. Review of international affairs, Jg. 1994/1995, S. 34–44.
  • Reflections on a Nation's fate. Estonian Ethnography in Historical Perspective. In: Gert von Pistohlkors (Hrsg.): Bevölkerungsverschiebungen und sozialer Wandel in den baltischen Provinzen Russlands 1850–1914, Inst. Nordostdt. Kulturwerk, Lüneburg 1995, S. 261–289, ISBN 3-922296-80-7.
  • Estonia. In: Axel Krohn (Hrsg.): The Baltic Sea Region. National and international security perspectives, Nomos, Baden-Baden 1996 (= Demokratie, Sicherheit, Frieden, Band 105), S. 27–39, ISBN 3-7890-4439-3.
  • Die Axelsöhne (Tott) und der Narvahandel 1468–1478. In: Norbert Angermann (Hrsg.): Fernhandel und Handelspolitik der baltischen Städte in der Hansezeit. Beiträge zur Erforschung mittelalterlicher und frühneuzeitlicher Handelsbeziehungen und -wege im europäischen Rahmen, Verl. Nordostdt. Kulturwerk, Lüneburg 2001 (= Schriften der Baltischen Historischen Kommission, Band 11), S. 177–199, ISBN 3-932267-19-2.
  • Dependence and opposition. Problems in Soviet Estonian Historiography in the Late 1940s and Early 1950s. In: Journal of Baltic Studies, Band 36 (2005), S. 423–448.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d ​Hain Rebas 80 10.11.2023. err.ee. Viitattu 6.10.2024. (ruotsiksi)
  2. ↑ ​Eksminiter Kaido Kama: "Rebasele anti lootusetu ülesanne" 11.7.2012. Eesti Päevaleht. Viitattu 6.10.2024. (viroksi)
  3. ↑ ​Eesti lugu. Äratulek. Hain Rebas 16.4.2022. err.ee. Viitattu 6.10.2024. (viroksi)
  4. ↑ ​Hain Rebas Academia. Viitattu 6.10.2024. (englanniksi)