Harry Harlow

Harry Harlow
Henkilötiedot
Syntynyt31. lokakuuta 1905
Fairfield, Iowa, Yhdysvallat
Kuollut6. joulukuuta 1981 (76 vuotta)
Tucson, Arizona, Yhdysvallat
Ammatti psykologian professori
Koulutus ja ura
Tutkinnot Reed College (vain vuosi); Stanfordin yliopisto, (B.A. (psykologia, 1927), Ph.D. (1930))
Väitöstyön ohjaaja Calvin P. Stone
Instituutti Wisconsinin yliopisto; (Arizonan yliopisto)
Oppilaat Abraham Maslow[1]
Tutkimusalue Kehityspsykologia

Harry Frederick Harlow (alkujaan Harry F. Israel; 31. lokakuuta 1905, Fairfield, Iowa – 6. joulukuuta 1981, Tucson, Arizona) oli yhdysvaltalainen psykologi, joka keskittyi reesusapinoilla tehtyihin laboratoriokokeisiin, joilla selvitettiin esimerkiksi kehittyvän yksilön kiintymyssuhdetta.[1][2] Hän tutki emosta erottamisen ja sosiaalisen eristämisen vaikutuksia apinoihin ja onnistui osoittamaan kosketuksen ja kontaktin merkityksen kasvuvaiheessa oleville kädellisille. Löydöillä oli erittäin suuri merkitys psykologiselle vanhemmuustutkimukselle ja käytännön kasvatustyölle, jolle ennen Harlowin työtä väheksyi vanhemman kosketuksen merkitystä. Harlow teki tutkimustyönsä etupäässä University of Wisconsin-Madison -yliopistossa (1930–1974). Sieltä hän siirtyi emeritusprofessorina eläkkeelle ja muutti Arizonan Tucsoniin, jossa toimi vielä Arizonan yliopiston kunniatutkimusprofessorina.[1] Hänen ensimmäinen väitöskirjaoppilaansa myöhemmin tarvehierarkian tutkijana tunnettu Abraham Maslow (Sidowski & Lindsley, 1989, 228).[1]

Harlow oli tuottelias tiedemies, joka yksin tai yhdessä muiden tutkijoiden kanssa noin 325 tieteellistä julkaisua tai oppikirjan lukua.[2] Amerikkalaisia psykologeja korostavassa vertailussa (2002) Harry Harlow listattiin 1900-luvun merkittävimpien psykologien joukkoon sijalle 26. Hänet mainitaan muun muassa monissa psykologian oppikirjoissa ja hän toimi Amerikan psykologiyhdistyksen (APA) johtajana (1958).[3] Harlowille myönnettiin monia tunnustuksia hänen elämänsä aikana.

Harlowin kokeet vaikuttivat The Monkey Wars -kirjan kirjoittajan Deborah Blumin mukaan nykyaikaisen eläinoikeusliikkeen vahvistumiseen ja koe-eläinten kohtelun parantamiseen.[4]

  • Kiintymyssuhdekoe 1958.
    Kiintymyssuhdekoe 1958.
  • Kiintymyssuhdekoe 1958.
    Kiintymyssuhdekoe 1958.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Sidowski, J. B. & Lindsley, D. B.: Chapter: Harry Frederick Harlow Biographical Memoirs V.58, pp. 218–257. 1989. The National Academic Press, nap.edu. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  2. ↑ a b Suomi, S. J. & Leroy, H. A.: In memoriam: Harry F. Harlow (1905–1981) (kokoteksti (ilman kuvia) In memoriam: Harry F. Harlow (1905–1981)) Am. J. Primatol., 2 (4): 319–342. 1982. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  3. ↑ S. J. Haggbloom et al.: The 100 Most Eminent Psychologists of the 20th Century (DOI: 10.1037//1089-2680.6.2.139 Tutkimus painottaa vahvasti amerikkalaisia psykologeja, ei aidosti pyri maailmanlaajuiseen näkemykseen. Artikkeli pdf-muodossa (Venäjän tiedeakatemian Psykologian instituutin sivusto)) Review of General Psychology, 2002, Vol. 6, No. 2, 139–152,. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  4. ↑ Blum, Deborah: The Monkey Wars. Oxford University Press, 1994, s. 96. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]