Heikki Renvall

Heikki Renvall vuonna 1939.

Henrik (Heikki) Gabriel Renvall (19. tammikuuta 1872 Turku – 1. kesäkuuta 1955 Helsinki) oli suomalainen lakimies, toimittaja, vakuutusjohtaja, valtiopäivämies, senaattori ja kansanedustaja.

Suku

Renvallin vanhemmat olivat arkkipiispa Torsten Thure Renvall ja Amanda Sofia Limnell (ent. Rindell).

Renvall oli naimisissa oopperalaulajatar Aino Acktén kanssa vuosina 1901–1917; liitto päättyi eroon ja Renvall meni 1917 uusiin naimisiin Elli Sofia Palmqvistin kanssa. Renvallin lapset hänen ensimmäisestä avioliitostaan olivat näyttelijä ja ohjaaja Glory Leppänen ja 1970-luvulla julkaistuista muistelmistaan kuuluisuutta saanut gynekologi Mies Reenkola. Heikki Renvallin veli oli kirkkoherra Uno Mikael Renvall, jonka poika oli historiantutkija, professori ja Helsingin yliopiston kansleri Pentti Renvall.

Ura

Renvall pääsi ylioppilaaksi 1890 ja suoritti Helsingin yliopistossa filosofian kandidaatin tutkinnon 1893, lakitieteen kandidaatin tutkinnon 1897 sekä lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot vuonna 1900.

Renvall oli Länsi-Suomen kansanlehden toimituksen jäsen 1897–1899 ja Helsingin yliopiston lainopillisen tiedekunnan kansantalouden, finanssiopin ja tilastotieteen vt. apulainen 1900–1903. Hän toimi asianajajana Helsingissä vuosina 1902–1904 ja oli Helsingin Sanomien päätoimittaja 1905–1906. Renvall hoiti Helsingin yliopiston kansantalous- ja tilastotieteen dosentin virkaa 1906–1917 ja hän oli myös Teknillisen korkeakoulun kansantaloustieteen vt. professori 1909–1911 ja Helsingin yliopiston agraaripolitiikan opettaja 1908–1909 ja 1911–1913. Renvall oli Vakuutus Oy Kalevan johtokunnan jäsenenä 1906–1916 ja toimi yhtiön apulaisjohtajana 1916–1925 ja toimitusjohtajana 1925–1946. Renvall oli perustamassa Suomalainen Kansa -lehteä ja oli sen toimittajana 1907–1911; hän oli myös Yhteiskunta-taloudellisen aikakauskirjan toimittaja 1915–1920.

Toiminta poliitikkona

Itsenäisyyssenaatin jälleentapaaminen tammikuussa 1940. Renvall toinen vasemmalta.

Politiikassa Renvall oli porvarissäädyssä Savonlinnan edustaja valtiopäivillä 1904–1905 ja 1905–1906.^[1] Hän oli nuorsuomalaisen puolueen kansanedustajana 1907–1908 ja 1910–1914 Mikkelin läänin vaalipiiristä. Venäjän vallan aikana Renvall oli Passiivisen vastarinnan keskuskomitean ja Aktiivisen komitean jäsenenä. Hän toimi kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkönä (senaattorina) Svinhufvudin senaatissa 1917–1918 sekä Paasikiven senaatissa 1918. Renvall oli myös senaatin talousosaston jäsen ja talousosaston varapuheenjohtaja Vaasan senaatissa 1918. Vuosina 1922–1924 Renvall oli kokoomuksen edustajana Viipurin läänin läntisestä vaalipiiristä. Hän oli presidentin valitsijamies vuoden 1925 presidentinvaaleissa ja toimi myös Helsingin kaupunginvaltuutettuna. Renvall sai ministerin arvonimen 1918.

Lähteet

• Sainio, Venla: ”Renvall, Heikki (1872–1955)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 236–239. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5 Teoksen verkkoversio.
• Heikki Renvall Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Valtioneuvoston ministerikortisto. (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet

1. Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 283–285. Helsinki: Otava, 1921.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Heikki Renvall Wikimedia Commonsissa

• Renvall, Heikki hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)

Kirjallisuutta

• Blåfield, Antti: ”Paavo Warén, Heikki Renvall ja Severi Nuormaa: linjataistelun uhrit”, Loistavat Erkot. Patruunat ja heidän päätoimittajansa, s. 39. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28256-3

Nuorsuomalaisten kansanedustajat