Heilsbergin taistelu

Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Paikoittain ei-tietosanakirjamaista tyyliä. Ulkoasua saisi siistiä ainakin viimeisen kappaleen osalta
Heilsbergin taistelu
Osa Napoleonin sotia
Päivämäärä:

10. kesäkuuta (J: 29. toukokuuta) 1807

Paikka:

Heilsberg, Preussin kuningaskunta

Lopputulos:

Venäläisten taktinen voitto, ranskalaisten strateginen voitto

Osapuolet

Ranskan keisarikunta

Venäjän keisarikunta

Komentajat

Napoleon I

Levin August von Bennigsen

Vahvuudet

50 000 miestä[1]

90 000 miestä[1]

Tappiot

1 329 kuolleina, 10 359 haavoittuneina ja 864 vangittuina
12 000–13 000[2]

1 000–2 000 miestä kuolleina tai vangittuina
7 000 haavoittuneina[1]

Heilsbergin taistelu oli 10. kesäkuuta (J: 29. toukokuuta) 1807 Heilsbergissä (puol. Lidzbark Warmiński) nykyisen Warmia-Masurian voivodikunnan alueella Puolassa käyty Neljännen liittokunnan taistelu.

Taustaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Danzigin piiritys päättyi 24. toukokuuta (J: 12. toukokuuta) 1807 Preussin kuningaskunnan kenraalin von Kalckreuthin antautuessa Ranskan marsalkka Francois Lefebvrelle. Gdańskin tultua varmistetuksi Napoleonilla oli mahdollisuus siirää armeijansa itään Bennigsenin johtamaa Venäjän keisarikunnan armeijaa vastaan. Bennigsenin onnistui kuitenkin iskeä ensin päätarkoituksenaan tuhota Ranskan marsalkka Michel Neyn VI armeijakunta Guttstadtin–Deppenin taistelussa. Venäläiset epäonnistuivat Neyn armeijakunnan tuhoamisessa ja Napoleon aloitti vastahyökkäyksen. Bennigsen pelkäsi joukkojensa katkaisemista ja päätti vetäytyä vahvasti linnoitettuun Heilsbergiin.

Taistelukenttä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heilsberg sijaitsee Alle-joen vasemmalla rannalla. Kaupungissa on vanha saksalaisen ritarikunnan linna, joka oli pitkään Heilsbergin piispanlinnana (puol. Zamek biskupów warmińskich w Lidzbarku Warmińskim) ja toimi myös vahvana itäisenä linnoituksena.

Joen pohjoispuolinen alue on kumpuilevaa maastoa ja maaston poikki virtaa taistelukentän jakava Spuibach-joki (puol. Spauga), jonka vasemmalla rannalla oli Lawdenin (puol. Lauda) metsä ja samanniminen kylä.

Näkymä redutista numero 2 vuonna 2014.

Venäläisillä oli ollut aikaa lähes neljä kuukautta suunnitella ja rakentaa vahva puolustus kaupungin ympärille. Alle-joen pohjoispuolelle oli rakennettu kolme reduttia sekä kolme tai neljä pienempää maavallitusta.[3] Alle-joen eteläpuolella oli kaaressa useita vallituksia ja lisäksi joen yli rakennettiin useita siltoja.[4] Piispanlinna sijaitsi joen mutkassa kannaksella ja sitä ympäröivät jokisillat ja muurit. Joen eteläpuoli miehitettiin vahvasti, koska Napoleonin hyökkäyssuuntaa ei pystytty ennakoimaan.

Sää

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivän aikana olosuhteet olivat erityisen kuumat, mikä vaikeutti huoltoa ja aseistusta. Lämpötila ja kosteus nousivat vaarallisen korkealle. Kosteus ja yön kylmyys vaikuttivat merkittävästi toimintaan ja vähensi lepoaikaa suuresti.

Strategiat ja taktiikat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Napoleonin tarkoitus oli pidätellä venäläisiä Heilsbergissä pienellä voimalla ja muu hänen armeijastaan sulkisi pakotiet Königsbergiin. Sen jälkeen hän tuhoaisi venäläiset hyvin suotuisissa olosuhteissa. Venäläisten vastarinta Heilsbergissä muutti tilanteen ja ranskalaiset joutuivat taistelemaan alivoimaisena. Taistelun alussa ranskalaiset olivat sisäisesti jakautuneet eri yksiköihin divisioonien sisällä. Tämän taktiikan ajateltiin harhauttavan venäläisten arviot ranskalaisten asemista ja sivustoista.

Venäläisten puolustuslinja oli puolikaaressa kaupungin ympärillä:

  • Alle-joen eteläpuolella oli Bagrationin etuiskujoukko Baggovut ja Rajevski, Šepelevin ratsuväkeä sekä divisioonat 1., 2., 3., 7. ja 14.[5]
  • Alle-joen pohjoispuolella joen rannalla oli Essenin 8. Divisioona.
  • Redutissa numero 1 oli tykistöpatteri ja 4 pataljoonaa jalkaväkeä ja takana Dohturovin 7. Divisioona.
  • Reduttien numero 1 ja 2 välissä oli Knorringin 6. Divisioona.
  • Redutissa numero 2 oli 16 tykkiä ja jalkaväkeä, reservinä ol preussilainen ratsuväen Towarzysze- rykmentti.
  • Redutissa numero 3 oli 14 tyykkiä ja jalkaväkeä.
  • Reduttien 2 ja 3 takana oli puolustuksessa Kamenskin reservi divisioona.
  • Pohjoisessa Grossendorfin (puol. Wielochowo) kylän luona olivat atamaani Matveij Platovin kasakat (5 rykmenttiä).
Heillsbergin taistelun kartta

Taistelun tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelun alku aamulla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Launaun village, (puol. Laniewo)(vuonna 2014)

Aamulla kello yhdeksän ja kymmenen välillä Bennigsenille ilmoitettiin ranskalaisten lähestyvän Guttsaditista puol. Dobre Miasto. Launaun kylässä puol. Laniewo oli ryhmittyneenä kenraaliluutnantti Mihail Borodzinin johtama etujoukko (siihen kuului mm. Suomenmaalainen ratsuväkiprikaati). Bennigsen lähetti vahvistuksia Launaun kylään[4] (Vahvistuksissa oli mukana mm. Käkisalmen musketöörirykmentti). Ranskan marsalkka Joachim Murat hyökkäsi ja onnistui työntämään venäläiset taaksepäin. Kenraaliluutnantti Pjotr Bagrationin koko etuiskujoukko Alle-joen etelärannalta saapui vahvennuksena Bewernickiin puol. Bobrownik ja ranskalaisten hyökkäys pysähtyi venäläisten tykistön tulitukseen. Ranskan marsalkka Jean-de-Dieu Soultin IV armeijakunta saapui apuun ja hyvin sijoitetulla 36 tykillään venäläiset hiljennettiin ja noin klo 15. Soultin 2. jalkaväkidivisioonan divisioonakenraali Saint-Cyr pääsi Bewernickiin.[6] Soultin 3. jalkaväkidivisioonan divisioonakenraali Legrand jatkoi Langweisen puol. Dlugoleka kautta Lawdenin kylään. Bagration suoritti vastahyökkäysen.

Ratsuväkitaistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ratsuväkitaistelun maastoa vuonna 2014.

Murat valmisteli hyökkäystä Langweisesta pakeneviin venäläisiin joukkoihin, mutta Bagration lähetti ratsuväkensä ( Šepelevin prikaati) Muratin kokoontumispaikkaan. Samanaikaisesti myös Bennigsen oli lähettänyt [6] kenraaliadjutantti Fjodor Uvarovin 25 ratsuväkieskadroonaa paikalle (preussilaisia, rakuunoita, husaareita ja kenraalimajuri Sergei Aleksejevitš Kožinin eliittiyksikkö Hänen Majesteettinsa Keisarin Henki-Kyrassieerirykmentti).

Ratsuväkitaistelussa Muratilta olivat divisioonakenraali d’Espagnen kyrassieerit sekä divisioonakenraali Latour-Mauborgin rakuunat. Ratsuväkitaistelu tapahtui noin kilometrin Lawdenista kaakkoon.

Murat oli vähällä joutua vangiksi. Napopleon lähetti adjutanttinsa Savaryn Keisarillisen Kaartin fusilierit ja tykistöä apuun. Murat pelastui ja hänen ratsuväkensä joutui perääntymään. Uusintahyökkäyksessä venäläisten ratsuväki vetäytyi.

Bagrationin vetäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bagration torjui Soultin divisioonakenraali Saint-Hilairen ja divisioonakenraali Saint Cyrin divisioonien rintamahyökkäyksiä pitkään. Venäläisen ratsuväen peräytyessä Bagration irrottautui asemista ja vetäytyi ratsuväen kanssa. Noin klo 18.30 Bagration ylitti epäjärjestyksessä Spuibachin. Suuriruhtinas Konstantin Pavlovitšin Keisallinen kaarti siirtyi juuri oikealla hetkellä asemiin Spuilbachille.[7] Hänen 40 tykkiään esti ratkaisevasti Saint-Hilairen ja Saint-Cyrin divisioonien hyökkäyksen Bagrationin vetäytyviin joukkoihin. Bagrationin väsyeneet joukot sijoitettiin hetkeksi reserviin Heilsbergin linnoitetulle alueelle. Hänen joukkonsa oli huvennut lähes 50 %.

Bennigsen siirrätti nyt lähes koko armeijansa Alle-joen joen pohjoiselle rannalle jättäen etelärannalle vain kaartin suojajoukoksi.

Taistelu reduteista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saint-Hilairen ja Saint-Cyrin divisioonat ja Muratin kyrassieerit sekä rakuunat aloittivat hyökkäyksensä reduttia numero 1 vastaan. Venäläisten hyvin sijoitettu tykistö aiheutti hyökkääjille suuria tappioita ja hyökkäys ei menestynyt.

Legrand ja Savary hyökkäsivät samanaikaisesti reduttia numero 2 vastaan, venäläiset ampuivat kartessilaukauksia tykistöllään. Suurista tappioista huolimatta Legrandin 26. linjajalkaväkirykmentti pääsi reduttiin noin klo 19. Venäläiset Permin, Kalugan ja Sievskin jalkaväkirykmentiti suorittivat voimakkaan vastahyökkäyksen jota tukivat preussilaisen ratsuväen Towarzyszen husaarit ja von Ziethenin rakuunat. Ranskalaiset joutuivat luopumaan redutista ja 55. linjajalkaväkirykmentti menetti “Kotkansa”.[8]

Legrandin ja Savaryn divisioonat vetäytyivät epäjärjestyksessä Spuibachin taakse. Tämän johdosta Saint-Hilairella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin suorittaa koko rintaman vetäytyminen.

Lannesin yöhyökkäys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lannes saapui Guttstadtista taistelupaikalle noin klo 22.00 ja määräsi Verdierin välittömästi hyökkäämään reduttiin n:o 2. Bennigsen oli jo vahvistanut redutin puolustusta lähettämällä kenraaliluutnantti Dmitri Dohturovin divisioonan paikalle. Venäläisten murhaavan tykkitulen johdosta Verdier menetti 1 600 miestä ja joutui vetäytymään takaisin Launaun metsään. Aseet hiljenivät vähitellenja taistelu taukosi.

Taistelun jälkitapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavana päivänä auringon noustua näkyi koko taistelukentän kauheus. Molemmat sotivat osapuolet toimivat yhteisesti kuin äänettömän sopimuksen tehneinä. He kulkivat toistensa lomissa ja etsivät omia haavoittuneita ja haudaten kuolleita.[2]

Hieman ennen puoltayötä Bennigsen päätti vetäytyä kohti Königsbergiä Alle-joen oikeata rantaa pitkin kohti Friedlandia.

Heilsbergin taistelusta tuli näännyttävä ja verinen. Vaikka molemmat osapuolet olivat menettäneet merkittävän määrän miehiä, kumpikin kieltäytyi vetäytymästä. Taistelu päättyi taktisesti ratkaisemattomaksi koska kumpikaan osapuoli ei voittanut merkittävästi alaa. Heislbergin taistelu taisteltiin vain neljä päivä ennen ratkaisevaa Friedlandin taistelua.

Taistelun osapuolet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IV armeijakunta komentaja Ranskan marsalkka Jean-de-Dieu Soult

Keisarillisen kaartin reserviarmeijakunta: komentaja Ranskan marsalkka Jean Lannes

Reservin ratsuväki: komentaja Ranskan marsalkka Joachim Murat

Keisarillinen kaarti (osa): komentaja Ranskan marsalkka Jean-Baptiste Bessiéres

  • Fusilier-jalkaväki prikaati

Venäläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etuiskujoukot: komentaja kenraaliluutnantti Pjotr Bagration

Divisioonaryhmä: komentaja kenraaliluutnantti Aleksei Gortšakov

Divisioonaryhmä: komentaja kenraaliluutnantti Dmitri Dohturov

Kasakat: komentaja atamaani Matveij Platov

  • 2 kasakkaprikaatia

RESERVI:

Ratsuväki (oikea sivusta), kenraaliadjutantti Fjodor Uvarov

Ratsuväki (vasen sivusta). kenraaliluutnantti Dmitri Golitsyn

Preusilainen ratsuväki: komentaja kenraalimajuri von Rembow

  • 28 eskadroonaa

Keisallinen kaarti: komentaja Suuriruhtinas Konstantin Pavlovitš

Vanhan Suomen joukko-osastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläisissä joukoissa oli mukana kaksi Vanhan Suomen joukko-osastoa:

1. Käkisalmen musketöörirykmentti[9]. Rykmenistä oli taistelemassa 3 pataljoonaa. Käkisalmen musketöörirykmentin komentajana oli eversti Nikolai Ladyženski. Rykmentti oli alistettuna jaettuun 6. divisioonaan,selvennä jota johti kenraalimajuri Karl von Knorring.

2. Suomenmaalainen rakuunarykmentti[10] komentaja eversti Evstafii Nauendorff. Rakuunarykmentistä oli mukana 5 eskadroonaa ja Uvarovin johtaman oikean sivustan kuului 7. divisioonan rakuunarykmenttiin ( Prikaati Aleksejev)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Petre, F. Loraine: Napoleon’s Campaign In Poland 1806–1807. Sampson Low, Marston, 1901. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Pigeard, Alain: Dictionnaire de la Grande Armée, s. 683. Tallandier,‎ 2002. ISBN 2-84734-009-2.
  2. ↑ a b Petre 1901, s. 296
  3. ↑ Petre 1901, s. 286
  4. ↑ a b Petre 1901, s. 288
  5. ↑ Petre 1901, s. 287
  6. ↑ a b Petre 1901, s. 289
  7. ↑ Petre 1901, s. 291
  8. ↑ Petre 1901, s. 294
  9. ↑ Кексгольмского мушкетерского полка
  10. ↑ Финляндский драгунский полк

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäiset artikkelit: fr:Bataille d'Heilsberg & ru:Сражение при Гейльсберге