Herbert Howells

Herbert Norman Howells CH (17. lokakuuta 1892 Lydney, Gloucestershire – 23. helmikuuta 1983 Lontoo) oli brittiläinen säveltäjä, urkuri ja pedagogi. Hän aloitti opintonsa Gloucesterin katedraalissa ja opiskeli sittemmin Royal College of Musicissa Charles Villiers Stanfordin, Hubert Parryn ja Charles Woodin johdolla. Vuonna 1915 hänellä todettiin huonoennusteinen Gravesin tauti, mutta hän toipui maassa aiemmin kokeilemattoman hoitomuodon ansiosta.[1]

Vuonna 1917 Howells toimi avustavana urkurina Salisburyn katedraalissa, mutta tämä virka jäi lyhyeksi huonon terveydentilan johdosta. Myöhemmin hän soitti urkuja St John’s Collegessa.[1]

1920–30-luvuilla Howells sävelsi lähinnä orkesteri- ja kamarimusiikkia; hänen tuotantoonsa tältä ajalta sisältyy muun muassa kaksi pianokonserttoa. Toinen pianokonsertto sai vuonna 1925 huonon vastaanoton, joten Howells piti pitkään taukoa sävellystöistään. Vuonna 1935 hänen poikansa Michael kuoli joko polioon tai aivokalvontulehdukseen. Tämä vaikutti Howellsiin syvästi, mutta samalla käynnisti uuden luovan kauden. Howells profiloitui kirkkomusiikin säveltäjänä, jonka pääteoksiin kuuluu Hymnus Paradisi kuorolle ja orkesterille. Teos kantaesitettiin Ralph Vaughan Williamsin ansiosta vuonna 1950. Teokseen sisältyy katkelmia aiemmasta kuorolle sävelletystä requiemista, joka julkaistiin vuonna 1981 säveltäjän edesmenneen pojan kunniaksi.[1]

Howells sävelsi myös kaksi teosta vaskikokoonpanolle. Hän sai Cambridgen yliopiston kunniatohtorin arvon. Hän oli sellisti Julian Lloyd Webberin kummisetä ja näyttelijä Ursula Howellsin isä.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]