Herra Bliss

Herra Bliss
Mr. Bliss
Alkuperäisteos
Kirjailija J. R. R. Tolkien
Kuvittaja J. R. R. Tolkien
Kieli englanti
Genre lastenkirja
Kustantaja George Allen & Unwin
(Iso-Britannia)
Houghton Mifflin Company
(Yhdysvallat)
Julkaistu syyskuu 1982 (Iso-Britannia)[1]
tammikuu 1983 (Yhdysvallat)[1]
Suomennos
Suomentaja Panu Pekkanen
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1983
Sivumäärä 102
ISBN 951-0-11723-4
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Herra Bliss (engl. Mr. Bliss) on Tarun sormusten herrasta kirjoittajana tunnetun englantilaisen J. R. R. Tolkienin kirjoittama ja kuvittama lasten kuvakirja omalaatuisen herra Blissin kommelluksista uuden autonsa kanssa. Kirja julkaistiin postuumisti vuonna 1982, yhdeksän vuotta Tolkienin kuoleman jälkeen. Suomeksi se ilmestyi 1983 Panu Pekkasen kääntämänä.[2]

Alkuperäinen Herra Bliss on huolellisesti suunniteltu, paperikansien väliin kirjaksi sidottu käsikirjoitus, jonka kuvitukset on luonnosteltu lyijy- tai mustekynällä ja väritetty sitten puuväreillä ja paikoitellen myös musteväreillä.[3] Julkaistu teos on näköispainos Tolkienin käsikirjoituksesta.[2]

Suomennoksessa kunkin aukeaman oikealla sivulla on Tolkienin kuvasivut sellaisenaan englanninkielisine tekstauksineen ja vasemmalla suomennetut tekstit ilman kuvia. Tolkienin käsialan ajoittaisesta vaikeaselkoisuudesta johtuen myös alkuteoksessa vasemmalle on ladottu vastakkaisen sivun tekstit painokirjaimin.[2]

Kirjoittaminen ja julkaisuhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Humphrey Carpenterin kirjoittaman Tolkienin elämäkerran mukaan Herra Bliss sai innoituksensa Tolkienin ensimmäisestä vuonna 1932 ostetusta autosta ja sen kanssa tehdyistä ajeluista.[4] Tiettävästi Tolkien kertoi tarinan pojilleen Johnille, Michaelille ja Christopherille kuitenkin jo vuonna 1928, ja siitä on säilynyt merkintä Michaelin tuolloin pitämässä päiväkirjassa. Herra Blissin auton innoittaja oli itse asiassa Christopherin leluauto, ja tarinan kolme karhua vastaavat pojille kuuluneita teddykarhuja.[3]

Saattaa silti olla, että Tolkien ei kirjoittanut ja kuvittanut tarinan käsikirjoitusta vielä tuolloin. Christopher Tolkienin arvion mukaan hänen isänsä käyttämä käsiala viittaisi ennemmin 1930- kuin 1920-lukuun. Tolkien-asiantuntijoiden Wayne G. Hammondin ja Christina Scullin arvion mukaan todennäköisiä kirjoitusajankohtia voisivat olla kesäkaudet 1929–1931,[5] mutta hiukan myöhempään ajankohtaan viittaa tekstissä ohimennen mainittu ”ukko Gamgee” (engl. Gaffer Gamgee): erään Tolkienin kirjeen mukaan nimitys keksittiin vuonna 1932 Cornwalliin tehdyllä lomamatkalla erään omalaatuisen paikallisen vanhan miehen kutsumanimeksi ja ilmaus vakiintui perheen keskuudessa tarkoittamaan tietynlaisia vanhoja ukkoja.[6] Tolkienin muista tuotoksista poiketen Herra Blissin käsikirjoituksesta ei ole säilynyt aiempia versioita ja kuvituksistakin vain kaksi luonnosta.[1]

” Kolme väriä on aika vitsaus. Vihreä on välttämätön; karhut vaativat ruskeaa. Mitä voi tehdä, jos punaisesta, sinisestä ja keltaisesta riistetään kaksi? ”

–  Tolkienin vastaus kuvitusten yksinkertaistamista koskeviin kustantajan ohjeisiin, joiden mukaan mustan lisäksi olisi voinut käyttää vain kolmea väriä.[7]

George Allen & Unwinin hyväksyttyä Tolkienin Hobitti eli sinne ja takaisin -kirjan kustannettavakseen häntä pyydettiin lähettämään lisää mahdollisesti kustannuskelpoista materiaalia. Tällöin, loppuvuodesta 1936[6], hän esitteli kustantajalleen muun muassa Herra Blissin käsikirjoituksen. Kustantamossa kuvakirjaan suhtauduttiin sinänsä myötämielisesti, mutta monivärikuvitukset olisivat olleet painoteknisesti kalliita eikä Tolkienilla ollut lopulta aikaa piirtää korvaavia yksinkertaisempia kuvia.[4] Pian hänen liikenevän vapaa-aikansa vei Hobitin ”jatko-osan” – Tarun sormusten herrasta – kirjoittaminen.[8] Tolkien itse suhtautui kuvituksiinsa vähättelevästi todeten eräässä kustantajalle lähetetyssä kirjeessä, että hänen mielestään ne ”todistavat ensisijaisesti sen, että tekijä ei osaa piirtää”.[9]

Näyte Tolkienin kuvitus- ja tekstaustyylistä. Vasemmassa laidassa kuvittaja kapinoi: ”Autokin on siellä (samaten ponit ja aasi), mutta en jaksa piirtää niitä.”

Vuonna 1958 Tolkien myi Herra Blissin yhä julkaisemattoman käsikirjoituksen yhdysvaltalaiselle Marquetten yliopistolle yhdessä Hobitin, Sormusten herran sekä Maamiehen ja lohikäärmeen alkuperäisten käsikirjoitusten kanssa 1 250 punnan yhteissummasta.[10] Clyde S. Kilby kiinnostui Herra Blissistä vuonna 1964 ja ehdotti sen julkaisemista. Tolkien oli kuitenkin alkanut pitää Herra Blissiä pelkästään yksityisenä vitsinä ja katsoi, ettei kirjan julkaisu hänen elinaikanaan tekisi hyvää hänen maineelleen. Niinpä kirja julkaistiin vasta vuonna 1982 kauan hänen kuolemansa jälkeen useiden amerikkalaisyritysten kyseltyä teoksen perään.[11]

Seuraavana vuonna ilmestyneen suomennoksen teki kokenut Tolkien-suomentaja Panu Pekkanen. Hän oli avustanut jo Kersti Juvaa ja Eila Pennasta Tarun sormusten herrasta suomentamisessa 1970-luvun alulla kääntämällä kirjan lukuisat runot ja säkeet. Sittemmin Pekkanen oli kääntänyt itsenäisesti vuonna 1978 suomeksi julkaistun Maamiehen ja lohikäärmeen. Hänen käännöksensä Sepästä ja Satumaasta ilmestyi 1983, samana vuonna kuin Herra Bliss.

Vuonna 2007 HarperCollins julkaisi Herra Blissistä englanniksi 25-vuotisjuhlalaitoksen, jota varten kaikki kirjan sivut skannattiin uudelleen parempilaatuisina alkuperäisestä käsikirjoituksesta.[12]

Tarina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tarina kertoo korkeita hattuja käyttävästä herra Blissistä, jolla on lemmikki nimeltä Kirahkani (engl. Girabbit): kaniinia muistuttava erikoinen olento, jolla on pitkä kaula kuin kirahvilla. Eräänä päivänä herra Bliss ostaa päähänpiston seurauksena auton, kirkkaankeltaisen punaisilla pyörillä. Koska hän on unohtanut ottaa lompakkonsa mukaan lähtiessään ostoksille, hän joutuu jättämään polkupyöränsä pantiksi autokauppaan.

Herra Bliss päättää lähteä ajelulle tapaamaan ystäviään Dorkinseja. Heti ensimmäisestä mutkasta käännyttyään hän törmää kuitenkin suoraan kaalikärryjä työntävään herra Dayhin ja pian sen jälkeen rouva Knightin banaanikuormaan. Koska sekä herra Dayn että rouva Knightin kulkuvälineet ovat särkyneet, herra Bliss joutuu ottamaan heidät lasteineen kyytiinsä. Tie kulkee metsän läpi, ja siellä herra Blissin ohjaaman auton eteen asettuu kolme karhua: Archie, Teddy ja Bruno. Karhut ryöväävät kaalit ja banaanit ja tulevat sitten hekin kyytiin.

Auto on niin täysi, ettei herra Bliss saa painettua jarrua Dorkinseille viettävässä alamäessä. Niinpä auto rysähtää muuriin ja koko joukkio lentää puutarhaan, suoraan siellä piknikillä istuvien Dorkinsien päälle. Dorkinsien toivuttua pahastuksestaan he tarjoavat vieraille lounasta, mutta karhut ahmivatkin puutarhan antimet lähes loppuun ja karkaavat. Herra Blissin vastusteluista huolimatta heidän peräänsä päätetään lähteä: herra Day haluaa takaisin kaalinsa ja rouva Knight banaaninsa, ja Dorkinsit ovat muuten vain vihaisia karhuille.

Herra Blissin ja muiden saapuessa karhujen metsään on jo pimeää, ja itsensä hohtavan valkeiksi värjänneet karhut säikyttävät kaikki perinpohjaisesti. Herra Bliss pakenee kauhuissaan, mutta muut jäävät sijoilleen huvittuneiden karhujen ratketessa nauruun. Loppujen lopuksi karhut tarjoavat herra Daylle, rouva Knightille ja Dorkinseille runsaan illallisen ja yösijan. Herra Bliss puolestaan rämpii metsän halki, kunnes löytää itsensä aamun sarastaessa kotikylänsä laidalta.

Herra Bliss päättää hakea polkupyöränsä autokauppias Binksin varastosta – aikoen palata haettuaan lompakkonsa –, mutta hänen puuhansa huomataan ja herra Binks vaatii ylikonstaapeli Boffinia pidättämään hänet. Samaan aikaan karhut, Dorkinsit, herra Day ja rouva Knight saapuvat kylään herra Blissin hylkäämällä autolla, ja heilläkin on omat velkavaatimuksensa herra Blissille esitettäväksi.

Kun herra Bliss palaa kotiinsa, hän saa huomata ruokkimatta jääneen Kirahkanin tunkeutuneen hänen kotiinsa ja syöneen tiensä kerrosten läpi niin, että sen pää pilkottaa ulos savupiipusta. Tämä koituu kuitenkin herra Blissin onneksi, sillä Kirahkani säikyttää karhuja lukuun ottamatta kaikki hänen velkojansa pakosalle. Kirahkani puolestaan säikähtää karhuja ja karkaa. Lopulta herra Bliss joutuu maksamaan velkansa ja elämä palaa uomiinsa. Herra Day ja rouva Knight menevät naimisiin ja herra Bliss antaa autonsa heille häälahjaksi. Kesken hääjuhlien Kirahkanikin palaa ja paljastuu, että se on poissa ollessaan syönyt karhujen ruokavarastot typötyhjiksi ja puraissut Dorkinsien puutarhan kaikista puista latvat poikki.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Sunday Timesissa 19. syyskuuta 1982 ilmestynyttä laajaa artikkelia lukuun ottamatta Herra Blissin ensijulkaisu ohitettiin lehdistössä pääosin vain lyhyin uutismaininnoin.[13] Marraskuun lopulla ilmestyneen Times Literary Supplementin arvostelussa Tom Shippey kiinnitti erityistä huomiota teoksen kieleen: Herra Blissin hahmot puhuvat toinen toistaan kansanomaisemmin. Shippeyn mukaan teos ”ylistää joka vaiheessaan kadonnutta kansanomaista Englantia, missä kaikki kaikki tekivät – ja puhuivat – juuri niin kuin heidän mielensä teki”. Teoksessa on runsaasti vanhahtavia piirteitä rahayksiköistä kielivitseihin ja luokka-ajatteluun, mutta hän ei näe niitä ongelmaksi, eiväthän ne ole haitanneet monen muunkaan lastenkirjallisuuden klassikon menestystä: ”kyseessä on klassikko jonka kaltaisia ei enää kirjoiteta”.[14]

Tolkien Societyn Amon Hen -lehdessä Jessica Yates vertasi Herra Blissiä Beatrix Potterin tuotantoon. Yhtymäkohdiksi hän näki niin maalaisympäristön tapahtumapaikkana kuin sekä eläimistä että ihmisistä koostuvan hahmojoukon, mutta myös ylipäänsä lapsia väheksymättömän tyyliin.[13] Tolkienin elämäkerrassa Humphrey Carpenterkin vertaa Herra Blissin ironista huumoria Beatrix Potteriin. Kuvituksessa hän näkee vaikutteita Edward Learin tyylistä, joskin ”Tolkienin lähestymistapa on vähemmän groteski ja hienostuneempi kuin Learin”.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Carpenter, Humphrey: J. R. R. Tolkien: Elämäkerta. ((J. R. R. Tolkien: A biography, 1977.) Suomentanut Vesa Sisättö) Helsinki: Nemo, 1998. ISBN 952-5180-02-6
  • Hammond, Wayne G. & Scull, Christina: J. R. R. Tolkien: Artist & illustrator. London: HarperCollins, 2004. ISBN 0-261-10322-9 (englanniksi)
  • Hammond, Wayne G. & Scull, Christina: The J. R. R. Tolkien companion & guide: Reader's guide. London: HarperCollins, 2006. ISBN 978-0-00-714918-6 (englanniksi)
  • Tolkien, J. R. R.: Herra Bliss. ((Mr. Bliss, 1982.) Suomentanut Panu Pekkanen) Helsinki: WSOY, 1983 (2. painos 2005). ISBN 951-0-11723-4
  • Tolkien, J. R. R.: Kirjeet. ((The letters of J. R. R. Tolkien, 1981.) Toimittanut Humphrey Carpenter. Suomentanut Tero Valkonen) Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-34686-0

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Hammond & Scull 2006, s. 590.
  2. ↑ a b c Tolkien 1983.
  3. ↑ a b Hammond & Scull 2004, s. 85.
  4. ↑ a b c Carpenter 1998, s. 189.
  5. ↑ Hammond & Scull 2004, s. 86.
  6. ↑ a b Hammond & Scull 2006, s. 591.
  7. ↑ Hammond & Scull 2004, s. 88.
  8. ↑ Tolkien 2009, s. 40.
  9. ↑ Tolkien 2009, s. 23.
  10. ↑ Carpenter 1998, s. 264.
  11. ↑ Hammond & Scull 2006, s. 591–592.
  12. ↑ Collier, Pieter: Mr. Bliss, a tale written and illustrated by Tolkien: 25th Anniversary Edition Tolkienlibrary.com. 25.11.2007. Viitattu 14.9.2008. (englanniksi)
  13. ↑ a b Hammond & Scull 2006, s. 592.
  14. ↑ Shippey, Tom: ”Blunt Belligerence: Tolkien’s Mr. Bliss”, Roots and Branches: Selected Papers on Tolkien, s. 363–364. Zollikofen, Switzerland: Walking Tree Publishers, 2007. ISBN 978-3-905703-05-4 (englanniksi)