Hilding Ekelund | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 18. marraskuuta 1893 Kangasniemi |
Kuollut | 30. tammikuuta 1984 (90 vuotta) Helsinki |
Ammatti | arkkitehti |
Arkkitehti | |
Koulutus | Teknillinen korkeakoulu |
Merkittävät työt | Olympiakylä, Töölön kirkko, Taidehalli |
Georg Hilding Ekelund (18. marraskuuta 1893 Kangasniemi – 30. tammikuuta 1984 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti. Hän oli merkittävimpiä 1900-luvun suomalaisia arkkitehteja.
Ekelund aloitti oppikoulun Porvoon lyseossa 1904. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1911 ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta 1916.[1][2]
Ekelundin isä oli apteekkari Kangasniemellä.[1] Veli oli kirjailija ja taidemaalari Ragnar Ekelund[3]. Hänen puolisonsa oli arkkitehti Eva Kuhlefelt-Ekelund, jonka kanssa hän perusti yhteisen toimiston vuonna 1927.[4]
Ekelundin arkkitehdinura kesti vuosikymmenien ajan 1920-luvun klassismin kaudelta 1970-luvun modernismin myöhäistulkintoihin asti. Hänen laaja-alainen toimintansa ulottui asuinalueiden suunnittelusta sekä asemakaavoituksesta kirkkoihin, tehtaisiin ja julkisiin rakennuksiin.[1] Hän oli Helsingin kaupunginarkkitehti vuosina 1941–1949[5] ja toimi Teknillisessä korkeakoulussa lehtorina ja vuosina 1950–1958 asuntosuunnittelun professorina. Hän oli myös Arkkitehti-lehden päätoimittajana vuosina 1931–1934. Ekelund oli arkkitehtina ja teoreetikkona mukana funktionalismin läpimurrossa 1930-luvun alussa, mutta hänen oman arkkitehtuurinäkemyksensä tausta oli vahvasti 1920-luvun klassismissa. Ekelund pyrki suunnittelussaan tyylisuunnista riippumattomaan ikuiseen arkkitehtuuriin, jonka esikuvat olivat Välimeren rakennuskulttuurissa.[1]
Ekelundin arkkitehtisuunnittelu näkyy erityisen voimakkaasti Karjaalla. Hänen varhaisin työnsä Karjaalle on 1930-luvulla rakennettu apteekki ja viimeisimmät suunnitelmat 1970-luvulta. Carolus Lindbergin laatima Karjaan asemakaava todettiin 1930-luvulla ylimitoitetuksi, ja Ekelund sai tehtäväkseen kaavan uudistamisen. Hän päätyi suosimaan keskustan ulkopuolella suljettujen sijasta avonaisia kortteleita, mikä korosti puutarhojen ja istutusten merkitystä. Ekelundin suunnittelemia rakennuksia ovat apteekin lisäksi muun muassa kauppalantalo (myöhemmin kaupungintalo), siunauskappeli, vesitorni, Lärkkullan kansanopisto, Axxellin ammattioppilaitoksen vanhat rakennukset Pumppulahden alueella sekä monet koulut ja vanhainkodit.[6][7]
Ekelund osallistui lukuisiin arkkitehtuurikilpailuihin ja sijoittui niissä yleensä hyvin. Hän voitti muun muassa Eduskuntatalon sijoituskilpailun vuonna 1923 hienostuneen klassisella ehdotuksellaan. Suunnitelmassa Eduskuntatalo olisi sijoitettu Tähtitorninmäen laelle Eliel Saarisen aiemman voittosuunnitelman tapaan. Kilpailun toisessa vaiheessa sijoituspaikaksi määrättiin kuitenkin talon nykyinen paikka, ja voittajaksi tuli J. S. Sirén.[1]
Ekelundin päätöitä ovat Helsingin Taidehalli (yhdessä Jarl Eklundin kanssa), Töölön kirkko, Luther-kirkko, Velodromi, Suomen suurlähetystö Moskovassa ja Olympiakylä Käpylässä.[1] Suomen Docomomo-työryhmä on valinnut Ekelundin töistä modernismin suomalaisten muistomerkkien listalle Helsingistä velodromin, soutustadionin, Käpylän olympiakylän, Maunulan asuinalueen ja Karjaan vesitornin.[8] Hän suunnitteli aravataloja ympäri Helsinkiä, muun muassa Puotilaan niin sanotut ruotsalaisten talot Klaavuntie 1 ja 4. Niiden lempinimi juontui rahoittajasta, Helsingfors Sparbankista, ja iso osa talon asukkaista olikin ruotsinkielisiä. Hän suunnitteli kokonaisia asuntoalueita, esimerkiksi Ruskeasuolle, Munkkiniemeen ja Ruotsiinkin.[5]