Hryhori Epik

Hryhori Epik
Григорій Данилович Епік[1]
Hryhori Epik noin vuonna 1930.
Hryhori Epik noin vuonna 1930.
Henkilötiedot
Syntynyt17. tammikuuta 1901
Kamjanka, Jekaterinoslavin kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut3. marraskuuta 1937 (36 vuotta)
Sandarmoh, Karjalan ASNT, Neuvostoliitto
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kieliukraina
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Hryhori Epik (17. tammikuuta 1901 Kamjanka, Jekaterinoslavin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 3. marraskuuta 1937 Sandarmoh, Karjalan ASNT, Neuvostoliitto) oli ukrainalainen kirjailija ja kriitikko. Hän kuoli Stalinin vainojen uhrina Sandarmohissa.[2]

Vasemmalta oikealle: Petro Pantš, Maik Johansen, Vasyl Vražlyvyi, Hryhori Epik. Harkova, 1926.

Epik toimi 1920–1925 Ukrainan kommunistisessa nuorisoliitossa ja toimittajana. Hän opiskeli 1925–1929 Harkovassa Punaisten professorien instituutissa Ukrainan historian osastolla. Sen jälkeen hän työskenteli Deržlitvydav-kustantamon johtajana. Hänen kirjoituksiaan alettiin julkaista 1923. Hän kuului moniin kirjallisuusjärjestöihin, kuten Pluh, Vaplite ja Prolitfront. Hän julkaisi novellikokoelmia ja romaaneja. Hän arvosteli 1920-luvulla kirjoissaan neuvostohallintoa, mutta viimeiset romaanit hän kirjoitti stalinistisessa hengessä. Hänet pidätettiin 1934 ja ammuttiin lokakuun vallankumouksen kunniaksi Sandarmohissa suoritetuissa joukkoteloituksissa.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Епік Григорій Данилович esu.com.ua. Viitattu 13.5.2022. (ukrainaksi)
  2. ↑ a b Koshelivets, Ivan: Epik, Hryhorii Internet Encyclopedia of Ukraine. Viitattu 11.5.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.