Hōjicha

Hōjicha
Tyyppi vihreän teen luokka
Alkuperä Japani
Kuvaus Korkeassa lämpötilassa lyhyesti paahdettua, väriltään ruskeaksi muuttunutta banchaa tai senchaa, ei enää muistuta tyypillistä japanilaista vihreää teetä. Teetyyppi kehitetty 1920-luvulla. Matala kofeiinipitoisuus.
Kuppi hōjichaa.

Hōjicha (jap. 焙じ茶, ’paahdettu tee’) on japanilainen vihreän teen luokka. Väriltään ruskea tee on valmistettu paahtamalla noin 200 °C:n lämpötilassa banchaa, joskus senchaa tai kukichaa muutaman minuutin ajan.[1][2][3]

Juoma on kehitetty Japanin Kiotossa 1920-luvulla. Tarinan mukaan paikallisella kauppiaalla oli varasto vanhoja vihreän teen lehtiä. Kauppias paahtoi ne ja näin otti lehdet jatkokäyttöön eikä heittänyt niitä menemään.[3]

Hōjichan haudutukseen sopii 80–90 °C:n vesi, aika 1 minuutti. Tee sopii 2-3 haudutukseen.[4] Toisen lähestymisen mukaan teelehtiä haudutetaan 100 °C:n vedessä 15–30 sekuntia.[3]

Väriltään punaruskehtavassa, lempeäluonteisessa teejuomassa on lievä pähkinäinen, hunajainen tai paahteinen maku.[4][3][2][5] Maun paahteisuus riippuu paahdon voimakkuudesta. Kitkeryys on käytännössä poissa.[5] Kofeiinipitoisuus (teiini) on matala, ja se sopii jääteeksi ja ruokajuomaksi. Tee käy lapsille ja iäkkäämmille. Teen kerrotaan sisältävän runsaasti verisuonia vahvistavaa P-vitamiinia, ja sitä voidaan juoda lääkkeidenkin kanssa, ja siksi juomaa suositaan japanilaisissa sairaaloissa. [4][3] Teelehtien paahtaminen tosin vähentää monia vihreän teen terveellisenä pidettyjä ominaisuuksia.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Gift of nature. Kinds of of Japanese green tea World Green Tea Association (japanilainen myynninedistämisjärjestö), o-cha.net. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 9.11.2015. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Kevin Gascoyne, François Marchand, Jasmin Desharnais, Hugo Américi: Tea. History terroirs varieties, s. 116–117 (The Nomencalture of Japanese Teas). (Teoksen sivut 88–123 japanilaisesta teestä) Firefly Books Ltd, 2014, 2nd Edition. ISBN 978-1-77085-319-5 (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Pirjo Suvilehto: Vihreä tee. Terveyttä ja hyvinvointia, s. 35 (sivut 33–37 otsikolla Vihreä teepommi). Jyväskylä: Atena, 2011. ISBN 978-951-796-505-7 (englanniksi)
  4. ↑ a b c Pirkko Arstila: Teen ystävän kirja, s. 104–105 (Tunnettuja japanilaisia teelaatuja). Tallinna: Sammakko, 2011. ISBN 978-952-483-148-2 (englanniksi)
  5. ↑ a b Guide to Japanese Teas thefragrantleaf.com. Viitattu 9.11.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]