Ieng Sary

Ieng Sary
Sary oikeudenkäyntiä edeltäneissä kuulusteluissa 2010.
Sary oikeudenkäyntiä edeltäneissä kuulusteluissa 2010.
Demokraattisen Kamputsean ulkoministeri
1975–1979
Henkilötiedot
Syntynyt24. lokakuuta 1925
Trà Vinh, Vietnam
Kuollut14. maaliskuuta 2013 (87 vuotta)
Phnom Penh, Kambodža
Puoliso Ieng Thirith
Tiedot
Puolue Kamputsean kommunistinen puolue

Ieng Sary (khmeriksi អៀង សារ; alkuperäinen nimi Kim Trang; 24. lokakuuta 1925[1] – 14. maaliskuuta 2013 Phnom Penh, Kambodža) oli kambodžalainen poliitikko, joka kuului punaisten khmerien johtohahmoihin. Hän oli niin kutsuttu veli numero 3, Pol Potin lanko ja Demokraattisen Kamputsean ulkoministeri ja varapääministeri 1975–1979. Ieng Sary toimi punaisten khmerien ulkoministerinä vielä sen jälkeenkin, kun liike oli ajettu maanpakoon. Hän jätti kuitenkin puolueen 1996 menetettyään asemansa. Kuningas Norodom Sihanouk armahti hänet tämän jälkeen, mutta hänet pidätettiin vuonna 2007 Kambodžan erityistuomioistuimen oikeudenkäyntiä varten. Ieng Sary kuoli kesken oikeudenkäyntiprosessin.

Nuoruus ja opiskeluaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ieng Sary syntyi lokakuussa 1925 Trà Vinhin maakunnassa Vietnamin eteläosissa, ja hänen alkuperäinen nimensä oli Kim Trang. Hänen isänsä oli kambodžalainen ja äitinsä kiinalainen.[2] Ieng Sary vaihtoi nimensä 1942 muutettuaan Kambodžaan, joka oli vielä silloin Ranskan protektoraatti. Opiskeluaikanaan hän liittyi itsenäisyyttä ajaneeseen demokraattiseen puolueeseen, ja vuonna 1949 hän järjesti koulussa siirtomaaisännyyttä vastustaneen lakon. Koska Kambodžassa ei ollut vielä ainuttakaan kolmannen asteen oppilaitosta, monien muiden kambodžalaisten tavoin Ieng Sary lähti opiskelemaan Ranskaan, kun opetusministeriössä olleet demokraatit järjestivät vuonna 1950 hänelle stipendin.[3]

Ieng Sary opiskeli Ranskassa politiikan tutkimusta, mutta laiminlöi opintojaan.[3] Hän asui latinalaiskorttelissa, joka tunnettiin opiskelijaradikalismin keskuksena. Ieng Sary tutustui Saloth Sarin kanssa (myöhemmin Pol Pot) ranskalaisiin kommunisteihin, liittyi Ranskan kommunistiseen puolueeseen ja osallistui sen sisällä toimineeseen kambodžalaiseen Cercle Marxiste -ryhmittymään.[4] Ieng Sary meni Ranskassa naimisiin toisen radikaalin opiskelijan Khieu Thirithin kanssa. Ieng Sary menetti 1953 stipendinsä poliittisten toimiensa takia, mutta asui tämän jälkeen vaimonsa kanssa vielä kolme ja puoli vuotta Pariisissa.[3]

Punaisten khmerien johtohahmo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vallankumousjohtajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ieng Sary Romaniassa 1976.

Ieng Sary ja Ieng Thirith palasivat Kambodžaan vuonna 1957 ja asuivat jonkun aikaa Saloth Sarin ja tämän vaimon Ieng Thirithin isosiskon Khieu Ponnaryn luona. Heistä kaikista tuli opettajia, ja he toimivat kommunistisen liikkeen hallintotehtävissä.[3] Ieng Sary valittiin 1960 Kamputsean työläisten puolueen viisihenkiseen keskuskomiteaan. Hän muutti 1963 kuningas Norodom Sihanoukin kommunistien vastaisten iskujen takia Phnom Penhistä Kâmpóng Chamiin ja eli vallankumouksellisena sademetsäalueella.[4]

Ieng Sary ja monet muut kapinalliset liikkuivat muutaman vuoden ajan Kambodžan ja Vietnamin välisen rajan tuntumassa, kunnes Vietnamin sodan kiihdyttyä he muuttivat Môndôl Kirin syrjäisiin osiin. Puolue muutti nimensä Kamputsean kommunistiseksi puolueeksi, joka pyrki keräämään seuraajia ja valmistelemaan vallankaappausta. Ieng Saryn roolista puolueen rakennusvaiheessa ei ole kovin paljon tietoa. Puolue käynnisti kuitenkin aseellisen kampanjan Sihanoukin hallintoa vastaan vuonna 1968. Yhdysvaltalaismielinen vallankaappaus kaatoi hallinnon vuonna 1970.[3]

Phnom Penhin uuden hallinnon vastustusta johti näennäisesti Kiinassa maanpaossa ollut kuningas Sihanouk.[3] Kommunistit lähettivät Ieng Saryn Kiinaan punaisten khmerien edustajana, ja hän toimikin liikkeen yhdyshenkilönä sekä Pekingiin että Sihanoukille. Ieng Sary matkusti usein Sihanoukin mukana, kun tämä etsi tukea Lon Nolin johtamaa hallintoa vastaan.[5] Punaiser khmerit valtasivat Phnom Penhin huhtikuussa 1975, jolloin Ieng Sary oli Kiinassa. Hänestä tuli uuden Demokraattisen Kamputsean varapääministeri ja ulkoministeri.[3]

Demokraattisen Kamputsean ulkoministeri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ieng Sary toimi ulkoministerinä Demokraattisen Kamputsean puhemiehenä ulkomailla. Hän matkusti ulkomailla ja kertoi Kambodžan vallankumouksen olleen historian mahtavin. Koska hänellä oli hyvä maine intellektuellina, hän onnistui houkouttelemaan tuhansia nuoria kambodžalaisia takaisin maahan. Monet näistä tapettiin.[3] Osa lähetettiin uudelleenkoulutusleireille, joita Ieng Saryn ministeriöllä oli useita. Useimmat joutuivat kuitenkin Tuol Slengin pahamaineiseen vankilaan. Ministeriö vastasi myös maakunnallisten virkamiesten puhdistamisesta.[5]

Kun Demokraattinen Kamputsea ajautui 1978 sotaan entisen liittolaisensa Vietnamin kanssa, Ieng Sary pyrki parantamaan maan suhteita ulkomaihin. Vietnamin joukot onnistuivat jo tammikuussa 1979 kaatamaan Demokraattisen Kamputsean hallinnon. Samana vuonna Phnom Penhissä järjestetyssä näytösoikeudenkäynnissä muun muassa Ieng Sary ja Pol Pot tuomittiin poissaolevina kuolemaan.[3] Ieng Sary oli karannut Thaimaan puolelle, missä jatkoi punaisten khmerien ulkoministerinä. Hän muun muassa organisoi vuodesta 1982 alkaen kiinalaisia asekuljetuksia punaisten khmerien tukikohtiin. Hän oli myös edelleen Demokraattisen Kamputsean maanpaossa olevan hallituksen virallinen edustaja YK:ssa.[5]

Ieng Sary menetti 1982 poliittista valtaansa punaisten khmerien sisällä ja siirsi ministerin tehtävät Khieu Samphanille.[5] Ieng Saryn ehdotettua 1990-luvun alussa, että punaisten khmerien pitäisi osallistua YK:n sopimiin vaaleihin, punaisten khmerien johto siirsi hänet kokonaan syrjään.[3] Hän jätti puolueen vuonna 1996.[5]

Armahdus, uudet syytteet ja kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuon Chea ja Iang Sary kuulusteluissa.

Kambodžan kuninkaaksi palannut Sihanouk armahti 1996 Saryn kansallisen sovinnon nimissä. Ieng Sary asettui Phnom Penhiin ja vietti eläkeaikaansa suhteellisen hyvissä oloissa. Hän säännöllisesti kiisti osallisuutensa punaisten khmerien hirmutöihin.[5] Ieng Sary väitti muun muassa, että Pol Pot oli yksin vastuussa puolueen linjasta ja strategiasta.[3]

Kambodžan erityistuomioistuimen perustamisen jälkeen YK ilmoitti, että armahdus ei estä syytteiden nostamista kansanmurhasta. Pääministeri Hun Senin mukaan Ieng Saryn vangitseminen saattaisi aiheuttaa levottomuuksia maassa.[6] Ieng Sary ja hänen vaimonsa Ieng Thirith pidätettiin lopulta marraskuussa 2007.[7] Ieng Saryn oikeudenkäynti alkoi marraskuussa 2011. Häntä syytettiin Demokraattisen Kamputsean johtohahmona tapahtumista, jotka johtivat maassa noin kahden miljoonan ihmisen kuolemaan.[8] Hänen syyteluetteloonsa kuuluivat rikoksia ihmisyyttä vastaan, sotarikoksia ja kansanmurha.[3] Sary kielsi syytteet ja väitti, ettei hänellä ollut tietoja punaisten khmerien hallinnon aikana tehdyistä joukkomurhista. Ieng Saryn vaimo Ieng Thirith vapautettiin syytteistä Alzheimerin taudin takia.[9]

Ieng Sary kärsi viimeiset vuotensa sydänongelmista. Hänet vietiin maaliskuun alussa 2013 vankisellistään sairaalaan, ja hän kuoli 14. maaliskuuta Phnom Penhissä.[2] Ieng Sary tuhkattiin seuraavalla viikolla Malaissa Bântéay Méancheăyn maakunnassa järjestetyssä seremoniassa, johon osallistui noin tuhat surijaa.[9]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Case File/Dossier No. 002/19-09-2007/ECCC/TC (pdf) WorldCourts. Arkistoitu 19.10.2015. Viitattu 14.3.2013. (englanniksi)
  2. ↑ a b Mydans: Ieng Sary, Khmer Rouge Leader Tied to Genocide, Dies at 87.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l Chandler: Ieng Sary obituary.
  4. ↑ a b Bartrop, s. 137.
  5. ↑ a b c d e f Bartrop, s. 138.
  6. ↑ Khmer Rouge leaders facing trial BBC News. 13.2.2009. BBC. Viitattu 14.4.2013. (englanniksi)
  7. ↑ Punakhmerien entinen ulkoministeri pidätettiin Kambodzhassa YLE Uutiset. 12.11.2007. YLE. Viitattu 12.11.2007.
  8. ↑ Khmer Rouge senior leader Ieng Sary dies BBC News. 14.3.2013. BBC. Viitattu 14.3.2013. (englanniksi)
  9. ↑ a b Hundreds Attend Ex-Khmer Rouge Leader’s Cremation 21.3.2013. Radio Free Asia. Viitattu 14.4.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]