Mitalit | |||
---|---|---|---|
Ilona Elek | |||
Maa: Unkari | |||
Naisten miekkailu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Berliini 1936 | floretti | |
Kultaa | Lontoo 1948 | floretti | |
Hopeaa | Helsinki 1952 | floretti |
Ilona Elek-Schacherer (17. toukokuuta 1907 Budapest – 24. heinäkuuta 1988 Budapest) oli unkarilainen miekkailija ja olympiavoittaja.
Ilona Elek oli jo 29-vuotias osallistuessaan ensimmäisiin olympialaisiinsa Berliinissä 1936. Kisoissa hän löi florettikisassa kaksi edellistä olympiavoittajaa, Saksan Helene Mayerin ja Itävallan Ellen Preisin, voittaen kultaa.
Kahdet seuraavat olympialaiset peruttiin toisen maailmansodan takia, mutta Lontoossa 1948 Elek voitti tiukan taistelun voitosta ja otti toisen olympiakultansa floretilla[1]. Vuoden 1952 kisoissa Helsingissä Elek oli jo 45-vuotias mutta edelleen hyvässä kunnossa. Hän voitti 20 ensimmäistä otteluaan mutta hävisi finaalissa kullan niukasti pistein 4–3 Italian Irene Camberille. Elekin sisko Margit oli Lontoon kisoissa floretilla kuudes.
MM-kisoissa Elek voitti vuosina 1937–1956 kuusi kultaa, neljä hopeaa ja kaksi pronssia. Ainoan henkilökohtaisen maailmanmestaruutensa hän voitti Tukholmassa 1951. Lisäksi hän voitti MM-kisoja edeltäneissä EM-kisoissa henkilökohtaisen mestaruuden vuosina 1934 ja 1935.[2]
1924: Ellen Osiier | 1928: Helene Mayer | 1932: Ellen Preis | 1936: Ilona Schacherer | 1948: Ilona Elek | 1952: Irene Camber | 1956: Gillian Sheen | 1960: Heidi Schmid | 1964: Ildikó Ujlaki-Rejtő | 1968: Jelena Novikova | 1972: Antonella Ragno-Lonzi | 1976: Ildikó Schwarczenberger | 1980: Pascale Trinquet | 1984: Luan Jujie | 1988: Anja Fichtel | 1992: Giovanna Trillini | 1996: Laura Badea | 2000: Valentina Vezzali | 2004: Valentina Vezzali | 2008: Valentina Vezzali | 2012: Elisa Di Francisca | 2016: Inna Deriglazova | 2020: Lee Kiefer | 2024: Lee Kiefer |