Iniö

Iniö
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Parainen

vaakuna

sijainti

Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Turunmaan seutukunta
Kuntanumero 150
Hallinnollinen keskus Norrby
Perustettu 1869
Liitetty 2009
– liitoskunnat Houtskari
Korppoo
Nauvo
Parainen
Iniö
– syntynyt kunta Länsi-Turunmaa (nykyään Parainen)
Pinta-ala 334,63 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 64,83 km²
– sisävesi 0,37 km²
– meri 269,43 km²
Väkiluku 249  [2]
(31.12.2008)
– väestötiheys 3,84 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 0–14-v. 12,4 %
– 15–64-v. 61,8 %
– yli 64-v. 25,9 %

Iniö on entinen Suomen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa ja oli osa Länsi-Suomen lääniä. Kunta oli kaksikielinen, 70 prosentilla sen asukkaista oli äidinkielenään ruotsi ja 30 prosentilla suomi. Parainen, Nauvo, Korppoo, Houtskari ja Iniö yhdistyivät vuoden 2009 alussa uudeksi Länsi-Turunmaan kaupungiksi,[4] jonka nimi vuoden 2012 alussa muutettiin Paraisiksi.

Iniön naapurikunnat olivat ennen kunnan lakkauttamista Brändö, Houtskari, Korppoo, Kustavi, Taivassalo ja Velkua. Kunnassa oli vuoden 2008 lopussa 249 asukasta, joten se oli lakkaamishetkellään Suomen toiseksi pienin kunta Sottungan jälkeen ja pienin Ahvenanmaan ulkopuolella sijainnut kunta.[2] Iniön pinta-ala oli 334,63 km², josta 64,83 km² on maata, 0,37 km² sisävesialueita ja loput 269,43 km² merivesialueita.[1]

Iniön vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers ja se vahvistettiin vuonna 1956.[5]

Iniössä toimii osavuosiasukasyhdistys Iniö deltidsboende – Iniön osavuosiasukkaat rf.

Kartta Turunmaan kuntaliitoksista. Iniö oli pohjoisin Länsi-Turunmaan vuonna 2009 muodostaneista kunnista.

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iniössä on yli tuhat saarta ja luotoa, joista vakituisesti asutettuja ovat Iniölandet, Keistiö, Jumo, Åselholm, Kolko, Hepmo, Kvarnholm, Själö, Perkala, Lammholm ja Ytterstö. Näistä Iniölandet on Iniön pääsaari, jossa sijaitsevat kaikki palvelut. Iniö on osa Saariston Rengastietä, minkä ansiosta Iniöstä on hyvät yhteydet eri suuntiin. Iniöön pääsee maantielautalla, ja pienemmille saarille voi jatkaa matkaa yhteisaluksella ja losseilla.[6] Saarella on peruskoulu, päiväkoti, terveysasema, vanhainkoti, kirjasto ja kunnan aluekonttori.[7]

Iniön kylät ovat: Jumo, Keistiö, Kolkko[8][9] (Kolko), Norrby, Söderby ja Åselholm. Norrby on Iniön kirkonkylä.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iniöstä on tehty pronssi- ja rautakausien aikaisia löytöjä. Pysyvä asutus on tullut saarelle viimeistään ruotsalaisten uudisasukkaiden myötä varhaiskeskiajalla.[10] Historiallisissa asiakirjoissa Iniö mainitaan ensimmäisen kerran Taivassalon kappeliseurakuntana vuonna 1554.[11] Iniön seurakunta itsenäistyi vuonna 1908.[12]

Iniössä oli talvisodan aikana Iniön erillinen vartioalue, mikä kuului Turun lohkoon.

Iniön asukasluku saavutti huippunsa 1890-luvulla, minkä jälkeen se laski tasaisesti. Vuonna 1950 Iniössä oli 598 asukasta, kymmenen vuotta myöhemmin 443 ja vuonna 1967 enää 367. Asukkaiden poismuuton vuoksi kokonaisia saaria autioitui; esimerkiksi 1950-luvun aikana Brattholmin, Halsön, Jämnholmin, Kevholmin, Lindön ja Velkarin saaret jäivät asumattomiksi. Kunnasta muuttaneet ovat olleet varsinkin nuoria.[13] Vuoden 1985 lopussa Iniössä oli 268 asukasta[14], ja vuoden 2001 alussa asukasluku oli 237.[15]

Nähtävyyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iniön pitäjäruoaksi äänestettiin 1980-luvulla vesilinnun lihasta ja perunasta keitetty fågelsoppa, jossa on perunasta ja vehnäjauhosta leivottuja ”klimppejä”.[16]

Valokuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. ↑ a b Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
  4. ↑ Varsinais-Suomeen kaksi kuntaliitosta 27. kesäkuuta 2007 kello 17:20. YLE Uutiset. Viitattu 27. kesäkuuta 2007.
  5. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 159. Otava 1979, Helsinki.
  6. ↑ Tule Iniöön ja koe aito saaristolaismiljöö visitparainen.fi. Viitattu 20.7.2020.
  7. ↑ Iniö lyhyesti Parainen. Arkistoitu 6.11.2014. Viitattu 6.11.2014.
  8. ↑ Väståboland/Länsi-Turunmaa[vanhentunut linkki] Viitattu 11.4.2011
  9. ↑ Open Market[vanhentunut linkki] Viitattu 11.4.2011
  10. ↑ Iniön kirkonkylä Museovirasto. Viitattu 6.11.2014.
  11. ↑ Palmunen, Lauri (toim.): Varsinais-Suomen käsikirja – Egentliga Finlands handbok. Turku: Varsinais-Suomen liitto, 2009. ISBN 952-5599-43-4 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 12.1.2012). (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 3. Helsinki: Otava, 1962.
  13. ↑ Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 2: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 255–258. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1968.
  14. ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1987, s. 174. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08999-4.
  15. ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2002, s. 192. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17635-8.
  16. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 19–20. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.