Intian kastilaitos

Intian kastilaitos määrittelee ihmisten arvojärjestyksen hindulaisuudessa ja osittain joissain muissakin intialaisissa uskonnoissa. Jako perustuu käsitykseen siitä, että kosminen laki dharma määrää kaikille eläville olennoille niiden syntyessä paikkansa. Intian kastilaitoksessa on neljä suurta kastia ja niiden alapuolella kastittomien joukko.[1]

Alun perin jako koski arjalaisten maahanmuuttajien työnjakoa 1500-luvun maanviljelysyhteiskunnassa, jossa ihmiset perivät tehtävänsä. Kastijärjestelmään liittyvä syrjintä kiellettiin virallisesti Intian perustuslaissa vuonna 1950. Siitä huolimatta kastilaitos elää edelleen, erityisesti maaseudulla.[2][3] Vuonna 2004 Unicef arvioi, että maailmassa yli 250 miljoonaa ihmistä kokee syrjintää, koska kuuluu alhaiseen kastiin.[4][5]

Neljä pääkastia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kastilaitos jakaa intialaisen yhteiskunnan neljään pääkastiin eli varnaan (sanskritiksi वर्ण, varṇa 'väri; luokka'): bramiineihin (tai brahmaani, oppineita, jotka ovat perehtyneet pyhiin kirjoituksiin, opettajia ja pappeja), kshatriyoihin (sotureita, joiden tehtävänä oli puolustaa maata), vaišyoihin (kauppiaat) ja šudriin (maanviljelijöitä ja käsityöläisiä). Nämä kastit mainitaan klassisessa Veda-kirjallisuudessa. Veda-ajalla luodun (noin 1300 eaa. – 1000 eaa.) Rigvedan viimeisessä hymnissä mainitaan neljäs varna šudrat. Rigvedassa kirjoitetaan: ”"bramiini oli hänen suunsa, hänen käsivarsistaan syntyi kšatrya, hänen reisistään tuli vaišya ja hänen jaloistaan syntyi šudra.”[6]

Kukin mainituista kasteista jakaantuu lukemattomiin alaryhmiin kunkin jäsenen ammatillisen erikoistumisen tai erikoispiirteen mukaisesti. Alun perin järjestelmä oli joustava ja se salli tiettyä liikkumavaraa kastien välillä kunkin yksilön kykyjen ja toiveiden mukaisesti. Alkuaikojen ammatillista merkitystä enemmän ruvettiin painottamaan uskonnollista merkitystä: näin järjestelmä kangistui siinä määrin, että ihmisyksilön syntymä määräsi saman tien lopullisesti, mihin kastiin hän kuului. Vuosisatojen saatossa kastilaitoksesta tuli väline, jolla kolme ensin mainittua kastia saattoivat tehokkaasti käyttää hyväkseen ja vieläpä riistää neljättä.

Tiukan ja jähmeän kastilaitoksen arvellaan syntyneen vasta brittiläisen siirtomaahallinnon aikana.[7]

Kastittomat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljän kastin ulkopuolelle jäävät kastittomat eli paariat, dalitit, panchamat tai "koskemattomat". He ovat kaikkien neljän pääkastin alapuolella ja tekevät kaikkein vähiten arvostettuja töitä. Kastittomien yhteiskunnallinen syrjintä on kielletty Intian perustuslaissa, mutta siitä huolimatta heitä halveksutaan ja kartetaan. Mahatma Gandhi puolusti kastittomia ja kutsui heitä nimellä harijanit, 'jumalan lapset'.[1]

Kastittomien kosketuksen uskottiin saastuttavan. Siksi heidän liikkumistaan rajoitettiin eivätkä he päässeet esimerkiksi temppeleihin. Kiinalainen munkki Faxian kuvaa jo 300–400-lukujen vaihteessa alempien kastien ylemmille pelkästä läheisyydestä aiheuttamaa saastumista. Brittien aikana Keralan aluetta kutsuttiin "kastien hourulaksi", koska siellä rituaaliseen saastumiseen suhtauduttiin äärimmäisen tiukasti. Brahmaanijohtajan edellä kulki palvelija miekan kanssa kuuluttamassa hänen tulostaan. Epäpuhtaan kastin edustaja, joka ei poistunut brahmaanin näköpiiristä, saatettiin surmata. Tiukat säännöt määräsivät, millaisen etäisyyden päässä minkäkin kastin edustajan oli pysyttävä brahmaanista. Näitä sääntöjä noudatetaan vanhasta tottumuksesta jossain määrin edelleen.[7]

Jatit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varna-kastijärjestelmän rinnalla ja siihen sekoittuneena Intiassa ovat jatit. Jateja on tuhansia ja ne ovat eräänlaisia ammattikiltoja ja alakasteja. Kaikkien viiden ryhmän ihmiset kuuluvat johonkin jatiin. Jatin ja varnan suurin ero on se, että jatia ihminen voi vaihtaa, varnaansa ei. Jati on paikallinen ja intialainen yhteisöllinen järjestelmä, kun taas varna edustaa hindulaisuuteen perustuvaa uskonnollista järjestelmää.[6]

Intian kastilaitos hindulaisuuden ulkopuolella

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kastilaitos yhdistetään hindulaisuuteen, mutta myös muiden Intian uskontojen sisällä on varnoja ja jateja vastaavia yhteiskuntaluokkia, myös sikhiläisyydessä vaikka sen perustaja Guru Nanak kielsi kastilaitoksen. Buddhalaisuus ei yleensä tunnusta kastilaitosta lainkaan, vaikka eräiden buddhalaisten lahkojen keskuudessa on kastilaitosta muistuttavia jakoja. Intian muslimien keskuudessa taas arabialaista sukujuurta olevat mielletään korkea-arvoisemmiksi kuin hindukäännynnäisten jälkeläiset.[8]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Terhart, Franjo & Schulze, Janina: Nykymaailman uskonnot, s. 150–153. ((Weltreligionen, 2007.) Suomentaneet Eetu Nieminen ja Aatos Hiltunen) Bath: Parragon, 2007. ISBN 978-1-4075-1183-2
  2. ↑ India's "Untouchables" Face Violence, Discrimination National Geographic 2003
  3. ↑ Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 73. Otava, 1966.
  4. ↑ UNICEF - Child protection from violence, exploitation and abuse - Discrimination web.archive.org. 8.6.2011. Arkistoitu 8.6.2011. Viitattu 22.5.2023.
  5. ↑ CHRGJ at NYU Law: Caste Discrimination web.archive.org. 21.2.2010. Arkistoitu 21.2.2010. Viitattu 22.5.2023.
  6. ↑ a b The caste system BBC 2009
  7. ↑ a b Parpola, Marjatta (osion kirjoittaja): ”Yhteiskunta”, Intian kulttuuri, s. 160–166. Helsinki: Otava, 2005.
  8. ↑ Caste system in Muslim Society of India (Arkistoitu – Internet Archive) Faith Freedom

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]