Islamilainen käymäläkulttuuri

Kuolemanenkelit Munkar ja Nakir kiduttavat haudassa niitä, jotka eläessään ovat haisseet virtsalta. Miniatyyrimaalaus Osmanien valtakunnasta 1200-luvulta.
Islam
Islamin viisi peruspilaria
Koraani
Kirjoitukset
Islamin suuntaukset
Kulttuuri ja yhteiskunta
Muuta aiheeseen littyvää

Islamilainen käymäläkulttuuri sisältää islaminuskoon kuuluvan säännöstön siitä, miten muslimin tulee Jumalan lain mukaan käyttäytyä luonnollisilla tarpeilla käydessään. Ohjeet ovat hyvin yksityiskohtaisia. Niihin sopii ajatollah Khomeinin arvio, jonka mukaan "ei ole yhtäkään seikkaa, josta islam ei olisi lausunut mielipidettään." [1] Toisin kuin kristinuskoon, islamiin sisältyy paljon muitakin rituaalista fyysistä puhtautta koskevia ohjeita, kun taas kristinuskossa puhtausvaatimukset keskittyvät sielun puhtauteen.[2]

Pyhät kirjoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraani antaa ohjeita käymäläkäyttäytymisestä ainoastaan yhdessä kohdassa (5:6): "Ja jos olette sairaina tai matkalla tai joku teistä tulee käymälästä, tai olette olleet yhteydessä naisten kanssa, eikä vettä ole saatavissa, niin hangatkaa kasvonne ja kätenne hienolla, puhtaalla hiekalla." [3] Arvovaltaiset hadith -kokoelmat sisältävät runsaasti tarkentavaa tietoa. Aiheenmukaisiin teemoihin jaettu kokoelma Sunan Abi Dawud alkaa kirjalla "Purification", ja sen ensimmäinen hadith kertoo, miten Muhammed toimi luonnollisille tarpeille mennessään.[4] Vastaavia lukuja on myös muissa kokoelmissa.[5]

Islamilainen perimätieto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muslimit eivät lue uskontonsa määräyksiä suoraan pyhistä kirjoituksista, vaan saavat ne elävänä perinteenä imaameilta ja muilta hengellisiltä johtajilta.[6][7] Nämä nojautuvat erityisesti myöhäiskeskiajalla kirjoitettuun islamilaiseen lakikirjallisuuteen, jonka tulkinnat on päivitetty nykyaikaan. Arvovaltaisten lakitekstien kirjoittajat ovat kunnioitettuja auktoriteetteja, joiden katsotaan hallinneen poikkeuksellisen hyvin ja nykyajalle jo mahdottomaksi käyneellä tavalla islamilaisen perimätiedon kaikkine yksityiskohtineen. [8][9][10] Muun muassa Ahmad ibn Naqib al-Misrin (1302–1367) šariakäsikirja Reliance of the Traveller antaa tarkkoja ohjeita islamilaisesta käymäläetiketistä.[11] Al-Azharin yliopisto on vuonna 1991 vahvistanut ne edelleen päteviksi.[12]

Imaami al-Ghazali (1057–1111) on islamin tärkeimpiä oppineita. Hän on antanut tarpeilla toimimisesta seuraavat ohjeet. [13][14] Luonnollisten tarpeiden kutsuessa on hankkiuduttava suojaiseen paikkaan. Kyykistyessä suuntana ei saa olla Kaaba, aurinko tai kuu. Kyykistyminen on kiellettyä paikoissa, joissa ihmiset kokoontuvat eikä tuulisella paikalla saa virtsata.[14] Painopisteen tulee olla vasemmalla jalalla. Henkilön tulee astua käymälään vasemmalla jalalla ja sitten oikealla, eikä seisaallaan ole lupa virtsata. Käymälään astuttaessa on sanottava: "Etsin turvaa Jumalasta Saatanan kirouksia vastaan." Kun poistutaan, kuuluu sanoa: "Ylistetty olkoon Jumala, joka on poistanut minusta sen, mikä oli minulle haitallista ja jättänyt hyödyllisen".[14] Ennen istumista mukaan tule ottaa kolme kiveä. Intiimejä osia ei pestä ensin vedellä. Erityistä huolellisuuttaa tulee osoittaa siinä, että puhdistaa peniksen virtsasta. Tämä tapahtuu hemputtamalla kolme kertaa.[14]

Pyyhkiminen tapahtuu käyttäen kolmea kiveä tai tarpeen mukaan enemmän. Profeetan kerrotaan sanoneen: "Se, joka käyttää kiviä, valitkoon parittoman määrän. Hän ottakoon kiven vasempaan käteensä, asettakoon sen peräaukon etuosaan ja pyyhkiköön suoralla ja pyörivällä liikkeellä takaosaan saakka - - Hänen tulee sitten siirtyä toiseen paikkaan ja viimeistellä työ veden avulla. Lopuksi hänen tulee sanoa: 'Oi Jumala, puhdista sydämeni tekopyhyydestä ja intiimit osani liasta.' Hänen tulee sitten pyyhkiä kätensä maata vasten kunnes niistä lähtee haju".[14] Al-Ghazali toteaa, että kun Jumala lähetti alas Koraanin jakeen 9:10 "Siinä on miehiä, jotka halajavat tulla puhdistetuiksi, ja Jumala rakastaa puhtaita",[15] se tarkoitti sekä kivien että veden käyttämistä. [14] Nykyään wc-paperi hyväksytään kiven korvikkeena, mutta vedellä peseminen kuuluu yhä asiaan.[16][17]

Lapsille tarkoitettu islamilainen ohjekirja antaa muun muassa seuraavia ohjeita. Käymälään mennessä sanotaan: Allahumma inni ‘authu bika minal khubthi wal khaba’ith (Oi Allah, etsin turvaa Sinulta kaikkea pahaa ja pahantekijöitä vastaan). Käymälään mennään vasen jalka edellä. Poistuttaessa sanotaan: Ghufranak (Pyydän Sinulta anteeksiantamusta). Ulos astutaan oikea jalka edellä.[18]

Muslimin tulee tarpeita tehdessään ottaa huomioon myös jinnit, jotka ovat islaminuskossa esiintyviä henkiolentoja. Jinnit viihtyvät käymälöissä, minkä takia niihin sisään astuvan tulee Muhammedin esimerkin mukaisesti sanoa: "Pyydän turvaa Jumalalta mies- ja naispuolisia jinnejä vastaan." [19] Profeetta on myös kieltänyt virtsaamasta koloihin ja luoliin. Kun häneltä kysyttiin syytä, Profeetta kertoi sanottavan, että ne ovat jinnien asuinpaikkoja.[20][21]

Rangaistus haudassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Munkar ja Nakir

Islaminuskossa virtsalta haiseminen rangaistaan ankarasti kuoleman jälkeen. Siitä pitävät huolen kiduttajaenkelit Munkar ja Nakir, jotka laskeutuvat kuolleen hautaan. Profeetan kerrotaan sanoneen: "poistakaa itsestänne kaikki virtsan jäljet, sillä se on tärkein syy kiduttamiseen haudassa."[22]  Toinen hadith kertoo asiasta seuraavasti: [23][24]

Kerran profeetta käveli kahden haudan vierestä, joiden asukkaita kidutettiin. Hän sanoi heistä: "Heitä kidutetaan, ja se, minkä vuoksi heitä kidutetaan on suuri asia! Totisesti se on suuri asia! Toisella ei ollut tapana puhdistautua virtsalta, ja toisella oli tapana kulkea ympäriinsä levittäen juoruja ja epäsopua."

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaiset lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik). A Classic Manual of Islamic Sared Law. In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ajatollah Khomeini: Ajatollahin ajatuksia. Suomentanut Armas J. Pulla. Karisto, 1980. ISBN 951-23-1655-2
  • al-Ghazali: Ihya' 'Ulum al-Din (Revival of Religious Sciences). Chapter Three. al-Ghazali's Website, 2007. Teoksen verkkoversio.
  • Hasan, Israr: Muslims in America: What Everybody Needs to Know, s. 144. AuthorHouse, 2006. Teoksen verkkoversio.
  • Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
  • Etiquette & Manners: Bathroom. A Simple Guide For Instructing Little Muslims According to the Quraan & Sunnah (Insha Allah). Talibiddeen Jr. Press, 2006.
  • Walid Abd al-Salam Bali: How to Protect Yourself from the Jinn and Shaytan. Kalamullah.com. Teoksen verkkoversio.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ajatollah Khomeini, 1980, s. 17
  2. ↑ Ayliffe & English 2003, s. 10
  3. ↑ Koraani, 1942, suura 5:6
  4. ↑ Abu Dawud: Purification (Kitab Al-Taharah) The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. Sunnah.com.
  5. ↑ at-Tirmidhi: (13) Chapter: What Has Been Related About Istinja With Two Stones The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. Sunnah.com.
  6. ↑ Shirazi, Naser Makarem: Question 54: Interpretation of Qur’an Based On Personal Views Philosophy of Islamic Laws. Al-Ilam.org. Viitattu 19.11.2020 "Muslim scholars and commentator of Qur’an are unanimous on the view that no one has the right to interpret the ayats of Qur’an according to one's personal view and opinion.".
  7. ↑ Imam Asim Khan: Who has the right to interpret the Qur’an? Islam21C.com. 22.12.2015.
  8. ↑ Schacht, Joseph: An Introduction to Islamic Law, s. 71. Clarendon, 1964 "Again, the official doctrine of each school is to be found not in the works of old masters, even though these had been qualified in the highest degree to exercise ijtihad, but in those works which the common opinion of the school recognizes as the authoritative exponents of its current teaching. These are now generally handbooks dating from the late medieval period, and subsequent works derive their authority from them. The recognized handbooks contain the latest stage of authoritative doctrine that has been reached in each school, but they are not in the nature of codes; Islamic law is not a corpus of legislation but the living result of legal science.”.
  9. ↑ Reliance of the Traveller, 2017, s. viii–ix
  10. ↑ Hämeen-Anttila, 2004, s. 161–162
  11. ↑ Reliance of the Traveller, 2017, s. 75–79
  12. ↑ Reliance of the Traveller, 2017, s. xx–xxi
  13. ↑ Hasan, 2006, s. 144
  14. ↑ a b c d e f Al-Ghazali, 2007
  15. ↑ Koraani, 1942
  16. ↑ Muslims in America (Israr Hasan), s. 144
  17. ↑ Reliance of the Traveller, 2017, s. 78 (e9.5)
  18. ↑ Etiquette & Manners, 2006
  19. ↑ Walid, s. 18
  20. ↑ Walid, s. 19
  21. ↑ Abu Dawud: Sunan Abi Dawud: Purification (Kitab Al-Taharah) Book 1, Hadith 29 The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com. Viitattu 10.2.2021.
  22. ↑ Reliance of the Traveller, 2017, (p31.2.2), s. 674
  23. ↑ Shams ad-Din Muhamma Ibn Uthman adh-Dhahabi: Suuret synnit (suom. Ibn Salih al-Qairawani), s. 171. Satara Establishment Oy, 2012.
  24. ↑ (hakusanat: tortured grave) The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. Haettu 1.3.2020. sunnah.com.