Isotaskuravut

Isotaskuravut
Isotaskurapu (Cancer pagurus)
Isotaskurapu (Cancer pagurus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Äyriäiset Crustacea
Luokka: Kuoriäyriäiset Malacostraca
Lahko: Kymmenjalkaiset Decapoda
Heimo: Isotaskuravut Cancridae
Latreille, 1802[1]
Suvut[1]
Katso myös

  Isotaskuravut Wikispeciesissä
  Isotaskuravut Commonsissa

Isotaskuravut (Cancridae) on kymmenjalkaisiin kuuluva äyriäisheimo. Heimon lajeja tavataan merivesistä[1].

Taksonomia ja anatomia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isotaskuravut jaetaan 6 sukuun[1] ja lajeja on yli 30. Ruumiinmuodoltaan heimon lajit ovat litteitä ja soikeahkoja tai kuusikulmaisia. Selkää suojaa kuori. Eturaajojen sakset ovat kookkaat ja tukevat.[2][3][4][5]

Levinneisyys ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isotaskurapuja tavataan kaikista valtameristä, mutta erityisesti pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeilta alueilta niin matalista kuin syvistäkin vesistä. Heimon lajien ravintoa ovat muun muassa simpukat, pienet äyriäiset, kalat, piikkinahkaiset ja putkimadot.[2][3][4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Cancridae World Register of Marine Species. Viitattu 12.10.2022. (englanniksi)
  2. ↑ a b P. J. F. Davie: Zoological Catalogue of Australia, s. 132. Csiro Publishing, 2002. ISBN 9780643067929 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 12.10.2022. (englanniksi)
  3. ↑ a b Gary C. B. Poore: Marine Decapod Crustacea of Southern Australia, s. 401-402. Csiro Publishing, 2004. ISBN 9780643092129 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 12.10.2022. (englanniksi)
  4. ↑ a b W. D. Emmerson: A Guide to, and Checklist for, the Decapoda of Namibia, South Africa and Mozambique, s. 308-309. Cambridge Scholars Publishing, 2017. ISBN 9781443861434 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 12.10.2022. (englanniksi)
  5. ↑ Kent E Carpenter: The Living Marine Resources of the Western Central Atlantic: Volume 1: Introduction, molluscs, crustaceans, hagfishes, sharks, batoid fishes and chimaeras, s. 330. FAO, 2002. ISBN 92-5-104825-8 Teoksen verkkoversio Viitattu 12.10.2022. (englanniksi)