Ivo Malec

Ivo Malec

Ivo Malec (30. maaliskuuta 1925 Zagreb – 14. elokuuta 2019 Pariisi)[1] oli kroatialaissyntyinen, ranskalaistunut säveltäjä[2], tyyliltään avantgardisti. Hän opiskeli Pariisissa ja asettui sinne pysyvästi vuonna 1959.[3] Hänen keskeisin opettajansa oli Pierre Schaeffer.[4]

Malecin varhaisista sävellyksistä monet ovat elektronisia, usein musique concrète -tyylisiä, mistä esimerkkejä ovat Mavena (1957) ja Breaths II (1961). Jälkimmäisessä teoksessa käytetään hengitysääniä. Monissa muissakin teoksissa, kuten Tutti-sävellyksessä (1962) orkesterille ja nauhalle, käytetään perinteisten soitinten kanssa yhdessä elektroniikkaa. Osin André Bretonin Nadjaan pohjautuvassa teoksessa Oral (1966–1967) esiintyy orkesterin kanssa resitoija.[3]

Vuonna 1972 Malecista tuli Pariisin konservatorion professori.[3] Hän opetti siellä vuoteen 1990.[4] Hänelle erityistä suosiota tuoneita teoksia ovat Acro 11 (1975) ja Bassa (1983–1984).[3] 1980-luvulta Malec on suosinut pelkkien orkesterien ja muiden kokoonpanojen soitinten ääntä, mistä esimerkkejä ovat teokset Exempla (1994), Sonoris causa (1997) ja Epistola (2006).[4]

Malec oli Kunnialegioonan jäsen ja Ordre des Arts et des Lettres’n Commandeur.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Malec, Ivo (1925-2019) Bibliothèque nationale de France. Viitattu 5.7.2020.
  2. ↑ a b Centre National de Création Musicale: Ivo Malec
  3. ↑ a b c d AllMusic: Ivo Malec
  4. ↑ a b c Durand Salabert Eschig: Malec, Ivo (Arkistoitu – Internet Archive)
Tämä säveltäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.