Jacques Attali

Jacques Attali
Attali Pariisissa vuonna 2020.
Attali Pariisissa vuonna 2020.
Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki
huhtikuu 1991– kesäkuu 1993
Edeltäjä Asema luotu
Seuraaja Jacques de Larosière
François Mitterrandin neuvonantajana
1981–1991
Edeltäjä Asema luotu
Seuraaja Asema lakkautettu
Ranskan kasvun vapauttamiskomission puheenjohtaja
2007–2010
Edeltäjä Asema luotu
Seuraaja Asema lakkautettu
Positive Planetin presidentti
1998–
Edeltäjä Asema luotu
Attali & Associésin puheenjohtaja
1994–
Edeltäjä Asema luotu
Henkilötiedot
Syntynyt1. marraskuuta 1943 (ikä 81)
Alger, Algerin maakunta, Ranskan Algeria
Kansalaisuus Ranska
Asuinpaikka Neuilly-sur-Seine
Ammatti taloustieteilijä, kirjailija, virkamies, kapellimestari
Vanhemmat Simon Attali ja Fernande Abécassisin
Puoliso Anne Sinclairi (1981–)
Lapset 2
Tiedot
Puolue Sosialistinen puolue
Koulutus
Uskonto Juutalaisuus [1]
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Sotilaspalvelus
Lempinimi

HE Dr.

Dr. Jacques Attali
Aiheesta muualla
Kotisivu

Jacques José Mardoché Attali (1. marraskuuta 1943 Alger, Ranskan Algeria) on ranskalainen talous- ja yhteiskuntateoreetikko, kirjailija, kapellimestari ja poliittinen neuvonantaja. 

Attali nousi julkisuuteen, kun hän toimi presidentti François Mitterrandin neuvonantajana kymmenen vuotta vuosina 1981–1991. Attali toimi Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin pääjohtajana 1991–1993. Hän on kirjoittanut 86 kirjaa, joita on myyty yli 10 miljoonaa kappaletta ja käännetty 22 kielelle. Attali on myös Ranskan tunnetuimpia tulevaisuuden ennustajia, kun hän ennustaa tulevaisuutta usein uhkien ja kriisien kautta.

Attali on myös toiminut useiden kansainvälisten ja kansainvälisen järjestöjen perustajana. Hän on ollut 2000-luvulta alkaen aktiivinen sosiaalisessa mediassa, erityisesti Youtubessa, Instagramissa ja X:ssä.[2] Vuonna 2009 Attali oli Foreign Policyn maailman sadan parhaan ”globaalin ajattelijan” joukossa.[3]

Tausta ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jacques Attali ja hänen kaksoisveljensä Bernard Attali syntyivät 1. marraskuuta 1943 Algeriin, Algerin maakuntaan, Ranskan Algeriaan varakkaaseen sefardijuutalaisessa perheeseen.[4][5] Jacquesin isä oli Simon Attali (1904–1987) ja äiti oli Fernande Abécassisin (1915–2009). Jacques Attalin suku oli peräisin nykyisen Algerian alueelta.[6] Jacquesilla on myös sisko Fabienne Attali.[7]   

Jacquesin isä Simon työskenteli menestyksekkäästi hajuvesialalla Algeriassa. Hän oli aloittanut hajuvesien parissa työskentelyn vuonna 1941. Kaksi vuotta Algerian sodan alkamisen jälkeen vuonna 1956, perhe muutti sotaa pakoon Ranskaan Pariisiin, kun Jacques oli 13-vuotias. Simon jatkoi Pariisissa hänen hajuvesi liiketoimintaansa.[8]

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jacques on suorittanut toisen asteen opinnot Lycée Janson-de-Saillystä.[9] Hän lisäksi opiskellut ja valmistunut arvostetuista Ranskalaisista oppilaitoksista, kuten École Polytechniquesta, École des Mines de Parisista ja École Nationale d'Administrationista.[10][11]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akateeminen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Attali on toiminut lehtorina École polytechniquessa vuosina 1968–1985. Lisäksi hän on toiminut National School of Administrationin seminaarijohtaja vuotena 1974 ja Iris-laboratorion johtaja ja tutkimusjohtaja Université Paris Dauphinessä vuosina 1970–1980.[12]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Attalia pidetään usein Emmanuel Marconi kykyjen havaitsemisesta ja siitä, että hänestä tuli Ranskan presidentti. Attali tapasi Macronin ollessaan investointipankkiirina Rotschild & Co:ssa ja esitteli hänet sitten François Hollandelle ehdottaen, että Macronista tulisi Ranskan talousministeri.[13] Attali näki Macronin tulevana presidenttinä, mutta hän ei osannut ennustaa erittäin nopeaa Macronin nousua presidentiksi.[14]

Attali on neuvonut elämänsä aikana monia henkilöitä ja tahoja, ja toiminut monien henkilöiden neuvonantajina. Hän on neuvonut  Yhdistyneitä Kansakuntia ydinaseiden leviämisen estämisessä sekä koulutuksen parantamisessa Iranissa ja Afganistanissa.[15] Lisäksi Attali on toiminut neuvonantajana useille Ranskan presidenteille ja vaikuttanut neljän Ranskan presidenttin taustalla.[16][14]

Sosiaalistiseen puolueeseen liittyminen ja Francois Mitterrandin neuvonantajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Attali liittyi sosiaalistiseen Ranskan Sosialistiseen puolueeseen (PS) vuonna 1973[17]. Hän tapasi ja aloitti läheisen yhteistyön François Mitterrandin kanssa joulukuussa 1973. Sanotaan, että Attali tapasi Mitterrandin ensimmäistä kertaa yökerhossa.[5]

Attali johti Mitterrandin kampanjaryhmää vuoden 1974  presidentinvaaleissa, jossa käytettiin pseudonyymiä ”Simon Ther”.[18][19] Kyseisissä vaaleissa Valery Giscard d'Estaing voitti kuitenkin Mitterrandin niukasti. Läheisten suhteiden takia Ranskan entiseen presidentiin Francois Mitterrandiin, Attali toimi hänen neuvonantajana yli kymmenen vuotta, vuosina 1981–1991.[20][21]  

Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1991–1993 Attali toimi Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) ensimmäisenä johtaja.[22][23] Pankki perustettu vuonna 1991 kylmän sodan päättymisen seurauksena vallitsevaa kansainvälistä järjestelmää sekä sen hetkistä historiallista ja poliittista kontekstia koskevien erityisongelmien takia.[24][25] 

Vuonna 1991 kun Attali toimi Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtajana, hän kutsui Mihail Gorbatšovin EBRD:n päämajaan Lontooseen vastoin Britannian pääministerin John Majorin käskyä.[26][27] Tapaamisen jälkeen Attali velvoitti samaan aikaan kaupungissa järjestettävän G7-maiden valtionpäämiesten tapaamaan Neuvostoliiton valtionpäämiehen Mihail Gorbatšovin.[28]

Huhtikuussa 1993 lehdistö paljasti, että Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johto oli käyttänyt kaksi kertaa enemmän rahaa oman toiminta ympäristö kehittämiseen (esimerkiksi Lontoon päämajan rakentamiseen) kuin markkinatalouden ja demokratian edistämiseen Länsi-Eurooppassa, joka oli pankin tarkoituskin.[29][30][31]

Attali Saint-Dié-des-Vosgessä kansainvälisellä maantieteen festivaaleilla vuonna 1997.

Myöhemmin saman vuoden kesäkuussa Attali erosi EBRD:n johdosta. Hän oli saanut paljon kritiikkiä hänen toimista pankin johdosta ja hänen johtamistyylistä, erityisesti pankin raha politiikasta. Attali ei ikinä saanut johdossa toimiessaan tarpeeksi johtajien ja asiantuntioiden luottamusta puolelleen.[32][33] 

Ranskan kasvun vapauttamiskomissio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 2008 vuoteen 2010 hän johti Ranskan talouden kasvun vauhdittamista käsittelevää hallituskomiteaa, Ranskan kasvun vapauttamiskomissioa Ranskan entiseen presidentti Nicolas Sarkozyn johdolla.[34][35] Komiteaa kutsuttiin toisinaan Attalin mukaan ”Attalin komissioksi”.[36]

Kirjallinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Attali on kirjoittanut vuoteen 2024 mennessä 86 kirjaa, joita käännetty yli kahdellekymmenelle kielelle. Lisäksi hän on kirjoittanut useita esseitä ja kolumnija. Attalin kirjallisia teoksia on myyty maailmanlaajuisesti yli 10 miljoonaa kappaletta.[37] Attali on kirjoittanut monia erilaisia kirjallisuutyyppejä, esimerkiksi elämäkertoja, romaaneja, lasten tarinoita ja hänen kirjat käsittelevät useita aiheita, esimerkiksi matematiikkaa, taloustieteitä, musiikkia, maataloutta, terveyttä, globaalia hallintoa, nykyaikaa ja tulevaisuuden ennustamista.[38]

Attalien useiden kirjojen lisäksi hän kirjoittaa kolumnia ranskalaiseen politiikkaan keskittyvän L'Express-lehteen (jonka päätoimittajana hän myös toimii)[39] ja julkaisee myös kirjoituksiaan säännöllisesti kotisivuillaan.[14][40] Ennen L'Expresselle kolumnien kirjoittamista Attali kirjoitti kolumneja taloussanomalehtiin Les Echosiin ja Nikkeisiin.[37]

Taiteellinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Attali on intohimoinen erityisesti Klassinen musiikkia kohtaan ja hän on soittanut harrastuksekseen pianoa lapsuudesta asti.[41] Lisäks Attali johtaa useita orkesteja ympäri maailmaa.[37] Hän on johtanut esimerkiksi vuonna 2003 Grenoblessä Université Grenoble-Alpesin orkesteria.[42][43]  

Orsayn taidemuseo huhtikuussa 2014.

Attali toimii Pariisissa sijaitsevan Orsayn taidemuseon hallituksessa.[15][4] Vuonna 1978 Attali näytteli itseään Francis Fehrin elokuvassa Pauline ja tietokone[44][45] ja vuonna Attali esiintyi ranskalaisen Emmanuel Itierin ohjaamassa Me ihmiset dokumentissa.[46]

Muu toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2012 Attalista tuli Genevessä toimivan sveitsiläisen meklarin Kepler Capital Marketsin hallintoneuvoston jäsen.[47][48] Attali on yksi Slaten ranskan kielisen version Slate.fr:n perustajista vuonna 2009. Hän johtaa sen hallintoneuvostoa.[49][50]

Attalin perustamia järjestöjä:

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Attali on perustanut tai ollut mukana perustamassa näitä järjestöjä. Lisäksi hän on ollut vahvasti mukana perustamassa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkia (EBRD).[51]

Action Against Hunger

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Attali oli mukana perustamassa vuonna 1979 maailmanlaajuisesti toimivaan voittoa tavoittelematonta humanitaarista apua antavaa järjestöä Action Against Hungeriä.[52] Järjestö on sitoutunut lopettamaan maailmasta nälänhädän.[53][54]

Eureka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Attali oli mukana perustamassa vuonna 1985 maailman suurinta julkisen tutkimus ja tuotekehitys, ja innovaatioyhteistyön järjestöä Eurekaa. Järjestö toimii noin 45 maassa.[55][37]

Attali et Associés

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1994 Attali perusti Pariisissa toimivan kansainvälisen konsulttiyrityksen Attali & Associésin (A&A). Yritys on erikoistunut erityisesti strategiseen konsultointiin ja rahoitussuunnitteluun.[56][57] Hän toimii perustamansa yrityksen ensimmäisenä puheenjohtajana.[51]

Positive Planet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 1998 Attali perusti ihmisten elinoloja parantavan, 16 maassa, erityisesti Ranskassa, Afrikassa ja Lähi-idässä toimivan voittoa tavoittelemattoman järjestön Positive Planetin.[40] Järjestö auttaa vahvasti myös ihmisiä ansaitsemaan omatoimisesti rahaa ja ihmisiä perustamaan omia yrityksiä.[58] Attali perusti järjestön alunperin PlaNet Finance -nimellä.[59] Hän on toiminut vuodesta 1998 järjestön presidenttinä.[21]

Frace Positive

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2021 Attali perusti puolueiden välisen ajatushautomon France Positiven. Organisaation tarkoitus on ehdottaa toimenpiteitä, jolla saataisiin ”Ranska menestymään” luottaen positiiviseen talouteen.[60][61] France Positive julkaisi samannimisen esseen Ranskan vuoden 2022 presidentinvaalien aikana.[62]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Attali on naimisissa entisen mallin Elisabeth Allainin kanssa vuodesta 1981. Parilla on kaksi lasta.[63] Attalilla on ollut suhde myös Anne Sinclairiin.[64][65] Attali asuu omassa kartanossaan Neuilly-sur-Seinessä Ranskassa. Hänen kartanossa hyvin paljon taidetta esillä.[66]

Attali lokakuussa 2007.

Rikosepäilyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Plagiointi syytteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Histoires du temps

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Attalia syytettiin ja hänet tuomittiin plagioinnista vuonna 1982 omasta kirjastaan Histoires du temps. Kirjassa on lainattu suoraan tai kopioitu luvattomasti Jean-Pierre Vernantin, Ernst Jüngerin ja Jacques Le Goffin teoksista tekstiä. Attali puolusti itseään vetoamalla lainausmerkkeihin, jotka hän käytti lainatessaan muiden kirjoittajien tekstiä.[67]

Verbatim

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1993 Attalia syytettiin siitä, että hän olisi kopioinut kirjassaan Verbatim ilman François Mitterrandin lupaa salaisia arkistoja ja useita Ranskan valtionpäämiehen lauseita, jotka oli tarkoitettu toiseen kirjaan. Päivälehti IHT jopa julkaisi etusivulla artikkelin, jossa väitettiin (valheellisesti), että Mitterrand oli pyytänyt kirjan poistamista myynnistä.[68][69]

Plagiointi syytteistä järjestettiin lopulta kunnianloukkaus oikeudenkäynti, jonka Attali kuitenkin voitti. François Mitterrand vahvisti lopulta eräässä haastattelussa pyytäneensä Attalia kirjoittamaan tämän kirjan ja myönsi, että hän oli oikolukenut sen ja saanut mahdollisuuden tehdä kirjaan korjauksia.[70][71]

Aseiden myynti Angolaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2001 Attalia syytettiin 42 muun ihmisen joukossa 1990-luvulla tapahtuneesta aseiden myynnistä Angolaan.[72][73] Lopulta asiasta järjestettiin vuonna 2008 yksi Ranskan suurinmista oikeudenkäynnistä ja Attalia uhkasi asiasta viiden vuoden vankeus. Oikeudenkäynnin päätyttyä vuonna 2009 Attali vapautettiin kaikista syytteistä.[74][75]

Ajatuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Attali tunnetaan hyvin Eurooppa henkisenä ajattelijana.[76] Hän on tukenut jossain määrin myös rattachismia.[77][78] Attalin tukee myös Sosiaalidemokratiaa ja Demokraattista sosialismia.

Attali Roveretossa City-Enterprise-festivaalilla huhtikuussa 2010.

Attalin mukaan Euroopan unionionista ei pidetä, koska eurooppalaiset poliitikot ovat hänen mukaan pelkureita.[16][79] Hänen mukaansa Venäjä on hyvin Eurooppalainen maa ja Attalin mukaan Euroopan asettuminen Venäjää vastaan oli suuri virhe, vaikka se hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2022.[80]

Ennustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Attali on yksi Ranskan tunnetuimmista tulevaisuuden ennustajista. Hän sanoo näkevänsä tulevaisuudessa ajan, kun Eurooppaa ei enää ole olemassa.[16] Attali ennustaa tulevaisuutta useasti uhkien ja katasrofien kautta, keskittymättä positiivisiin asioihin. Attali on ennustanut, että jos Donald Trump valitaan vuonna 2024 Yhdysvaltojen presidenttiksi (Trump valittiin vaaleissa Yhdysvaltain presidentiksi) Trump tavoittelee Yhdysvalloista diktatuuria ja synnyttää siellä suuren väliaikaisen kaaoksen.[81]

Ilmastokriisi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Attalin mukaan vuonna 2026 Ilmastonmuutos on saavuttanut sellaisen pisteen, josta ei ole paluuta, eikä ihmiskunta enää pysty hallitsemaan planeetan lämpötilan kehityksen dynamiikkaa. Attalin mielestä on elintärkeää, että kaikki maailman johtajat tekevät erikseen ja yhdessä suuria, radikaaleja ja vallankumouksellisia tekoja varmistaakseen, että planeettamme on edelleen asuttava kolmenkymmenen vuoden kuluttua.[82]

Maailman tilanne vuoteen 2050 mennessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Attali on ennustanut, että ennen vuotta 2050 maailma tulee näkemään maailman vakiintuneiden imperiumien kaatumisen, maailmanlaajuisen sodankäynnin muuttumisen uuden valaistumisen, ja uusien valtiomuotojen synnyn.[83] Attali on ennustanut, että tulevaisuudessa Yhdysvallat tulee rappeutumaan ja menettämään maailman suurvalta asemansa samalla tavalla kun aikoinaan Rooman valtakunta.[84][85]

Ehdotuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa vuonna 1988 Bangladeshin erittäin tappavien tulvien jälkeen Attali ehdotti François Mitterrandille, että Bangladeshiin aloitettaisiin suuren padon rakentaminen. Attalin ehdotus padon rakentamisesta ei kuitenkaan ikinä toteutunut.[86][87]

Vuonna 1997 Attali ehdotti opetusministeri Claude Allègren pyynnöstä Ranskan korkeakoulututkintojärjestelmän uudistamista.[34] Vuonna 2012 Attali ehdotti Denis Diderotin tuhkien siirtämistä Panthéoniin. Silloinen Ranskan presidentti Francois Hollande vastasi myöntävästi ehdotukseen ja tuhkat siirrettiin 1. elokuuta 2013 Panthéonin kirkkoon.[88][89]

Kritiikkiä ja kohuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eutanasia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Attali ja Michel Salomon kävivät 1980-luvulla haastattelun, jossa Attali ilmaisi ensimmäistä kertaa julkisesti tukensa eutanasian lailistamisille Ranskassa. Attalin mielipiteet saivat laajasti kritiikkiä. Hän sanoi esimerkiksi, että tulevaisuudessa eutanasia on olennainen osa yhteiskuntaa ja ”itsemurha on kaikille saatava perusvapaus”.[90][91]

»Kapitalistisessa yhteiskunnassa tappokoneet, proteesit, jotka mahdollistavat elämän eliminoimisen, kun siitä tulee liian sietämätöntä tai taloudellisesti liian kallista, tulevat näkemään päivän ja olemaan vakiokäytäntö. Siksi uskon, että eutanasia, olipa se vapauden arvo tai hyödyke, tulee olemaan yksi tulevaisuuden yhteiskunnan hyödyistä.»
(Jacques Attali)

Attalin kommenteista eutanasiaan liittyen tehtiin useita kunnianloukkauskanteita, mutta Attali ei joutunut vastuuseen niistä. Hän selvensi myöhemmin kuitenkin, ettei toivo vanhojen ihmisten kuolemista, mutta myönsi, että vanhat ihmiset tulevat liian kalliiksi yhteiskunnalle. Edelleen Attali saa kuitenkin kritiikkiä näistä ajatuksista ja kommenteista.[90][92]

Medianäkyvyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Attali puhumassa Prix Bristol des Lumières -palkinnon jakogaalassa marraskuussa 2015.

Lokakuussa 2012 Attalin medianäkyvyyttä arvosteli Acrimed- yhdistys. Yhdistys kritisoi Attalin läsnäoloa ja esiintymistä Ranskan julkisessa televisiossa.[93]

Tulevaisuudessa tappava virus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2021 Sosiaalisessa mediassa levisi väite, että Attali olisi vuonna 2006 kirjassaan A Brief History of the Future sanonut, että tulevaisuudessa tulisi löytää keino jolla voisi vähentää väestöä luomalla tai löytämällä pandeeminen virus. Myöhemmin todettiin ettei kirjassa sanota kyseisellä tavalla ja väitteen todettiin vääriksi ja keksityiksi.[94][95]

Maailman nälänhätä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»80 ihmistä on valmis pelastamaan beluga-valaan, kuinka moni on valmis pelastamaan lapsia nälästä?»
(Jacques Attali)

Vuonna 2022 Attali arvosti beluga-valaan ympärillä olevaa mediahypeä. Hän arvosteli sosiaalinen median palvelussa X:ässä, että moni olisi valmis pelastamaan valaan, muttei samalla tavalla lapsia nälästä. Attali sai kommentista erittäin paljon kritiikkiä.[96][97]

Suomessa vierailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Attali vieraili Helsingissä vuonna 2018. Vierailunsa aikana hän luennoi Väinö Tannerin säätiön kutsumana Euroopan tulevaisuudesta. Attali johti myös vierailullaan Suomalaista Barokkiorkesteria.[98][99]

Kunnianosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ritarikunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tulevaisuuden suuntaviivat (Lignes d'horizon, 1990), suomentanut Juhana Lehtinen. Espoo: Eurofox, 1990 ISBN 951-95830-0-9

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Uni, Assaf: The Fixer haaretz.com. 15.8.2009. Viitattu 31.7.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Jacques Attalin kanava Youtubessa YouTube. Viitattu 1.8.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Frankel, Rebecca: The FP Top 100 Global Thinkers Foreign Policy. 10.9.2024. Viitattu 30.7.2024. (englanniksi)
  4. ↑ a b Dr. Jacques Attali bog.haifa.ac.il. Viitattu 8.7.2024. (englanniksi)
  5. ↑ a b Thomson, Richard: Attali runs out of credit: The EBRD president was finally forced to The Independent. 26.6.1993. Viitattu 17.7.2024. (englanniksi)
  6. ↑ Family tree of Jacques ATTALI Geneanet. Viitattu 8.7.2024. (englanniksi)
  7. ↑ Généalogie de Fabienne ATTALI Geneanet. Viitattu 30.7.2024. (ranskaksi)
  8. ↑ Lamontagne, Marie-Andrée: Un père ambitieux Contacttv.net. 6.3.2016. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 9.7.2024. (ranskaksi)
  9. ↑ Auffret, Cyril: Le conseiller, s. 234. Boulogne-Billancourt: Éd. du Toucan, 2009. ISBN 978-2-8100-0242-9 Teoksen verkkoversio Viitattu 9.7.2024. (ranskaksi)
  10. ↑ Cardoso, Paul: Career, biography and origin of Jacques Attali Buzz. 26.1.2024. Viitattu 9.7.2024. (englanniksi)
  11. ↑ Jacques Attali – Berggruen Institute www.berggruen.org. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
  12. ↑ Bibliopoche.com : Jacques Attali www.bibliopoche.com. Viitattu 10.7.2024. (ranskaksi)
  13. ↑ Jeudy, Bruno: Jacques Attali: ”Macron, un aimant qui attire la chance” parismatch.com. 9.5.2017. Viitattu 20.7.2024. (ranskaksi)
  14. ↑ a b c Ihatsu, Katja: Suomessa vieraileva ranskalaisintellektuelli Jacques Attali kuiskuttaa jo neljännen presidentin korvaan ts.fi. 10.9.2018. Viitattu 20.7.2024.
  15. ↑ a b Esmezyan, Teresa: A Man for All Presidents - Global Citizen Magazine global-citizen.com. 14.7.2015. Viitattu 18.7.2024. (englanniksi)
  16. ↑ a b c Virtanen, Jenni: Ranskan tunnetuin tulevaisuuden ennustaja näkee ajan, kun Eurooppaa ei enää ole – Katso Macronin löytäjän Helsingissä pitämä luento Helsingin Sanomat. 11.9.2018. Viitattu 19.7.2024.
  17. ↑ Dictionnaire des intellectuels français: les personnes, les lieux, les moments. Paris: Seuil, 2009. ISBN 978-2-02-099205-3 (ranskaksi)
  18. ↑ Par T. P.: Bureaucratie et autogestion Le Monde.fr. 29.6.1974. Viitattu 10.7.2024. (ranskaksi)
  19. ↑ Seligmann, Françoise: Les socialistes aux portes du pouvoir. Paris: Michalon, 2005. ocm60119614 ISBN 978-2-84186-264-1 Teoksen verkkoversio Viitattu 10.7.2024. (ranskaksi)
  20. ↑ Reuters Fact Check: Jacques Attali book did not include plan for depopulation by a pandemic reuters.com. 3.1.2023. Viitattu 12.7.2024. (englanniksi)
  21. ↑ a b Jacques Attali weforum.org. Viitattu 12.7.2024. (englanniksi)
  22. ↑ Jacques Attali - EU monitor www.eumonitor.eu. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
  23. ↑ Jacques Attali (PDF) afdb.org. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
  24. ↑ Lilian A. Barria & Steven D. Roper: Economic Transition in Latin American and Post-Communist Countries: A Comparison of Multilateral Development Banks. International Journal of Politics, Culture, and Society, 1.6.2004, 17. vsk, nro 4, s. 619–638. doi:10.1023/B:IJPS.0000031235.74193.a4 ISSN 1573-3416 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  25. ↑ The history of the EBRD ebrd.com. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
  26. ↑ Attali, Jacques: C'était François Mitterrand, s. 446. Paris: Fayard, 2005. ocm62559885 ISBN 978-2-213-62740-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 13.7.2024. (ranskaksi)
  27. ↑ Bowcott, Owen: John Major was urged to cancel Soviet debt in return for disarmament The Guardian. 29.12.2017. Viitattu 13.7.2024. (englanniksi)
  28. ↑ Attali, Jacques: C'était François Mitterrand, s. 348. Paris: Fayard, 2005. ocm62559885 ISBN 978-2-213-62740-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 13.7.2024. (ranskaksi)
  29. ↑ Le Web de l’Humanité: Jacques Attali : la chute - Article paru le 17 juillet 1993 archive.wikiwix.com. Viitattu 13.7.2024. (ranskaksi)
  30. ↑ Michel, Faure: Attali, un banquier à découvert L'Express. 23.6.1993. Viitattu 13.7.2024. (ranskaksi)
  31. ↑ Jeffrey F. Rayport: European Bank for Reconstruction and Development: Marketing Strategy for the Debut Bond Offering - Case - Faculty & Research - Harvard Business School www.hbs.edu. Viitattu 13.7.2024. (englanniksi)
  32. ↑ Jeffries, Stuart: Capital ideas The Guardian. 25.2.2006. Viitattu 28.7.2024. (englanniksi)
  33. ↑ MacLeod, Alexander: Hard Questions for EBRD After President Resigns Christian Science Monitor. Viitattu 17.7.2024. (englanniksi)
  34. ↑ a b Astrology and Spiritual Profile for Jacques Attali getsol.app. Viitattu 18.7.2024. (englanniksi)
  35. ↑ Jacques Attali Events at Global Landscapes Forum. Viitattu 20.7.2024. (englanniksi)
  36. ↑ Lachèvre, Cyrille: La commission Attali prônela réduction des dépenses Le Figaro. 12.11.2007. Viitattu 21.7.2024. (ranskaksi)
  37. ↑ a b c d Biography Jacques Attali. Viitattu 14.7.2024. (englanniksi)
  38. ↑ French Literature in the Making: Jacques Attali as.nyu.edu. Viitattu 24.7.2024. (englanniksi)
  39. ↑ Jacques Attali – Berggruen Institute www.berggruen.org. Viitattu 21.7.2024. (englanniksi)
  40. ↑ a b Jacques Attali Global Commission for Post-Pandemic Policy. Viitattu 14.7.2024. (englanniksi)
  41. ↑ Le témoignage de Jacques Attali LExpress.fr. 20.11.2007. Arkistoitu 18.7.2024. Viitattu 18.7.2024. (ranskaksi)
  42. ↑ Jo Riq: L'orchestre national - Jacques Attali à la baguette Jacques Attali. 17.6.2010. Viitattu 19.7.2024. (ranskaksi)
  43. ↑ Attali, homme-orchestre L'Express. 22.10.2003. Viitattu 19.7.2024. (ranskaksi)
  44. ↑ Pauline et l'ordinateur m.imdb.com. Viitattu 19.7.2024. (englanniksi)
  45. ↑ Pauline et l'ordinateur allocine.fr. Viitattu 19.20.2024. (ranskaksi)
  46. ↑ We the People m.imdb.com. Viitattu 19.2018.2024. (englanniksi)
  47. ↑ Jacques Attali – Keynote Speaker London Speaker Bureau. Viitattu 17.7.2024. (englanniksi)
  48. ↑ Jacques Attali London Speaker Bureau Asia. Viitattu 17.7.2024. (indonesiaksi)
  49. ↑ Jacques Attali: ses articles à lire Slate.fr. Viitattu 17.7.2024. (ranskaksi)
  50. ↑ Vincent, Matthieu: Slate.fr : jeune site, vieilles rengaines Acrimed | Action Critique Médias. 20.10.2010. Viitattu 2.8.2024. (ranskaksi)
  51. ↑ a b Jacques ATTALI Les Rencontres Économiques. Viitattu 12.7.2024. (englanniksi)
  52. ↑ S.H.: STRASBOURG | Avec le fondateur d'Action contre la faim. Bibliothèques Idéales: Jacques Attali et un monde mal dans son assiette www.dna.fr. Viitattu 15.7.2024. (ranskaksi)
  53. ↑ Association humanitaire contre la faim dans le monde Action contre la Faim. Viitattu 15.7.2024. (ranskaksi)
  54. ↑ CE QUE JE VOIS… QUAND JE REGARDE L’HISTOIRE D’ACTION CONTRE LA FAIM (PDF) actioncontrelafaim.org. 2019. Viitattu 15.7.2024. (ranskaksi)
  55. ↑ Innovation beyond borders Eureka. Viitattu 15.7.2024. (englanniksi)
  56. ↑ Attali & Associés aeta.net. Arkistoitu 28.1.2008. Viitattu 15.7.2024. (ranskaksi)
  57. ↑ Home Attali. Viitattu 15.7.2024. (englanniksi)
  58. ↑ PlaNet Finance : les microentrepreneuses du monde à l’honneur Entrepreneurs. 1.12.2014. Viitattu 14.7.2024. (ranskaksi)
  59. ↑ Soyons positifs Le HuffPost. 7.9.2015. Viitattu 14.7.2024. (ranskaksi)
  60. ↑ Vignaud, Marc: Présidentielle – Les mesures d’Attali pour sauver la France Le Point. 29.10.2021. Viitattu 11.7.2024. (ranskaksi)
  61. ↑ Introduction France Positive. Viitattu 11.7.2024. (ranskaksi)
  62. ↑ France Positive: Faire réussir la France. Paris: Fayard, 2021. ISBN 978-2-213-72135-4 (PDF) Teoksen verkkoversio Viitattu 11.7.2024. (ranskaksi)
  63. ↑ Blinken, J. Antony: JACQUES OF ALL TRADES nytimes.com. 13.8.1991. Viitattu 31.7.2024. (englanniksi)
  64. ↑ La Rédaction Closer: Anne sinclair: ses histoires d'amour avec Jacques Attali et DSK Closer. 22.10.2011. Viitattu 30.7.2024. (ranskaksi)
  65. ↑ Anne Sinclair : avant DSK il y a eu Jacques Attali et Laurent Fabius Yahoo News. 22.10.2011. Viitattu 30.7.2024. (ranskaksi)
  66. ↑ Schneider, Vanessa: Un apéro avec Jacques Attali : « Je ne prends jamais d’apéro, ce n’est pas mon truc » lemonde.fr. 30.6.2023. Viitattu 30.7.2024. (ranskaksi)
  67. ↑ Auffret, Cyril: Le conseiller, s. 234. Issy-les-Moulineaux: Toucan, 2009. ISBN 978-2-8100-0242-9 Teoksen verkkoversio Viitattu 28.7.2024. (ranskaksi)
  68. ↑ Fitchett, Joseph, International Herald Tribune: Wiesel Says Mitterrand Urged Ex-Aide To Apologize Over Plagiarism Charge : Attali Is Advised to Withdraw Book The New York Times. 23.7.1993. Viitattu 17.7.2024. (englanniksi)
  69. ↑ Attali denies Mitterrand wants book withdrawn independent.co.uk. 23.7.1993. Viitattu 17.7.2024. (englanniksi)
  70. ↑ Auffret, Cyril: Le conseiller, s. 356-357. Issy-les-Moulineaux: Toucan, 2009. ISBN 978-2-8100-0242-9 (ranskaksi)
  71. ↑ Attali, Jacques: ”30878”, C'était François Mitterrand, s. 235. Paris: Librairie générale française, 2007. ISBN 978-2-253-11869-5 (ranskaksi)
  72. ↑ Avec, Monde: Angolagate : Charles Pasqua condamné à un an de prison ferme Le Monde.fr. 27.10.2009. Viitattu 25.7.2024. (ranskaksi)
  73. ↑ The Economist | Independent journalism The Economist. Viitattu 25.7.2024. (englanniksi)
  74. ↑ French elite on trial in 'Angolagate' France 24. 6.10.2008. Viitattu 25.7.2024. (englanniksi)
  75. ↑ Murphy, Francois: France's former elite go on trial over Angola arms reuters.com. 6.10.2008. Viitattu 25.7.2024. (englanniksi)
  76. ↑ Kulmanen, Juha: Ylihuomisen varalta yle.fi. 14.12.2017. Viitattu 22.7.2024.
  77. ↑ Gheude, Jules: Belgique: chronique d'une implosion annoncée Le Figaro. 4.8.2014. Viitattu 22.7.2024. (ranskaksi)
  78. ↑ Zemmour, Éric: ”32025”, Mélancolie française. Paris: Librairie générale française, 2011. ISBN 978-2-253-15780-9 (ranskaksi)
  79. ↑ Kelhu, Kaija: Jacques Attali, ranskalaisintellektuelli pelkää Euroopan puolesta. Uusi Suomi Puheenvuoro. 11.9.2018. Viitattu 29.7.2024.
  80. ↑ Juonala, Jouko: Emmanuel Macronin ”mentori” Jacques Attali: Venäjän kanssa ei kannata asettua poikkiteloin Ilta-Sanomat. 23.9.2018. Viitattu 28.7.2024.
  81. ↑ Meyer, Charlotte: 2024, the year of dangers and hopes Jacques Attali. 29.12.2023. Viitattu 22.7.2024. (englanniksi)
  82. ↑ A war economy at the service of an geopolitique.eu. Viitattu 22.7.2024. (englanniksi)
  83. ↑ Bernard Marr's Future of Business & Technology Podcast podcasts.bernardmarr.com. 8.12.2022. Viitattu 22.7.2024. (englanniksi)
  84. ↑ Marr, Bernard: Key Future Predictions To 2050: 5 Phases Everyone Should Understand Bernard Marr. 16.5.2022. Viitattu 22.7.2024. (englanniksi)
  85. ↑ Marr, Bernard: Key Future Predictions To 2050: 5 Phases Everyone Should Understand Forbes. Viitattu 22.7.2024. (englanniksi)
  86. ↑ Angotti, Fabrice: Les digues du G7 aux oubliettes. En 1988, Mitterrand lançait le grand projet Bangladesh. Libération. Viitattu 12.7.2024. (ranskaksi)
  87. ↑ Jacques Attali Keynote Speaker Fee | Aurum Speakers Aurum Speakers Bureau. Viitattu 20.7.2024. (englanniksi)
  88. ↑ Париж вчера и сегодня - Прах Дени Дидро может быть перенесен в Пантеон RFI. 18.12.2012. Viitattu 31.7.2024. (venäjäksi)
  89. ↑ philomag: Jacques Attali : « Diderot est un modèle d’avenir » | Philosophie magazine www.philomag.com. 19.9.2013. Viitattu 31.7.2024. (ranskaksi)
  90. ↑ a b Donada, Emma: Non, Jacques Attali ne promeut pas l'euthanasie des plus de 65 ans. Libération. Viitattu 26.7.2024. (ranskaksi)
  91. ↑ Des citations détournées d’Attali, faites de bric et de broc dpa-factchecking. Viitattu 28.7.2024. (saksaksi)
  92. ↑ Laouchez, Marine: Attention à cette fausse citation de Jacques Attali sur l'euthanasie des seniors factuel.afp.com. 13.4.2021. Viitattu 26.7.2024. (ranskaksi)
  93. ↑ Reymond, Mathias: Ces économistes qui monopolisent (toujours) les débats acrimed.org. 9.10.2012. Viitattu 29.7.2024. (ranskaksi)
  94. ↑ Reuters Fact Check: Jacques Attali book did not include plan for depopulation by a pandemic reuters.com. 3.1.2023. Viitattu 22.7.2024. (englanniksi)
  95. ↑ Huuhtanen, Elias: Ranskalainen taloustieteilijä ei sanonut, että pandemia vapauttaa yhteiskunnan vanhuksista faktantarkistus.afp.com. 2021.10.29. Viitattu 23.7.2024.
  96. ↑ Média, Prisma: Mort du béluga perdu dans la Seine: une déclaration de Jacques Attali fait vivement polémique - Voici Voici.fr. 10.8.2022. Viitattu 29.7.2024. (ranskaksi)
  97. ↑ Maxime: Les 25 meilleurs tweets sur le béluga échoué dans la Seine, RIP petit ange parti trop tôt Twog. 11.8.2022. Viitattu 29.7.2024. (ranskaksi)
  98. ↑ Suomessa vieraileva ranskalaisintellektuelli Jacques Attali kuiskuttaa jo neljännen presidentin korvaan Hämeen Sanomat. 10.9.2018. Viitattu 28.7.2024.
  99. ↑ Ihatsu, Katja: Suomessa vieraileva ranskalaisintellektuelli Jacques Attali kuiskuttaa jo neljännen presidentin korvaan Aamulehti. 10.9.2018. Viitattu 28.7.2024.
  100. ↑ FRAN_IR_056118 - Salle de lecture virtuelle www.siv.archives-nationales.culture.gouv.fr. Viitattu 29.7.2024. (ranskaksi)
  101. ↑ O Jacques Attali Ανώτερος Ταξιάρχης του Τάγματος της Τιμής Ambassade de France en Grèce - Πρεσβεία της Γαλλίας στην Ελλάδα. Viitattu 29.7.2024. (kreikaksi)
  102. ↑ Au cabinet du président et au secrétariat général de l'Élysée Le Monde.fr. 27.5.1981. Viitattu 29.7.2024. (ranskaksi)
  103. ↑ Jacques Attali Inventaire. Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)
  104. ↑ Doctor of Philosophy, Honoris Causa bog.haifa.ac.il. Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)
  105. ↑ Attali, Jacques: La fraternité, utopie du xxie siècle. Revue des Deux Mondes, huhtikuuta 2000, s. 74-77. ISSN 0035-1962 (PDF) Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 29.7.2024. (ranskaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]