Jakob Silfverberg | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 13. lokakuuta 1990 Gävle, Ruotsi |
Kansalaisuus | Ruotsi |
Jääkiekkoilija | |
Lempinimi | Jacke[1] |
Pelipaikka | vasen laitahyökkääjä |
Maila | oikea |
Pituus | 186 cm |
Paino | 92 kg |
Seura | |
Seura | Brynäs IF |
Sarja | SHL |
Pelinumero | 33 |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 2008– |
Seurat |
Brynäs IF (SEL) Binghamton Senators (AHL) Ottawa Senators (NHL) Anaheim Ducks (NHL) |
NHL-varaus |
39. varaus, 2009 Ottawa Senators |
KHL-varaus |
46. varaus, 2010 TsSKA Moskova |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Silfverberg alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2010. | |||
Maa: Ruotsi | |||
Miesten jääkiekko | |||
Olympialaiset | |||
Hopeaa | Sotši 2014 | jääkiekko | |
MM-kilpailut | |||
Hopeaa | Slovakia 2011 | jääkiekko | |
Alle 20-v. MM-kilpailut | |||
Pronssia | Saskatchewan 2010 | jääkiekko |
Erik Jakob Silfverberg (s. 13. lokakuuta 1990 Gävle, Ruotsi) on ruotsalainen jääkiekkoilija, joka pelaa Ruotsin pääsarjassa SHL-joukkue Brynäs IF:ssä.[2] Oikealta laukovaa Silfverbergiä on luonnehdittu voimahyökkääjäksi. Hänen muita vahvuuksia on kahden suunnan pelaaminen, pelikäsitys, tekniset taidot ja nopea laukaus. Silfverberg osaa pelata myös keskellä. Hänen muihin heikkouksiin kuuluu laukauksen epätarkkuus sekä fyysisyyden ja aggression puute. Silfverbergin tulisi parantaa myös kokonaisvaltaista pelaamista NHL-tasolla.[3][4]
Silfverberg on Brynäs IF:n kasvatti. Hän voitti J20 SuperElitin mestaruuden vuonna 2009 sekä hopeaa vuosina 2008 ja 2010. Silfverberg debytoi Elitserienissä kaudella 2008–2009, jolloin hän pelasi 16 runkosarja- ja neljä playoff-ottelua tehopistein 3+1=4. Ensimmäisellä kokonaisella kaudellaan 2009–2010 Silfverberg teki Elitserienissä 48 runkosarjaottelussa tehot 8+8=16 sekä viidessä playoff-ottelussa tehot 1+1=2. Ottawa Senators varasi hänet toisella kierroksella 39. pelaajana kesällä 2009. Silfverbergin on varannut myös KHL-joukkue TsSKA Moskova 46. pelaajana kesällä 2010.[4]
Kaudella 2010–2011 Silfverberg teki läpimurtonsa Elitserienissä tehdessään 53 runkosarjaottelussa tehot 18+16=34. Hän oli Brynäsin paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies. Elitserienin maalipörssissä Silfverberg sijoittui kahdeksanneksi.[4]
Toukokuussa 2011 Silfverberg teki kolmivuotisen tulokassopimuksen Ottawa Senatorsin kanssa. Hän pelasi kuitenkin vielä ensimmäisen sopimuskautensa 2011–2012 lainalla Brynäsissä.[5][6] Silfverberg pelasi sensaatiomaisen kauden ja sijoittui tehoilla 24+30=54 koko Elitserienin pistepörssissä toiseksi AIK IF:n Robert Rosénin jälkeen sekä maalipörssissä toiseksi AIK:n Richard Gyngen jälkeen. Silfverberg palkittiin koko Elitserienin arvokkaimpana pelaajana Guldhjälmenillä sekä herrasmiespelaajana Rinkens riddarella. Kevään 2012 pudotuspelien pistepörssissä hän sijoittui Skellefteå AIK:n Bud Hollowayn jälkeen toiseksi tehoilla 13+7=20. Silfverberg nousi kesken pudotuspelien Brynäsin kapteeniksi, kun Andreas Dackell joutui lopettamaan uransa pahan polvivamman takia.[7] Hän nousi joukkueen sankariksi tehtyään Brynäsille Ruotsin-mestaruuden ratkaisseen voittomaalin kuudennessa finaaliottelussa Skellefteå AIK:ta vastaan. Silfverbergin maali oli historiallinen myös hänen 13. maalinaan yhden kauden pudotuspeleissä. Hän rikkoi Daniel Alfredssonin kevään 2005 pudotuspeleissä tekemän maaliennätyksen. Silfverberg palkittiin myös pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana[8][9] sekä Guldpuckenilla.[4] Hänet valittiin myös Ruotsin tähdistökentälliseen.[10]
Elitserien-kauden jälkeen Silfverberg siirtyi Ottawa Senatorsin avuksi NHL:n pudotuspeleihin.[11][12] Hän pääsi NHL-debyytissään, puolivälierissä 23. huhtikuuta 2012 New York Rangersia vastaan heti Senatorsin ykkösketjuun Jason Spezzan ja Milan Michálekin vierelle. Silfverberg sai ottelussa jääaikaa noin yhdeksän minuuttia.[13] Joukkueen kausi päättyi lopulta Senatorsin hävittyä seitsemänen puolivälieräottelun, joka oli Silfverbergin NHL-uran toinen.
Työsulun 2012–2013 ajan Silfverberg pelasi Ottawan farmijoukkue Binghamton Senatorsissa, AHL:ssä. Työsulun päätyttyä tammikuussa 2013 hän palasi Ottawan NHL-joukkueen vahvuuteen. Silfverbergin tulokaskausi toi lyhennetyn kauden kaikissa 48 runkosarjaottelussa tehot 10+9=19 sekä kymmenessä playoff-ottelussa tehot 2+2=4. Hänen NHL-uransa avausmaali syntyi Silfverbergin kauden toisessa runkosarjaottelussa 21. tammikuuta 2013 Florida Panthersin José Théodoren taakse.[14] Heinäkuussa 2013 hänet kaupattiin Stefan Noesenin ja kesän 2014 ensimmäisen kierroksen varausvuoron kanssa Anaheim Ducksiin vaihdossa Bobby Ryaniin.[15][16]
Silfverberg pelasi MM-kilpailuissa vuosina 2011 ja 2012, joista vuoden 2011 turnaus päättyi hopeaan. Hän voitti myös alle 20-vuotiaiden MM-pronssia vuonna 2010 ja pelasi alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2008.
Silfverberg on toisen polven pääsarja- ja maajoukkuekiekkoilija. Hänen isänsä Jan-Erik voitti Brynäsissä neljä Ruotsin-mestaruutta ja kuului myös Ruotsin MM-hopeaa voittaneeseen joukkueeseen vuonna 1977. Jakobin setä Conny Silfverberg pelasi Brynäsissä yli 400 ottelua ja voitti Elitserienin pistepörssin kaudella 1984–1985. Jakob Silfverbergin isoveli Joakim ja serkku Joel pelaavat II-divisioonaa Valbo HC:ssa.[4]
Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
2008–2009 | Brynäs IF | Elitserien | 16 | 3 | 1 | 4 | 2 | 4 | 0 | 0 | 0 | 2 | ||||||||||||||||
2009–2010 | Brynäs IF | Elitserien | 48 | 8 | 8 | 16 | 4 | 5 | 1 | 1 | 2 | 2 | JMM | 6 | 3 | 2 | 5 | 0 | ||||||||||
2010–2011 | Brynäs IF | Elitserien | 53 | 18 | 16 | 34 | 16 | 5 | 0 | 4 | 4 | 2 | MM | 9 | 0 | 1 | 1 | 2 | ||||||||||
2011–2012 | Brynäs IF | Elitserien | 49 | 24 | 30 | 54 | 10 | 17 | 13 | 7 | 20 | 4 | MM | 8 | 2 | 0 | 2 | 2 | ||||||||||
Ottawa Senators | NHL | – | – | – | – | – | 2 | 0 | 0 | 0 | 2 | |||||||||||||||||
2012–2013 | Binghamton Senators | AHL | 34 | 13 | 16 | 29 | 2 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
Ottawa Senators | NHL | 48 | 10 | 9 | 19 | 12 | 10 | 2 | 2 | 4 | 2 | |||||||||||||||||
2013–2014 | Anaheim Ducks | NHL | 52 | 10 | 13 | 23 | 12 | 13 | 2 | 0 | 2 | 4 | OK | 6 | 0 | 1 | 1 | 2 | ||||||||||
2014–2015 | Anaheim Ducks | NHL | 81 | 13 | 26 | 39 | 24 | 16 | 4 | 14 | 18 | 16 | ||||||||||||||||
2015–2016 | Anaheim Ducks | NHL | 82 | 20 | 19 | 39 | 32 | 7 | 0 | 5 | 5 | 6 | ||||||||||||||||
2016–2017 | Anaheim Ducks | NHL | 79 | 23 | 26 | 49 | 20 | 17 | 9 | 5 | 14 | 6 | WCup | 4 | 0 | 0 | 0 | 2 | ||||||||||
2017–2018 | Anaheim Ducks | NHL | 77 | 17 | 23 | 40 | 18 | 4 | 1 | 1 | 2 | 2 | ||||||||||||||||
2018–2019 | Anaheim Ducks | NHL | 73 | 24 | 19 | 43 | 28 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
2019–2020 | Anaheim Ducks | NHL | 66 | 21 | 18 | 39 | 14 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
2020–2021 | Anaheim Ducks | NHL | 47 | 8 | 8 | 16 | 18 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
2021–2022 | Anaheim Ducks | NHL | 53 | 5 | 16 | 21 | 30 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
2022–2023 | Anaheim Ducks | NHL | 81 | 10 | 16 | 26 | 32 | – | – | – | – | – | MM | 8 | 0 | 0 | 0 | 0 | ||||||||||
2023–2024 | Anaheim Ducks | NHL | 81 | 7 | 12 | 19 | 24 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
13 kautta | yhteensä | NHL | 820 | 168 | 205 | 373 | 264 | 69 | 18 | 27 | 45 | 38 | ||||||||||||||||
4 kautta | yhteensä | Elitserien | 166 | 53 | 55 | 108 | 32 | 31 | 14 | 12 | 26 | 10 |
Edeltäjä: Magnus Johansson |
Guldhjälmen 2012 |
Seuraaja: Bud Holloway |
Edeltäjä: Viktor Fasth |
Guldpucken 2012 |
Seuraaja: Jimmie Ericsson |
Edeltäjä: Anders Bastiansen |
Stefan Liv Memorial Trophyn voittaja 2012 |
Seuraaja: Oscar Lindberg |