Jean-Yves Thibaudet

Jean-Yves Thibaudet (s. 7. syyskuuta 1961[1] Lyon[2]) on ranskalainen pianisti. Hänet tunnetaan etenkin 1900-luvun ranskalaisen musiikin ja impressionismin tulkitsijana.[1]

Thibaudet syntyi ranskalaiselle isälle ja saksalaiselle äidille. Hän sai äidiltään ensimmäiset pianotuntinsa 5-vuotiaana, ja isä opetti hänelle sitten viulunsoittoa. Ensimmäisessä resitaalissaan hän esiintyi 7-vuotiaana, ja ensimmäisen konserttoesiintymisensä hän teki 9-vuotiaana. 12-vuotiaana hän sai kultamitalin valmistuessaan Lyonin musiikkikonservatoriosta. Hän jatkoi opintojaan Pariisin konservatoriossa Maurice Ravelin henkilökohtaisesti tunteneen Lucette Descavesin johdolla. Opintonsa siellä Thibaudet viimeisteli opettajanaan Aldo Ciccolini, jota hän on kiittänyt tuestaan tämän oman tyylin ja tekniikan muovaamisessa.[1] 15-vuotiaana Thibaudet'lle myönnettiin konservatorion Premier Prix, ja kolme vuotta myöhemmin hän voitti Young Concert Artists Auditionsin New Yorkissa.[2] Konservatorion ensipalkinnon voiton jälkeen hän sai palkintoja useissa muissakin kilpailuissa, kuten Viotti-, Casadesus- ja Busoni-kilpailuissa sekä kansainvälisessä pianokilpailussa Japanissa 1980. Tässä vaiheessa Thibaudet teki ensimmäiset levytyksensä. Hän on tehnyt kymmeniä levytyksiä Deccalle.[1] Hänelle on myöhemmin myönnetty Victoire d'Honneur, vuonna 2010 paikka Hollywood Bowlin Hall of Famesta sekä ensin Ordre des Arts et des Lettres'n Chevalier-arvo ja sitten vuonna 2012 arvo Officier.[2]

Thibaudet'n ohjelmistoon on kuulunut teoksia sellaisilta säveltäjiltä kuin Johann Sebastian Bach, Claude Debussy[3], Maurice Ravel, Gabriel Fauré[3], Guillaume Connesson[3], Ludwig van Beethoven, Robert Schumann[3], Franz Liszt, Edvard Grieg, Camille Saint-Saëns, George Enescu[3], Aram Hatšaturjan, George Gershwin, Qigang Chen, James MacMillan, Olivier Messiaen, Eric Satie, Sergei Rahmaninov[1], Arthur Honegger[1], Jean Françaix[1] ja Leonard Bernstein. Hän on uransa alusta saakka syventynyt myös standardiohjelmiston ulkopuolisiin teoksiin muun muassa jazzin ja oopperan maailmoissa, joista peräisin olevista töistä hän on tehnyt transkriptioita pianolle. Thibaudet on esiintynyt muiden muassa Philadelphian orkesterin, New Yorkin filharmonikkojen, Los Angelesin filharmonikkojen, Clevelandin orkesterin, Chicagon sinfoniaorkesterin ja Kiinan filharmonikkojen kanssa. Hän on soittanut La Scalassa, Elbphilharmoniessa, Concertgebouwissa ja Carnegie Hallissa.[2] Hänen yhteistyökumppaneinaan ovat olleet muiden muassa Joshua Bell, Truls Mørk, Matthias Goerne, Dmitri Hvorostovski, Cecilia Bartoli ja Renée Fleming.[1]

Thibaudet on saanut levytyksillään kaksi Grammy-ehdokkuutta, Preis der deutschen Schallplattenkritikin, Diapason d'Orin, Le Monde de la musiquen Choc-palkinnon, Edison-palkinnon sekä Gramophone- ja Echo Klassik -palkinnot.[2]

Thibaudet soitti Aaron Zigmanin ääniraidalla Wakefield-elokuvaan, jossa säveltäjä ensi kertaa salli muun pianistin kuin itsensä esiintyvän elokuvamusiikissaan. Thibaudet on soittanut solistina Dario Marianellin palkituissa musiikeissa elokuviin Sovitus (jonka musiikki toi Oscar-palkinnon säveltäjälle) sekä Ylpeys ja ennakkoluulo. Hän myös soitti Alexandre Desplatin ääniraidalla vuoden 2012 elokuvaan Äärimmäisen lujaa ja uskomattoman läheltä. Hänellä oli cameorooli Bruce Beresfordin Alma Mahler -aiheisessa elokuvassa Bride of the Wind.[2] Hän kantaesitti Aaron Zigmanin Tango Manos -konserton Kiinan filharmonikkojen kanssa.[3] Vuonna 2004 hän toimi puheenjohtajana Hospices de Beaunen hyväntekeväisyyshuutokaupassa.[2]

Thibaudet'n esiintymisasun on suunnitellut Vivienne Westwood.[2] Thibaudet oli Gianni Versacen ystävä.[1]

Vuonna 1997 teki Metropolitan-oopperan-debyyttinsä oopperalaulajana pienessä roolissa Boleslaona Umberto Giordanon Fedoran esityksessä.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]