John Barleycorn Must Die Traffic | ||
---|---|---|
CD-levyn kansikuva. | ||
Studioalbumin tiedot | ||
Äänitetty | Lontoossa: Island Studios Olympic Studios | |
Julkaistu | 1970 | |
Formaatti | LP, CD | |
Tuottaja(t) | Chris Blackwee Stevie Winwood Guy Stevens | |
Tyylilaji | progressiivinen rock, folk rock, fuusiojazz | |
Kesto | 34.35 | |
Levy-yhtiö | Island Records | |
Trafficin muut julkaisut | ||
Last Exit 1969 |
John Barleycorn Must Die 1970 |
Best of Traffic 1970 |
John Barleycorn Must Die on englantilaisen Traffic-yhtyeen vuonna 1970 ilmestynyt studioalbumi. Levy-yhtiö on Island Records, joka on nykyisin Universal Musicin osa.
Tuottajat ovat Chris Blackwell ja Steve Winwood paitsi kappaleiden "Stranger to Himself", "Every Mothers Son" ja "Sittin' Here Thinkin' of My Love" osalta Guy Stevens. Albumi on äänitetty Lontoossa Island- ja Olympic-studioilla. Äänittäjinä ovat toimineet Brian Humphries ja Andrew Johns. Levykannen kuvien käyttöön on saatu lupa English Folk Dance & Song Societyltä. Alkuperäisen LP-levyn ulkoasun on suunnitellut Mike Sida.
Uusintajulkaisu on ilmestynyt CD-muodossa Island Remasters -sarjassa ja se sisältää viisi ennenjulkaisematonta kappaletta. Uusintajulkaisutyötä on johtanut Tim Chacksfield ja CD-paketin on suunnitellut Phil Smee. Albumin mukana on 12-sivuinen vihkonen, jonka valokuvat on ottanut Richard Polak. Traffic-historiikin on tehnyt Brian Hogg. Uusintajulkaisulla olevat konserttiäänitteet "Backstage & Introduction", "Who Knows What Tomorrow May Bring" ja "Glad" ovat aikaisemmin julkaisemattomalta konserttialbumilta Live – November 70 (Island ILPS 9142). Ne on äänitetty 18. ja 19. marraskuuta 1970 New Yorkissa Fillmore Eastissa.
John Barleycorn Must Die -albumin jälkeen Traffic lähti Yhdysvaltain-kiertueelle ja mukaan liittyi basisti Ric Grech, joka oli soitellut yhtyeissä Family ja Blind Faith sekä Ginger Bakerin Airforcessa. Kiertueella äänitettiin kappaleita live-albumia varten, mutta hanke kuitenkin tuolloin hyllytettiin samoin kuin suunniteltu Nevertheless-elokuvan ääniraita. Ennen tämän albumin tekoa Traffic oli kertaalleen hajonnut ja Stevie Winwood oli alkanut suunnitella sooloalbumia työnimellä Mad Shadows. Hän sai valmiiksi kaksi kappaletta "Stranger to Himself" ja "Every Mother's Son" tuottaja Guy Stevensin johdolla. Winwood alkoi kuitenkin kaivata samanmielisiä muusikoita ja niinpä hän kutsuikin avuksi entiset soittokumppaninsa Jim Capaldin ja Chris Woodin ja niin albumi ilmestyi lopulta Trafficin nimellä. Samalla Island Recordsin Chris Blackwell korvasi Stevensin ja tämä vei mukanaan nimen Mad Shadows suojatilleen Mott the Hooplelle.
Tämän levytysprojektin tuloksena oli korkeatasoinen albumi, joka on musiikkitoimittaja Jake Nymanin mukaan "upea sekoitus jazzia, rockia ja folkia".[1] Albumin nimikappale on perinteinen kansanlaulu. Sen on tallentanut Cecil Sharpe kun hän vuosien 1900–1910 aikana keräsi vastaavia perinnelauluja. Laulusta on arvioitu olevan 100–140 erilaista versiota sellaisilta alueilta kuin Oxfordshire, Sussex, Hampshire, Surrey ja Somerset. Varhaisin tunnettu on Jaakko I:n ajalta. Sen on merkinnyt muistiin vuosina 1607–1641 elänyt H. Gorson. Erään tulkinnan mukaan laulu kertoisi ihmisten yrityksestä luopua ohrasta tislatusta alkoholista. Toisen tulkinnan mukaan laulu kertoo uudestisyntymisestä.
John Barleycorn Must Die valittiin vuonna 2005 julkaistuun hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään[2].
Kappaleiden tekijät ovat Traffic-yhtyeen jäsenet Stevie Winwood, Jim Capaldi ja Chris Wood.
Ennenjulkaisemattomat uusintajulkaisun bonus-raidat:
Nauhoitus "Backstage & Introduction" sisältää takahuonetunnelmia ja konsertin juontajan suorittaman yhtyeen esittelyn. Siinä mainitaan mukana olevan myös basisti Ric Grechin. Bonus-kappaleiden kesto on yhteensä 25:18.
Kappaleiden julkaisijat ovat F.S. Music Ltd., Warner Chappell Music Ltd. ja Island Music Ltd. paitsi kappaleiden "Glad", "I Just Want You to Know", "John Barleycorn (Must Die)" ja "Glad (Live)" osalta kaksi ensiksimainittua.
sekä bonus-raidoilla