John Shalikashvili | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 27. kesäkuuta 1936 Varsova, Puola |
Kuollut | 23. heinäkuuta 2011 (75 vuotta) Tacoma, Washington |
Sotilashenkilö | |
Palvelusmaa(t) | Yhdysvallat |
Palvelusvuodet | – 1997 |
Komentajuudet | Naton komentaja 1992–1993 |
Taistelut ja sodat |
Vietnamin sota Persianlahden sota |
Sotilasarvo | Kenraali (****) |
John Malchase David Shalikashvili (georg. ჯონ მალხაზ შალიკაშვილი, 27. kesäkuuta 1936 Varsova, Puola – 23. heinäkuuta 2011 Tacoma, Washington[1]) oli yhdysvaltalainen kenraali, joka oli Yhdysvaltain Euroopan joukkojen ja Naton komentaja 1992–1993 ja Yhdysvaltain puolustushaarakomentajien neuvoston puhemies 1993–1997.
John Shalikashvili syntyi Varsovassa georgialaiseen aristokraattiperheeseen. Hänen isänsä ruhtinas Dimitri oli aikoinaan Georgian demokraattisen tasavallan armeijan everstiluutnantti ja palveli myös Waffen-SS-joukoissa. Perhe pakeni Puolaan Puna-armeijan miehitystä 1920-luvulla ja edelleen Yhdysvaltoihin 1952.
John Shalikashvili opiskeli sähkötekniikkaa Bradley Universityssa ja sai Yhdysvaltain kansalaisuuden 1958. Hänet otettiin asevelvolliseksi samana vuonna, josta alkoi hänen sotilasuransa. Hän oli neuvonantajana Vietnamissa ja komensi 1. panssaridivisioonan tykistöä Länsi-Saksassa ja sai vuonna 1987 9. jalkaväkidivisioonan komentajuuden.
Hän oli ensimmäinen maahanmuuttaja, joka kohosi neljän tähden kenraaliksi. Hän johti operaatio Provide Comfortia ensimmäisessä Irakin sodassa, jonka jälkeen hänet nimitettiin Naton komentajaksi. Presidentti Clinton nimitti hänet Yhdysvaltain asevoimien korkeimpaan asemaan aselajien yhteisen pääesikunnan päälliköksi 1993, jossa asemassa hän oli, kunnes jäi eläkkeelle 1997.
Shalikashvili oli Stanford Universityn Kansainvälisen turvallisuuden ja yhteistyön vierailevana professorina. Vuonna 2004 hän oli neuvonantajana John Kerryn vaalikampanjassa. Saman vuoden elokuussa hän kärsi vakavan halvauskohtauksen.
Hän ilmoitti myöhemmin muuttaneensa mieltään Yhdysvaltain asevoimien homoseksuaaleja koskevasta “don’t ask, don’t tell” (älä kysy, älä kerro) -politiikasta, joka vahvistettiin 1993 hänen ollessaan johdossa.[2] Alkuvuodesta 2008 hän jätti neljän muun Nato-maiden entisen huippukomentajan kanssa pääsihteeri Jaap de Hoop Schefferille 150-sivuisen manifestin, jossa ajettiin sotilasliiton perinpohjaista uudistamista.[3]