János Erdélyi | |
---|---|
János Erdélyi |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1814 |
Kuollut | 1868 (53–54 vuotta) |
Kansalaisuus | Unkari |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | unkari |
Tuotannon kieli | unkari |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
János Erdélyi (1814–1868) oli unkarilainen runoilija, prosaisti ja kriitikko.[1]
Erdélyi suoritti 1841 asianajajatutkinnon, kirjoitti sanomalehtiin kirjallisuuskritiikkiä, tutki kansanrunoutta ja kokosi kansanlauluja. Hänet valittiin 1843 Kisfaludy-seuran sihteeriksi, jossa toimessa ollessaan hän – seuran avulla – käynnisti järjestelmällisen kansanrunouden keräämisen. Hän toimitti vapaustaistelun vuosina vallankumouksellista Respublica-lehteä. Hänet valittiin 1851 filosofian professoriksi Sárospatakin reformoituun korkeakouluun ja nimitettiin 1863 saman oppilaitoksen kirjastonhoitajaksi ja kirjallisuudenhistorian professoriksi.[1]
Kansanrunouden alalta Erdélyin julkaisuja ovat Magyar nepköltési gyüjtemény. Népdalok és mondák ('Unkarin kansanrunouskokoelma. Kansanlauluja ja tarinoita', 1846–1848), sananlaskukokoelma Magyar közmondások könyve (1851), kansansatukokoelma Magyar népmesék (1855), A nepköltészet. Népdalok, népmesék és népmondások ('Kansanrunous. Kansanlauluja, kansansatuja ja sananlaskuja', 1869). Julkaisuilla oli suuri vaikutus unkarilaisen taiderunouden kehitykseen. Kokoelmat Erdélyi János kisebb prózái (1863), Aesthetikai tanulmányok (1888) ja Tanulmányok (1890) sisältävät kirjallisuushistoriallisia, esteettisiä ja filosofisia kirjoituksia ja arvosteluja. Runokokoelma Költemények ilmestyi 1844, viisinäytöksinen näytelmä Velencei hölgy ('Venetsialainen nainen') 1851.[1]