János Kajdi | |
---|---|
János Kajdi kuvattuna vuonna 1966 Schipholin lentokentällä. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 30. joulukuuta 1939 Szombathely |
Kuollut | 10. huhtikuuta 1992 (52 vuotta) Budapest |
Kansalaisuus | Unkari |
Nyrkkeilijä | |
Pituus | 172 cm |
Paino | 69 kg |
Painoluokka | kevyt keskissarja (sarja alle 60 kg) |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Unkari | |||
Miesten nyrkkeily | |||
Olympialaiset | |||
Hopeaa | München 1972 | 67 kg | |
EM-kilpailut | |||
Pronssia | Belgrad 1961 | 60 kg | |
Kultaa | Moskova 1963 | 60 kg | |
Pronssia | Rooma 1967 | 63,5 kg | |
Kultaa | Madrid 1971 | 67 kg |
János Kajdi (30. joulukuuta 1939 Szombathely – 10. huhtikuuta 1992 Budapest, Unkari) oli unkarilainen nyrkkeilijä, 2-kertainen Euroopan mestari ja olympiahopeamitalisti vuoden 1972 Münchenin kisoissa. Hän kuoli auto-onnettomuudessa saamiinsa vammoihin keväällä 1992.
Kajdi kasvoi Szombathelyissä ja siirtyi nyrkkeilyharrastuksessaan Komaromiin ja edelleen Sztálinvárosiin, joka jälkeen hän vuonna 1960 siirtyi Budapestiin maan pääseuraan Honvediin. Seuraavana vuonna hän nousi maan maajoukkueeseen ja otti EM-pronssia Belgradissa kevyessä sarjassa (alle 60 kg). Ensimmäisessä ottelussa hän voitti Romanian Gustav Simoncan pistein. Puolivälierässä hän voitti Italian Giuseppe Sabrin. Loppuottelupaikka kaatui tappioon olympiavoittajalle Skotlannin Richard McTaggartille.[1] Seuraavissa EM-kisoissa kaksi vuotta myöhemmin tuli sitten onnistuminen voitoilla Ranskan Jacques Cototista ja kokeneesta Puolan Józef Grudzieńista. Välierässä tuli vastaan Suomen Antero Halonen, jonka hän voitti pistein. Loppuotteluvoitto ja Euroopan mestaruus tuli pistein 3-2 Neuvostoliiton Boris Nikanorovista.[2]
Vuoden 1964 Tokion olympialaiset olivat ensimmäinen olympiaturnaus Kajdille. Hän kilpaili sarjaa ylempänä eli alle 63,5 kg:ssa ja eteni kahdella voitolla puolivälieriin, mutta hävisi sen jälkeen keskeytyksellä Neuvostoliiton Velikton Barannikoville.[3] Seuraavan vuoden EM-kisoihin Kajdi ei osallistunut, mutta kaksi vuotta myöhemmin hän tuli Rooman EM-kisoihin. Niissä hän otti aluksi voiton Ranskan Jean-Paul Bigotista ja sen jälkeen Romanian Antoniu Vasilesta. Välierässä vastaan tuli Puolan Jerzy Kulej, jolle Kajdi hävisi pistein 4-1. Palkkiona oli toinen EM-pronssi.[4]
Vuoden 1968 Meksikon olympialaisissa Kajdi sai vastaansa ensimmäisessä ottelussa jälleen Puolan Kulejn, jolle Kajdi jälleen hävisi pistein 3-2.[3] Kulej eteni Meksikon olympialaisissa aina loppuotteluun ja otti olympiakullan. Vuoden 1969 EM-kisat jäivät Kulejilla myös väliin, mutta Münchenin olympialaisia edeltävän vuoden 1971 Madridin EM-kisat näyttivät Kajdin olevan jälleen vireessä. Ensimmäinen vastustaja Romanian Victor Zilberman hävisi pistein. Välierässä tuli vastaan Turkin Celal Sandal, joka hävisi myös pistein. Loppuottelussa vastaan tullut Itä-Saksan Manfred Wolke hävisi niukasti pistein 3-2.[5] Näin Kajdi oli ottanut toisen EM-kultamitalin ja yhteensä neljännen EM-mitalinsa. Seuraavan vuoden olympialaisissa Kajdi oli noussut sarjaa ylemmäs eli alle 67 kg:aan ja sai ensimmäiseksi vastustajaksi Hollannin James Vrijn, jonka Kajdi voitti pistein. Seuraavassa ottelussa hän otti selvän 5-0 -voiton Britannian Maurice Hopesta. Voitto Ugandan Richard Murungasta vei Kajdi loppuotteluun, jossa Kuuban Emilio Correa otti selvän pistevoiton. Näin Kajdi sai uransa loppuhetkillä olympiahopeaa kolmansissa olympialaisissaan.[3]
János Kajdi kisasi uransa aikana 580 ottelua, joista hän voitti 568, hävisi kymmenen kertaa ja kaksi päättyi tasapeliin. Hän lopetti aktiivisen urheilun vuonna 1972.[6]
Vuonna 1966 hän sai nyrkkeilyvalmentajan todistuksen Sports Management and Coaching Institutesta (SEKI). Vuosina 1975-1983 hän toimi Unkarin nyrkkeilymaajoukkueen valmentajana yhdessä kuuluisan maanmiehensä László Pappin kanssa. Sen jälkeen hän työskenteli rakennusurakoitsijana.[7]
Hän joutui auto-onnettomuuteen maaliskuun lopussa 1992 ja kuoli 10. huhtikuuta.[7]