Kaariritariyökkönen | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
Alalahko: | Glossata |
Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
Heimo: | Yökköset Noctuidae |
Alaheimo: | Ritariyökköset Catocalinae |
Suku: | Catocala |
Laji: | elocata |
Kaksiosainen nimi | |
Catocala elocata |
|
Katso myös | |
Kaariritariyökkönen Wikispeciesissä |
Kaariritariyökkönen (Catocala elocata) on kookas ritariyökkösiin kuuluva yöperhoslaji. Suomesta se on tavattu kerran.
Kookas yökkönen. Etusiipien perusväri on vihertävän harmaa eikä siivissä ole silmiinpistävää kuviointia ehkä kärkiosan harmaata aaltoviirua lukuun ottamatta. Ulomman ja sisemmän poikkiviirun sekä niiden välisen keskivarjon alueella vihertävä sävy erottuu hieman muuta siipeä selkeämmin. Takasiivet ovat heleän kirkkaanpunaiset ja niissä on etenkin etureunastaan leveä mustanruskea reunus, jonka takaosassa on terävä, ulospäin suuntautuva lovi. Siiven keskellä on tumma vyö, joka vain hyvin loivasti sisäänpäin. Siipiväli on 67–80 mm.[1][2]
Samannäköisiä lajeja ovat kulmaritariyökkönen (Catocala nupta) sekä idänritariyökkönen (Catocala adultera).
Kaariritariyökkönen esiintyy Etelä- ja Keski-Euroopassa. 1900-luvun alkupuoliskolla sitä tavattiin satunnaisena vaeltajana myös pohjoisempana.[3] Perhosten lentoaika Euroopassa on heinäkuusta lokakuuhun.[4]
Suomessa kaariritariyökkönen on tavattu harhailijana kerran. Yksilö tavattiin Kauniaisista syyskuun alussa vuonna 1928. Myöhemmin on arveltu, että kyseessä olisi ollut kauppapuutarhaan taimien mukana päätyneestä toukasta tai kotelosta kehittynyt yksilö eli niin kutsuttu importti.[3]
Laji elää kosteissa mutta avoimissa lehti- ja sekametsissä, etenkin rantojen lähellä. Lisäksi sitä tavataan sukulaistensa tapaan erilaisissa kulttuuriympäristöissä. Perhoset tulevat hyvin syötille ja hieman huonommin valolle.[3]
Toukka koteloituu yhteenkehrättyjen lehtien väliin maahan. Muna talvehtii.[1]
Toukan ravintokasveja ovat haapa (Populus tremula) ja erilaiset pajut (Salix).[3]